Herkän makuinen peuratartar on upea alkuruoka hienommillekin illallisille.
Riistalihan suurelle ystävälle lihaton lokakuu on ajankohtana todella hankala. Onhan riistakausi käynnistynyt ja juuri nyt on mahdollisuus saada upeaa suomalaista riistalihaa tuoreena pöytään. Joten itsellä harvemmin jää tämä lihattomuus toteutettua.
Mutta mietin asiaa siltä kannalta, että riistan syöminen on varsinainen ekoteko. Onhan kotimaisen riistan hiilijalanjälki on erittäin pieni, sillä riistaeläimet elävät vapaana ja saavat ravintonsa luonnosta. Riistaliha ei vaadi tuotantolaitoksia eikä tuotettua rehua ravinnokseen eikä lihassa ole antibiootteja. Myös WWF suosittelee riistalihaa, kuten kotimaisia hirvieläimiä ympäristöystävällisenä valintana.
PEURATARTAR
4 hengelle
300 g peuran sisäfileetä
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl Dijon-sinappia
4 rkl kevätsipulin varsia
1 tl sormisuolaa
mustapippuria myllystä
Riivi peuran sisäfile haarukalla hienoksi. Lisää mausteet ja sinappi. Sekoita hyvin ja jaa lautasille. Koristele halutessasi rucolan versoilla.
Viinisuositus: peuratartarin miedon riistaista makua ja toisaalta juhlavuutta kunnioittaa lasillinen eloisaa, ruokaystävällistä roseesamppanjaa. Ruinart Rosé Brut keskihapokkaana ja vedet kielelle herauttavan marjaisana juomana on oiva ja riittävän lempeä kumppani tälle peuratartarille – etenkin jos sen alkupalana tarjoilet vaikkapa joulupöydässä.
Peuran maku on niin mieto, että se kannattaa maustaa hyvin helläkätisesti, jotta ei tätä hentoa riistanmakua kadota kokonaan. Olen tehnyt tätä peuratartaria jo pari kertaa. Kerran alkupalaksi juureslastujen päältä tarjottuna, koristeena sinimailasen ituja ja päällä sipaus tryffeliöljyllä maustettua majoneesia. Juomana oli tällöin upea roseesamppanjaharvinaisuus. Kombo toimii upeasti, sillä roseesamppanjat ovat hyvin viinillisiä, mutta kunnioittavat herkkien ruokien aromeja.
Toisen kerran tein lounaaksi ja nautin herkullisen tartarin saaristolaisleivän päällä. Molemmilla kerroilla jätin käyttämättä keltuaista tartarissa ja tämä oli oikea valinta. Tartar toimii tällaisenaan just perfecto.
Inspiroiduin aiheeseen Viltgårdenin järjestämällä riistaillallisella, jossa Nokan keittiömestari Ari Ruoho kokkasi erilaisia riistaherkkuja ja alkupalana oli juurikin peuratartaria. Ari suositteli, että peuratartar kannattaa tehdä juuri sisäpaistista ja kyllä, hyvää tulee ja liha on pehmeää ja vähäsyistä.
Olen useasti miettinyt, että haluaisin tilata pakastimeen kokonaisen poron, mutta ajatus on tyssännyt siihen, että miten saan sen mahtumaan jo valmiiksi pullistelevaan kaappiin. Mutta tällä illallisella sain tietää, että hyvin tällainen kokonainen eläin mahtuu pakkaseen. Viltgården myy peuraa myydään kolmessa koossa, pienimmän lihat painavat vain n. kuusi kiloa ja paketit mahtuvat helposti yhteen pakastelaatikkoon. Itse päädyin tilaamaan 12 kilon peuran ja sekin sujasti näppärästi yhteen pakastelaatikkoon. Jos aiheesta innostut, niin tsekkaa Vapaata riistaa-sivusto.
Jos haluat vain syödä mitä maukkainta riistalihaa etkä niinkään kokkailla sitä itse, niin suuntaa ravintola Nokkaan, joka on kuulu herkullisista riista- ja lähiruokaaterioistaan. Saatat päästä syömään sorsaa tai muuta riistalihaa, jonka Ari on omin käsin metsästänyt.
Ja nyt on mitä kokkailla. Kun tilaat kokonaisen peuran, saat kaikki mahdolliset osat siististi vakuumipakattuina. On ossubuccoa, keittolihoja ja -luita, jauhelihaa useampi paketti, paistit ja fileet. Reseptejä siis tiedossa kaikille riistan ystäville tässä pitkän talven aikana!
