Tuunaa laskiaispulla

Se on hassua. Ajattelen aina vuoden loppua jonkinlaisena päätöksenä, vaikka päivät rullaavat entiseen tahtiin eikä se, että muutama päivä sitten oli vielä edellinen vuosi, mutta juuri mitään ainakaan kovin merkittävästi. Mutta silti. Itselleni uuden vuoden alku on alku uudelle ja vanha vuosi on tehty ja taputeltu. Ja millainen hengästyttävä vuosi 2018 olikaan!

Joku saattaa muistaa, kuinka potkaisin viime vuoden ilolla ulos, sillä vuosi oli kuluttava. Ei missään nimessä tylsä tai tavallinen, mutta raskaanpuoleinen, vaikka koko vuoden ajan hienoja juttuja myös tapahtui. Ja tämä vuosi sitten taas – uskaltaako sitä edes ääneen sanoa – oli keveä, kepeä ja onnellinen. Täynnä päräyttäviä juttuja niin yksityiselämässä kuin töidenkin parissa. Kolme päivää jäljllä ja roikun kynsin ja hampain kiinni niissä. Äläää meneee, vuosi 2018!! No mene vaan, jos haluat, vuosi 2019 näyttää kyllä varsin mukavalta jo nyt!

Tällainen tilinpäätös tai vuoden kertaus on tosi paikallaan. Vuosi on niin pitkä, että itsekään ei pysy luvuissa, että mitä kaikkea sitä tulikaan kokattua, missä tuli matkusteltua ja mitä tuli kuvattua.

Vasta tätä kirjoitellessani hiffasin, että luovuus oikein kukoisti vuonna vuonna 2018. Tänä vuonna päivänvalon näki neljäs ruokakirjani Taikinakirja, voitin The international wine photography day– valokuvauskilpailun ja lisäksi pääsin toteuttamaan luovuuttani myös syksyllä järjestämässäni Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttelyssä. Kävin myös Lontoossa jännittämässä, sillä kännykkäkuvani oli yksi yhdeksästä finalistista kännykkäkuvakategoriassa arvostetussa Pink Lady Food Photographer of The Year – kilpailussa. Oli jäätävän hienoa nähdä oma työnsä Mall Galleriesin seinällä. 

Katselin vuoden aikana tekemiäni valokuvia ja niistäkin heijastuu vuoden hyvät fiilikset. Kuvamaailma on valoisaa ja iloista. Värikästäkin. Ja luonnollisesti kännykkäkuvauksen ilosanomaa on jaettu. Järjestämilläni kursseilla, radiossa ja lehdissä, kuten täällä ja täällä.

Olen vähän sellainen projekti-ihminen. Nyt juuri ei ole projektia käynnissä ja tuntuu vähän oudolta, kun on ylimääräistä aikaa.. Mutta nautin siitä älyttömästi. Ehdin ehkä tarttua yöpöydälläni makoilevaan kirjapinoon.
Mutta kerrataanpa sitten lisää.

Mitä töiden saralla tapahtuikaan? No vaikka mitä. Mitä mahtavien töiden ilotulitusta vuosi 2018 olikaan! Tässä nyt päällimmäisenä mielessä olevia juttuja.

Alkuvuonna syntyivät kuvat kaikkiin – oliko niitä nyt 12 – Floran ruokakermapurkkiin. Näitä purkkeja voi nyt sitten ihailla kaikkialla Pohjoismaissa. Osa purnukoista on jo löytänyt kauppojen hyllyille, osa vielä tekee tuloaan. Opettavainen, intensiivinen ja mielenkiintoinen oli tämä kansainvälisvetoinen proggis, kerta kaikkiaan. 

Toinen superproggis vuonna 2018 on antoisan ja tiiviin yhteistyön alku Muttin kanssa. Kävin ensin Parmassa tutustumassa koko touhuun, siihen miten ne tomaatit niihin tölkkeihin päätyvät, missä ne kasvavat ja miltä ne maistuvat. 

Tästä sain hyvää materiaalia tuleviin juttuihin ja oma tomaattisäilyketietämykseni on lisääntynyt huimasti. Tomaattireseptejä onkin pukannut blogiin oikein urakalla – oletko jo maistanut kirsikkatomaattirisoton, tomaatti-mozzarellakeiton ja ihanaisen tomaattihummuksen pitasipseillä – ja jatkoa tomaattiresepteille seuraa heti tammikuussa. 

Tämä yhteistyö on todella mielekäs ja mielestäni mainio esimerkki siitä, kuinka mahdollisimman monipuolisesti hyödynnetty vaikuttajayhteistyö toimii. Pääsen hyödyntämään kaikkea osaamistani, yhteistyö rullaa mallikkaasti ja hyvää jälkeä syntyy tällöin – luonnollisesti. Pääsin myös tekemään videoita pitkästä aikaa ja niitä syntyi tänä vuonna yhdeksän. Suosikkini taitaa olla tuo yhdeksäs, tammikuun alussa julkaistava, mutta hauskoja ovat muutkin – tsekkaa vaikka Salsa fight, I love cherry tomatoes tai Tomato love.

