Fontanafreddan kumpuilevaa köynnösmaastoa
Ihana Italia, paahteinen Piemonte. Vuoria ja alavaa maata. Rustiikkista ruokaa ja eloisia pikkukyliä. Viehättävää seutua, kerta kaikkiaan.
Espanjan suunta on viehättänyt pitkään. Italiassa oli ennen kevättä 2011 käynyt viimeksi interreilillä. Ja siitä on kauan. Keväinen Italia ja nimenomaan kulinarismistaan kuuluisa Piemonte alkoi kuitenkin houkuttaa. Täytyyhän tämä kokea ja maistaa itse – kun paljon italiavivahteista ruokaa laitan.
Barolon ja Barbarescon koti
Piemonte on vuorista seutua, mutta alavat osat ovat viljavaa maanviljelysmaata. Piemontessa tuotetaan muun muassa vehnää, riisiä, vihanneksia. Ja tietysti viinirypäleitä. Piemonte on yksi Italian merkittävistä
Hyllykaupalla Baroloja Fontanafreddassa.
viinintuotantoalueista ja alueella on n. 700km² viinitarhoja. Viineistä tunnetuimpia ovat Barbera, Barolo, Barbaresco ja Moscato. Vähemmän tunnettuja ovat mm. Dolcetto, Freisa, Grignolino ja Brachetto.
Autolla pitkin peltomaisemaa
Piemontessa vaalitaan slow food-kulttuuria.
Auto on ehdoton, kun Piemonte alueeseen lähtee tutustumaan. Itselle parhaiten jäi mieleen Bran vilkas ja slow food-kulttuuria edistävä kaupunki sekä Alban sympaattinen pikkukylä, jossa tuoksui suklaa. Ja viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä Fontanafreddan viinitila ja –alue, jossa kevät teki tuloaan.
Rustiikkista ruokaa lautaskaupalla
Aluksi kuitenkin Torinoon. Siellä illallistin Rural-nimisessä uudessa ravintolassa. Täällä söin matkani parasta Vitello Tonnatoa ja olen päättänyt joskus tehdä itse vielä yhtä hyvää.
Keittiön terveisten ja mittavan Vitello annoksen jälkeen, tuli vielä voissa pyöritellyt pastanyytit sekä liha-annos. Kaikki todella kookkaita. Raavas mieskään ei olisi niitä jaksanut syödä. Mutta se maku. Kaikki oli niin suussa sulavan herkullista ja jätti mieleen ja kieleen sellaisen makujen sinfonia, jota sitten iltaa istuessa huuhdottiin alas Barolon voimin.
Brassa sijaisee Osteria Boccondivino, tunnelmallinen, slow food-kulttuurin aloittanut ravintola. Ruoka täälläkin hyvin perinteistä, raskastakin, mutta oivaa. Jälkiruoka, pistaasijäädyke, menee elämäni parhaiden jälkiruokien joukkoon. Sen kanssa lasi makean kuplivaa Moscato D’astia ja elämä on ainutlaatuista.
Vitello Tonnaton makuyhdistelmä hipoo täydellisyyttä.
Aurinkoinen Alba
Alban kylässä oli keväästä huolimatta – tai siitä johtuen- lähes 30 astetta lämpöä. Oli vasta huhtikuu. Keskeisellä aukiolla, trendikkäässä La Piola-ravintolassa, Michelin-tähden veroisen La Piazza Duomon edullisemmassa versiossa lounasta nauttiessa, aika pysähtyi.
Gratinoitu parsa, paikallinen valkoviini ja tytisevä pannacotta jälkiruoaksi viilensivät oloa ja tyydyttivät nälkää. La Piazza Duomossa ei tällä kertaa käyty, mainio syy palata jälleen.
Fontanafreddan viinitynnyreitä
