Pääruoat Archives - Sivu 51 101:stä

Herkullinen hirvikäristys ja muita riistareseptejä

6.11.2019 by Mari

Poronkäristyksen tuntevat kaikki, mutta oletko koskaan kokeillut hirvikäristystä? Hirvikäristyksen hienostunut, lempeä maku on vailla vertaansa.

Meillä poronkäristys on pannassa. No, pannassa kaikilta muilta, paitsi superherkkävatsaiselsta Onni-koiralta, joka ei muuta pistelekään kuin käristyslihaa. Aluksi Onnin lihat käristyslihat kypsennettiin. Voitte kuvitella, että joka päiväinen, poronkäristyksen jännittävässä ödöörissa oleilu saa aikaiseksi sen, että poronkäristys menetti meille herkullisuutensa. Nykyään Onni popsii poronlihansa raakana, mutta poronkäristys on meille jo menetetty tapaus.

Tämä vähän harmitti, joten päätin kokeilla, miten hirvikäristys toimisi. Ja voi pojat, mikä riemu, sehän toimii! Ja on omasta mielestäni hirvikäristys on vielä huomattavasti herkullisempaa kuin tuo porosta valmistettu.

HIRVIKÄRISTYS JA POLENTAA
4 hengelle

700 g hirvipaisti
2 rkl voita
2 rkl rypsiöljyä
1 ½ tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
6 katajanmarjaa murskattuna
3 dl riistalientä
1 tlk (150 g) smetanaa

POLENTA:

1 l vettä
3 dl polentasuurimoita
1 tl suolaa

25 g voita

Leikkaa liha suikaleiksi syiden vastaisesti. Kuumenna voi ja öljy pannulla. Ruskista siinä paistisuikaleet kolmessa erässä. Mausta suolalla, mustapippurilla ja katajanmarjoilla.

Lisää riistaliemi ja hauduta kannen alle 20 minuuttia. Lisää lopuksi joukkoon smetana.

Valmista polentalisuke kiehauttamalla vesi ja lisää joukkoon polentasuurimot. Sekoita hyvin, peitä kattila kannella ja anna lisukkeen kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia.

Lisää joukkoon voi ja vatkaa polenta kuohkeaksi ja reunoista irtoavaksi. Tarjoa hirvikäristyksen kanssa polentaa ja puolukkasurvosta.

Vinkki: Voit halutessasi suurustaa hirvikäristyksen kastikkeen muutamalla ruokalusikallisella vehnäjauhoja.

Monet kattavat käristyksen kanssa pöytään muusia tai pottuja, mutta oletko kokeillut kermaista polentaa? Sen maku on mieto ja rakenne juuri mainio tämän hirvikäristyksen kumppaniksi. Suosittelen!

Entä viini sitten? Hirvikäristyksen maku on lempeän riistainen, joten viinin tulee olla sopivasti marjaisa ja tanniinien maltilliset. Alkoon on saapunut edukas punaviini Portugalista, Pinha Ribeiro Santo Reserva – nimeltään ja tämä on varsinainen riistaruokien yleisviini. Tämä runsaan tummamarjainen ja täyteläinen viini kypsän pyöreillä tanniineilla istuu hirvikäristyksen lisäksi moitteettomasti monenlaisten arkisempien – hirvipadan ja – pullien, riistamurekkeen tai peurapaistin – riistaruokien kumppaniksi.

Ja kun riista-aika käy nyt kuumimmillaan ja havaitsin, että näitä riistareseptejä tässä blogissa piisaa, niin päätin koota tähän blogin parhaimmistoa riistaruokien saralla tarjolle. Mukana myös poro-ohjeita, vaikka sitä ei riistaksi lasketakaan sekä kivoja lisukkeita riistalle. Monessa postauksessa myös viinisuositus mukana. Peurareseptejä tulossa lisää, sillä ostin taannoin sen kokonaisen peuran..!

Hirvikäristyksen resepti julkaistu ensi kerran lokakuussa Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla.

MAISTUISIKO:

HIRVI:

Lehtipihvi hirvenjauhelihasta
Metsäinen hirvipata
Hirvipata juureksilla
Maailman parhaat hirvenlihapullat (se salainen ainesosa!!)
Kurpitsamuusi riistaruokien kanssa
Nyhtöhirvi
Pekoniin kääritty hirvimureke
Hirvenlihapullat ja puolukkachutney
Hirvenlihapullat ja piparjuurimuusi
Hirvimuhennos
Hirvipaisti, sherrykastike ja savustetut nauriit
Hirvipaisti
Ei yhtään terveellinen hirvihampurilainen (mutta tosi hyvä!)

