Ruissipist Etiketti.fi:ssä.
No nyt. Taas on se aika, että katson mennyttä vuotta. Teen tilinpäätöksen. Ja ehkä, kokemuksista viisastuneena, teen hyviä lupauksia tulevalle vuodelle..
Se on hassua, että vuoden vaihtuessa tuntuu oikeasti siltä kuin edellinen vuosi ja kaikki siihen liityvät asiat katkeasivat. Loppuisivat kokonaan. Eihän se tietysti näin mene, mutta ajatuksena se on kivaa. Varsinkin, jos mennyt vuosi on ollut enemmän kuravellin puolella.
Viime vuosi, 2016 oli helppo ja yhtä mukavaa rullailua. Tuo vuosi oli yhtä sadonkorjuunaika työn saralla, elämä soljui ja sen sellaista. Ei pahaa sanottavaa tuosta vuodesta.
2017 soljui sekin – nyt vakiintuneemmin – työn saralla. Tein mahtavia uusia projekteja, kuten Aromi-lehden kaikki kansikuvat, useampia reseptejä ja kuvia Etiketti.fi:hin (mm. mansikkatuorepuuro, haudutetut possunposket ruissipsit) sekä Etiketti-lehteen, mielettömän innostavia viinikuvauksia, hauskoja sisältöyhteistöitä (kävin muun muassa Muttin tomaattipelloilla, tein henkeäsalpaavan hienon herkkutarjottimen ja testailin Boschin mainiota astianpesukonetta) sekä aloitin pitkän yhteistyön kalaruokien parissa Kalaneuvos Oy:n kanssa.
Pitkä ja mukava yhteistyö Iltalehden kanssa joka torstaisten Ruokatorstai-sivujen reseptiikkoineen jatkui ja tämän lisäksi tein huimat määrät Alma Median muihin lehtiin, kuten roppakaupalla reseptiikkaa ja viinisuosituksia Grillaus- ja Ilona & Joulu-lehtiin vuoden aikana.
Smoothieainekset Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla.
Yhtä asiaa en yllättäen tehnyt vuonna 2017. En julkaissut uutta ruokakirjaa.
Kun on pungennut ulos kolme kirjaa – 2014, 2015 ja 2016 – ja samalla tehnyt muita duuneja hartiavoimin, tuli sellainen olo, että nyt vedän henkeä. Ei niin, etteikö ideoita ja reseptikkkaa tulvisi näiden korvien välistä, mutta hetki oli hyvä hengähtää. Kaivella uutta inspistä.
Eikä se inspiksen löytyminen kauaa vienyt. Leivontaa it is! Uusinta kirjaa on työstetty entistä rauhaisampaan tahtiin vuoden 2017 aikana ja työ jatkuu vielä. Nyt, kun kyseessä on tosiaankin leivontaan keskittyvä kirja, olen ollut blogipuolella myös ahkera ja postaillut tasaiseen tahtiin. Niitä leivontareseptejä on ehkä ollut vähän vähemmän tarjolla..
Keväällä 2018 putkahtaa sitten ulos neljäs kirjani ’Taikinakirja’, jossa nimensä mukaisesti kaiken maailman taikinat yksissä kansissa. Tai ei oikeastaan kaiken maailman, vaan mun maailmani parhaat taikinareseptit. Tavoilleeni tyypillisesti twistillä eli vaikka kirjassa käsitellään pannukakkuja, piirakoita ja pullaa, niin yhtään tuiki tavallista reseptiä en ulos lykkää. Teeman ideana on , ettäyhdestä taikinasta syntyy useampi herkku. Myös glutenisia, vegaanisia ja luonnollisia sokereita hyödyntäviä leivonnaisia – trendien mukaisesti .
Aromi-lehden joulukuun kansi.
Kirjaa on ollut superhauska tehdä, sillä se on ensimmäinen kirja, jossa olen saanut keskittyä reseptiikan luontiin, stailaaminen ja kuvaamiseen korvaamattoman avun, assari-Minnan toteuttaessa reseptiikkaani studion keittiössä kotitalousopettajan varmuudella. Ja että me ollaan syöty pullaa, ja piirakkaa ja brownieita. Ja sitä pullaa. Eikö vaan, Minna, pullaa?
Minna oli myös isossa roolissa mukana viime kesän Make light your friend-ruokakuvausworkshopissa. Hän hoiti tarmolla koko ruokapuolen Timin ja mun keskittyessä kuvausopetukseen. Ja veikkaanpa, että sellaista vegaanibrunssikattausta, mikä me Ruttopuistossa nautittiin, ei ole lähimailla nähty. Korkeintaan jossain Turun seutuvilla Chocochilin Elinan juhlissa, jos sielläkään..?! Kysykää vaikka Elinalta!
