Jotain maukasta kuvaa asennettani ruokaan, viiniin ja elämään yleensä.
Ruoka ei koskaan ole vain vatsantäytettä. Ruoanlaiton ja syömisen tulee olla kokonaisvaltainen fiilis. Makujen tulee olla kohdallaan. Annoksen tulee antaa visuaalista nautintoa. Ja ennenkaikkea, ruoan tulee olla rehevää.
Kuitenkaan kokkailu ei saa olla liiallista näpertelyä, vaan ruoan tulee hehkua tekemisen iloa. Tällä filosofialla olen viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani keittiössä. Jotain maukasta -ruokablogissani jaan omaa makumaailmaani eli ideoimiani reseptejä, joita ovat inspiroineet vuosien ruokaharrastus, matkat, keittokirjat ja lehdet. Lisäksi kerron elämyksiä tuottaneista viineistä, ruokakokemuksista, ravintoloista ja eri puolille maailmaa suuntautuneista ruoka- ja viinimatkoista.
Whole food -elämää ja hortoilua
Laitan ruokaa whole food-filosofian mukaan. Käytän mahdollisimman vähän käsiteltyjä tuotteita, suosin tummia viljoja, ruskeita sokereita, pähkinöitä, juureksia ja vihanneksia.
Ja teen tämän kaiken maun vuoksi – kuinka paljon paremmalta rustiikkiset raaka-aineet maistuvatkaan.
Kun lumi alkaa sulaa, tähystelen ensimmäisiä villiyrttejä metsästä ja jatkan hortoilua lumen tuloon saakka.
Voita, kermaa juhlaan, kevyitä rasvoja arkeen
Oma isoäitini eli hyvin terveen elämän 95-vuotiaaksi asti. Isoäiti käytti ruoanlaitossa kermaa, voita, sokeria – mutta hän söi kaikkea kohtuudella. Isoäiti totesi usein, että ’Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa’. Mutta – kokemuksesta tiedän, että kovat rasvat saavat kolesterolitasot nousemaan. Siksi haenkin arkirespetiikassa kevyempiä vaihtoehtoja rasvoille. Hyvällä menestyksellä. Kun on juhlan aika, voi on se oikea valinta. Isoäidin jalan jäljissä. Kaikkea kohtuudella.
Raaka-aineiden tulee kasvaa lähellä. En innostu niinkään sitruunaruohosta tai keittobanaaneista enkä kalatiskiltä löytyvästä hainfileestä. Mutta aamutuimaan kalastettu kuha mökkitorilla saa silmät auki jo aamutuimaan. Kiire, kiire. Tuoretta on saatava. Kotimaassa kasvanutta. Uskon myös sesonkiraaka-aineiden voimaan. Ne ovat edullisia, ajankohtaisia ja juuri niitä oikeita raaka-aineita kulloiseenkin vuodenaikaan.
Ruokaa ja viiniä, intohimolla
Olen laittanut ruokaa lapsesta asti. Suvussamme on ollut useita hyviä ruoanlaittajia ja taitoja on siirretty perimätietona. Haaveilin varmaan jossain vaiheessa lapsuudessa Vanamon ja Kolmosen innoittamana kokin ammatista, sillä lempipuuhaa oli veden ja jauhojen sekoituksen vatkaaminen keittiössä ja samalla leikin olevani TV-kuvauksissa ruokaohjelmaa varten. Puheet tietysti asiaankuuluvat.
Ei musta tullut kokkia, mutta rakkaus ruokaan ja ruoanlaittoon on säilynyt läpi elämän. Kokkaan usein ja intohimolla.
Ei ruokaa ilman viiniä. Valitsen monesti ravintolatkin viinilistan perusteella, sillä kehno viini ei saa pilata ruokanautintoa. Rakastan viinimatkoja, joilla täydennän ja sisäistän WSET-opintojani ja koen ahaa-elämyksiä nautinnollisten viinilasillisten äärellä. Koen, että viinillinen tie on elämän mittainen. Ruoan hanskaa helpommin.
Valokuvauksen onni ja autuus
Valokuvaamisesta on ehkä se rakkain osa työtäni.
On upeaa, kun hetken elämyksen voi tallentaa valokuvaan, joka muistuttaa tuosta menneestä ruokahetkestä. Tiivistää sen innon ja fiiliksen, mikä kulloinkin oli päällä. Ruoan kuvaaminen on inspiroivaa, raaka-aineet puhuttelevat. Saan mieletöntä tyydytystä tunnelmallisista, onnistuneita ruokakuvista. Kuvaan myös asiakkaille paljon viinejä ja haen viinikuviini tunnelmaa ja uutta kulmaa. Savannilla vaeltavat leijonat viinipullojen taustalla on niin nähty.
Teen asioita intohimolla, palavasti. Luovuus kumpuaa onnellisuudesta, tyytyväisyydestä elämään. Ruoka on yksi elämäni rakkaus – muiden muassa. Ja suuri ilon aihe. Joka päivä.
P.S Voit lukea Jotain maukasta -ruokablogia myös Iltalehdessä ja joka torstain printtilehdessä on aukeaman verran herkkuja tarjolla.
Ota yhteyttä ja seuraa!
mari(at)jotainmaukasta.fi
Facebook
Instagram
Pinterest
Twitter