PORO:

Porocarpaccio
Poronpaisti
Poro ossobucco
Poropasta
Poronlapakäristys
Porolihapullapasta
Porotartar ja blinit

PEURA:

Peuratartar

LISUKKEITA:

Kurpitsamuusi
Piparjuurimuusi
Puolukkachutney
Piparjuurimuusi
Sherrykastike
Maalaisranskalaiset
Tryffeliranskalaiset
Poltettua kurpitsaa ja ruskistettua voita
Savuperunamuusi
Savustettu kurpitsa

Saitko suppissaaliin – suppilovahveropiirakka

9.10.2019 by Mari

Tämä suppilovahveropiirakka syntyi vähän sattuman kauppaa. Polenta oli tehty hirvikäristysksen lisukkeeksi ja suppiksiakin löytyi ihan sattumalta.

Sienestys menee top 10:een mukavat asiat -listallani. En tiedä mikä siinä on, mutta marjojen poimiminen on niin vastahankaista puuhaa ja sienimetsällä voisin kykkiä vaikka koko päivän. Melkein jouduinkin kykkimään koko päivän, sillä menin vaihteeksi vieraaseen metsään mökkiseudulla. Perinteisessä suppispaikassani oli nimittäin vain kourallinen suppilovahveroita, mutta kuulin niiden kutsun jostain kaukaa. Ei muuta kuin perään.

Ja niin hyvin menin perään, että vartin päästä en enää tiennyt, mistä suunnasta tulin ja minne jätin autoni. Hitusen kylmäävää. Mutta siinä hämmentyneenä pyöriessäni löysin sitten niitä suppiksia ja niistä syntyi tämä maanmainio suppilovahveropiirakka.

SUPPILOVAHVEROPIIRAKKA
6 hengelle

1 l suppilovahveroita
1 rkl juoksevaa kasviöljyä
2 valkosipulinkynttä
3/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria
200 g hienoksi raastettua Gryere-juustoa

Polentapohja:

8 dl vettä
2 1/2-3 dl polentasuurimot
1 tl suolaa
3 rkl voita
1/4 dl hyvää oliiviöljyä

Lisäksi 1/2 rkl timjaminlehtiä

Valmista ensin polenta. Kiehauta vesi, lisää polentasuurimot ja sekoita. Peitä kannella ja anna polentan kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. Vatkaa vispilällä joukkoon voi ja vatkaa polenta kuohkeaksi ja reunoista irtoavaksi. Lisää polentan joukkoon puolet raastetusta Gryere-juustosta. Kaada polenta oliiviöljyllä voidellulle leivinpaperille pellille. Levitä noin 1/2 cm paksuiseksi pohjaksi. Jos käytät polentan myöhemmin ja se on kylmää, lämmitä sitä hetki mikrossa ennen käyttöä, näin saat sen taas notkeaksi.

Siisti suppilovahverot. Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappealla terällä ja hienonna murskatut palat. Kuumenna kasviöljy, lisää valkosipulinkynnet sekä sienet. Lisää pinnalle loput Gryere-raasteesa. Paista 4-5 minuutin ajan. Mausta suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä.

Raasta polentapohjan päälle Gryere-juusto ja lisää suppilovahverot. Paista suppilovahveropiirakkaa 225 asteisessa uunissa 20-25 minuutin ajan. Ripota valmiin suppilovahveropiirakan päälle tuoreita timjaminehtiä. Tarjoa heti rapean vihersalaatin kanssa.

Viinisuositus: keveä, hennosti yrttinen ja raikkaan marjainen Becker Family Pinot Noir istuu tämän piirakan kanssa kuin nenä päähän. Lasissa ja lautasella syksy, sillä myös viinissä on mukavasti metsäistä makua.

Juu, ja sieltä metsästä löysin pois lopulta. google maps ei toiminut eikä mobiilidata ylensäkään, mutta puhelin futasi, joten soitto kotiin ja sieltä ohjeistus lähteä kävelemään janpitää aurinko koko ajan selän takana, niin sieltä se tie löytyy. ja niin löytyikin. Ja sitten puikahdin samoin tein takaisin metsään sieniä poimimaan..