Tänä vuonna alkanut sisällöntuotantoyhteistyö Arlan kanssa on päästänyt sisäisen jauhopeukaloni valloilleen ja loppuvuonna syntyjen kakkujen määrä näkyy – kröhöm – vyötäröllä. Sama meininki jatkuu ensi vuonna. Näitä reseptejäni voi käydä tsekkailemassa Arlan sivuilla ja heidän instagramissaan. Muutamia suosikkejani – kuten tämän punajuurikiusauksen –  lykkään tänne blogiinkin! Nappaa täältä uudeksi vuodeksi sipsien kanssa makoisat paprikalla tai parsakaalilla maustetut dippikastikkeet.

Leipomisesta kalohin. Vuonna 2017 alkanut inspiroiva ja kalaisa yhteistyöni Kalaneuvoksen kanssa jatkui myös vuonna 2018. Kuukausittaisen kalareseptiikan työstämisen lisäksi kävin myös tutustumassa Kalaneuvoksen tehtaaseen ja opin sitä sun tätä uutta lohista, niiden savustamisesta ja kalantuottamisesta yleensäkin. Suosikkireseptejäni tältä vuodelta ovat lohikyljykset, uuteen vuoteenkin mainiosti sopivat blinit muikunmädillä ja vapuksi tehty lohisashimi.

Printtiinkin syntyi juttuja ja reseptiikkaa normaaliin tapaan vuonna 2018.  Iltalehden ruokatoimittajan hommat ja viikottaisen Ruokatorstai-sivun työstäminen on jatkunut jo vuosia ja olen tästä työstä edelleen ihan täpinöissäni. Iltalehdestä löytyy ihan parhaita kollegoja. Joitain Iltalehden reseptejä olen jakanut myös blogissani, kuten tämän yläpuolella näkyvän vadelma icebox caken sekä tuon buffetmallisen tomaatti-mozzarellasalaatin. Ihana uuden vuoden juhlistaja on myös tämä ekassa kuvassa komeileva sitruunajäätelökakku. Heppo ja raikas, niinkuin jälkkärin joulun jälkeen kuulukin olla.

Jotkut vuonna 2018 tehnyt lehtijutut saavat ensi-iltansa vasta ensi vuonna. Yksi supermukava duuni oli tehdä riistajuttu Kotilieteen – mutta se on sitten ensi vuoden heiniä. 

Resepetien määrä, jota vuosittain työstän, on valtava. Näin ynnäsin ennen joulua saunan lauteilla. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, mutta summa liikkunee jossain 500 reseptin vuosivauhdissa. Saattaa olla vielä enemmänkin. Vaikea tuota on laskea.

Kaikesta tästä resepti-kuva-juttuvuoresta huolimatta ehdin myös matkusaa vuonna 2018. Toinen kerta Dubaissa oli aivan erilainen kuin ensimmäinen – Dubai kun kasvaa kasvamistaan. 

Viinillisesti oli myös maukas vuosi. Sicilia En primeur 2018 toukokuussa oli yhtä antoisa kokemus kuin edellisenkin vuoden tapahtuma ja fikkaan jäi uusien ystävien lisäksi syventynyt rakkaus Sisiliaan ja sisilialaisiin viineihin sekä ruokaan. 

Venetossa kävin tänä vuonna pariinkin otteeseen. Ensin alkukesästä vierailulla Tommasin viinitalolla ja sitten hulppeissa De Buris -amaronen lanseerausbileissa lokakuussa. Kävin ensi kertaa viileän vaaleassa Friulissa ja ihastuin alueen viinien kuulauteen ja alueen rauhallisuuteen. Ja se ruoka!!

 Ennen lomaa kävin tutustumassa ihanaiseen The Happy Hamletiin Ranskassa ja löysin oman voimaeläimeni. Ensi vuonna vedän ruokakuvauskurssin Food & Photography yhdessä Teresa Välimäen kanssa. Kurssille mahtuu vielä muutama vikkelin mukaan ja hauskaa sekä erittäin maukasta tulee olemaan, sen lupaan.

Jos et Ranskaan asti ehdi, niin tule toimistolleni. Kännykkäkuvaus kiinnostaa, sen kertoi kuusi loppuunmyytyä kurssia viime vuonna. 

Kesäloman keskellä hyppäsin koneeseen, suunta kohti Espanjaa ja Pereladan musiikkifestareita. Samalla tutustuimme luonnollisesti Pereladan herkullisiin viineihin. Heti lomien jälkeen suuntasin takaisin Italiaan ja Muttin tomaattipelloille imemään inspiraatiota tuleviin tomaattiresepteihini. 

Nyt ei enää pysty. Hengästyttää aivan. Vitsit, mikä vuosi! En oikeastaan osaa toivoa tulevalta mitään sen ihmeepiä kuin että toivottavasti projekti-ihminen keksii jonkun hauskan projektin, mihin tätä luovuttaa ja ylimääräistä energiaa purkaisi..!

Nyt – kiitos ja kumarrus 2018. Kiitos upeat yhteistyökumppanit. Kiitos teille lukijat! Jatkan samaan malliin vuonna 2019, maukkaita ruokia kokkaillen, viiniä lasiin kaadellen sekä elämyksistä kirjoitellen.

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter