Siellä se Penedès sijaitsee. Kivenheiton päässä suurkaupungista. Yksi kolmesta Espanjan merkittävimmistä viinialueista. Cavan kehto. Mutta silti vailla turismin leimaa.
Olisinko käynyt Penedèksessä nyt kesälomalla? En varmaan ainakaan juuri tänä kesänä, ellen olisi keväällä tavannut Joan Cusine Carolia, Parés Baltàn viinitilan omistajaa Suomessa keväällä. Extempore sovin supersympaattisen Suomi-ystävän Joanin kanssa, että tulen tutustumaan heidän luomu- ja biodynaamiseen viinitilaansa Costa Brava-keikauksen yhteydessä. Ja sitten mentiin.
Tämä matka oli kesäkuussa. Mutta tiedättekö sen tunteen? Tunteen, kun joku kokemus on niin ihana, että sitä haluaa vaalia. Mutustella ja maistella vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Eikä sitä pysty sanoiksi pukemaan. Pitkä viikonloppu Penedèksessä oli tällainen kokemus. Paras matkakokemukseni tähän mennessä. Miksi?
Siksi, että täällä cava-rypäleiden vehreässä kehdossa on viinitiloja niin paljon, että jos kiven johonkin suuntaan heittää, niin varmasti osuu niistä johonkin. Me kiersimme 4,5 tuntia Parés Baltàn viiniviljelyksiä, kuulimme kuinka viljeltäessä huomioidaan myös planeettojen liikkeitä, kaikki työ tehdään käsin lukuunottamatta ampiaisten ja lampaiden apua. Ja maistelimme Parès Baltàn viinitilan upeita tuotteita.
Siksi, että asuimme mitä vieraanvaraisimmassa maatilamajoituksessa. Cal Ruget Biohotellissa, jossa omistajat Florian ja Veronica koirineen pitävät vieraitaan kuin kukkaa kämmenellä. Lähes lukevat ajatuksia siitä, mitä vieras saattaisi haluta. Penedèksessä ei nimittäin hotelleja juuri ole. Turistit – n. 400 000 sellaista vuodessa – hurauttavat Barcelonasta bussilla tutustumaan johonkin viinitilaan, tekevät ostoksensa ja bussit hurisuttelevat takaisin Barcelonaan, missä turistit yöpyvät.
Siksi, että Penèdeksessä söin elämäni parhaimman tasting menun Cal Pere del Maset-ravintolassa Sant Pau d’ordalissa, jossa Michelin-herra on muistanut useampaakin ravintolaan Pib Gourmand-mainillalla ja tähdillä. Ja puhumattakaan niistä maukkaista, pitkistä viini-illallisista, jotka Cal Ruget Biohotelin Florian meille tarjoili. Viinit tulivat heidän viinikellaristaan – lähituottajien tuotteita tottakai ja ruoka kasvoi pihamaalla.
Siksi, että lämmin kesäaurinko helli meitä matkalaisia. Kun aamulla hipsin altaalle, aurinko porotti viiniviljelyksille ja Montserrat näkyi taustalla.
Ja kaikki tämä tapahtui yhdessä ja samassa paikassa, kumpuilevien viinimaastojen kehdossa. Mitä muuta ihminen voi tarvita?
Jokainen näistä ansaitsi oman kirjoituksensa. Mutta en kykene kirjoittamaan tapahtumista puoliksikaan niin hyvin kuin pitäisi ja riittävällä paatoksella. Penedès, se on koettava itse.
Cal Ruget Biohotel
Cal Pere del Maset-ravintola
Parés Baltàn viinitila