Viinillisesti vuosi oli upea. Näin, koin (join?) ja opin. Ja WSET-opit loksahtelevat kohdilleen viinitiloja kolutessa.
Blinitäytteitä Hartwa-traden valkoviinille.
Vuoden eka viinimatka Sicilia En Primeuriin oli huima neljän päivän syväluotaava kokemus Sisilian viineihin ja ruokaan. Kyllä, rakastuin tällä matkalla. Sisiliaan sekä Etnan alueen viineihin. Ennen kesää pääsin maistelemaan herkullisiksi ikäännytettyjä Charles Heidsieckin samppanjoita, tein pikavisiitin Antinorille Italiaan ja sitten suuntaisin ansaitulle kesälomalle Penedèkseen. Kesäloma katkesi ihanasti viiden päivän matkalla Etelä-Ranskaan, jossa rakkauteni Provencen roseeviineihin syveni ja Chateauneuf-du-Pape valloitti. Syksyllä vielä maan mainio matka Portugaliin ja Portoon Graham’sin portviinejä maistelemaan. Tällaiselle portviiniloverile tuo matka oli yhtä ilotulitusta. Ja se Portugalin ruoka!
Loppuvuodesta sain kiitosta blogilleni ja työlleni, kun sain ehdokkuuden The Blog Awards of Finlandissa vuoden parhaaksi ruokavaikuttajaksi. Finalistina kahden muun kanssa. Se on jo jotain se!
Miinuspuolella vuosi 2017 toi reistailevan terveyden vai mitä tuumaatte neljästä leikkauksesta ja yhteensä seitsemän viikon saikusta vuoden kuluessa? Ihan syvältä sanon minä. Ei onneksi mitään henkeä uhkaavaa, mutta henkisesti ja fyysisesti luonnollisesti uuvuttavaa.
Mätisipsit Kalaneuvos Oy:lle
Järkyttävin kuukausi lieni heinäkuu, jolloin ensin kaikki kameralaitteeni varastettiin ja tästä tuli luonnollisesti useiden tonnien tappiot. Tästä viikon päästä rakas Onni-koira söi Espanjassa rotanmyrkkyä ja itkin jo järkyttyneenä nuoren koirani menetystä.. jota ei – luojan kiitos – tapahtunutkaan, kun Espanjassa tuo rotanmyrkkyä nauttineiden koirien hoito on yleistä ja supertehokasta. Loppuviimeksi itkin iloista nuoren Jordi-nimisen espanjalaislääkärin rintaa vastaan kun hän pelasti pienen karvapalleroni. Tähän vielä päälle saman viikon sisään läheisten sairauksia ja muita surullisia ja järkyttäviä tapahtumia, niin täytyy todeta, että ei ihme, että jaksaminen on ollut vähän kortilla. Onneksi näin yrittäjänä voi toisinaan vetää vällyt korvien yli ja jatkaa aamulla unia, jos siltä tuntuu.
Lohitartar VCT Finlandille.
Onneksi mieli on joustava, ikävistä asioista mennään eteenpäin ja päällisin puolin vuosi on isosti plussalla.
Olen kiivaasti miettinyt uudenvuoden lupaustani, mutta en saakutti soikoon sellaista ole keksinyt. Joululahjaksi saamani tietokonevaimo-Kaarina ja sulkismaila pitävät huolen liikkumisesta, noo, ruokavalio on ihan ok silloin kun itse kokkaan, kokkareilla syön, mitä tarjolla ja perheen yhteistä aikaa olemme vaalineet jo kuluneena vuotena. Ehkä salaa takaraivossa kolkuttelee ajatus pysähtymisestä, rauhasta, downsiftaamisesta, mutta näitä olen toivonut tai miettinyt joka vuosi ja yrittäjän arki ei oikein näihin taivu. Mutta ehkä jos useampi viikko mökillä, luonnon rauhassa töitä tehden. Olisiko se siinä?
Suurkiitos kaikille lukijoille, reseptien etsijöille ja lukuisille rakkaille yhteistyökumppaneille tästä vuodesta ja isosti onnea uuteen!
Olen riemuissani. Vuosi 2017 on juuri lopuillaan. Saa mennäkin, kamala vuosi. Ja uutta juhlin hummerein ja kuplin!