P.S Vinkki jouluksi. Tuo todella sulavalinjainen ja kaunis kakkulapio löytyy Decanterin valikoimista. Olen aivan ihastunut siihen.

Muita sieniherkkuja:

Vegaaninen suppilovahverokeitto
Vaaleaorakasta ja spelttiä (ihana lisuke riistalle)
Suppilovahverorisotto
Tattimakaronilaatikko
Sienilasagne

SEURAA SOMESSA:

Instagram / Facebook / Twitter

Spagettikurpitsalasagne – ja arki rullaa taas

9.9.2019 by Mari

Ihanaiset, kotimaiset spagettikurpitsat ovat saapuneet. Ostin niitä kerralla enemmän kuin laki sallii ja heti tartuin kauhaan. Syntyi spagettikurpitsalasagne. Gluteeniton, maukas lasagne, joka maistuu kaikille herkkusuille.

Tuo otsikko viittää toiveeseeni. Voi, kunpa arki alkaisi taas rullata normitahtiin. Nyt on ollut loman jälkeen hurja vauhti päällä, paljon kaikkea hommaa ja välillä on pitänyt karistaa tomut jaloista ja singota Ranskaan ruokakuvausta opettamaan.

Rento kesäloma päättyikin kiireeseen, kun päätin muuttaa studioni isompaan. Tämä on nyt tarkoittanut useamman viikon työleiriä: siivousta, pakkausta, kamojen roudasta ja uudessa tilassa ainakin seitsemän seinän maalausta, yhden tapetointia ja jälleen taas siivousta ja kamojen purkua sekä asettelua. Nyt suurin osa remppahommista on tehty ja studiolla voi jo työskennellä. Toki vielä yksi huone – se jota toimistoksi kaavailin – on aivan kuin pommin jäljiltä – sillä kaikki tavarat eivät vain ole löytäneet paikkaansa. Mutta valmiit tilat ovat inspiroivat ja ihanat. Nyt on tilaa hengittää ja kaikki kauniit, vanhat astiat, kaapit ja pöydät ovat saaneet ansaitsemansa paikat.

Olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen. Ohessa pieni tunnelmatiiseri. Tämän päiväisten järjestelyjen ohessa himoitsin jotain kurpitsaruokaa ja kun olin noita spagettikurpitsoja hamstrannut, niin niistä piti jotain keksiä. Spagettikurpitsalasagne niistä syntyi. Ja ai että, millainen lasagne. Enpä kerro enempää, laita testiin vain tämä mainio spagettikurpitsalasagne, niin näet!

SPAGRTTIKURPITSALASAGNE
6 hengelle

1 kg spagettikurpitsa
1 tl sormisuolaa
1/2 tl muskottipähkinäjauhetta

Juustokastike:

500 g Ricotta-juustoa
2 keltuaista
1 1/2 dl raastettua parmesaania
1 dl maukasta juustoraastetta (esim. emmental)
mustapippuria

Jauhelihakastike:

400 g naudan jauhelihaa
1 tlk Mutti Polpaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä murskattuna
oliiviöljyä
1 dl silputtuja yrttejä (esim. basilika, salvia, oregano, rosmariini)
3 rkl tomaattipyreeta
1 tl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria

Päälle 1 dl juustoraastetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa spagettikurpitsa halki ja poista siemenet. Aseta puolikkaat leikkauspinta alaspäin uunipellille leivinpaperin päälle. Kypsennä spagettikurpitsaa n. 35 minuutin ajan tai kunnes se on läpipehmeä. Riivi leveyssuunnaassa sisus spagettinaruiksi. Valuta ja hieman puristele ylimääräisiä nesteitä pois, sillä spagettikurpitsa on melko vetinen.

Levitä spagettikurpitsanauhat lasagnevuoan (n. 25 x 28 cm) pohjalle. Mausta suolalla ja muskottipähkinällä.

Keitä jauhelihakastike. Kuullota sipulit öljyssä, lisää liha ja paista kypsäksi. Lisää tomaattimurska, pyree sekä mausteet. Anna kiehua 20 minuutin ajan.

Kaada kastike spagettikurpitsakerroksen päälle.

Sekoita Ricotta-juustoon keltuaiset, juutot sekä mausteet ja levitä seos jauhelihakastikkeen päälle. Peitä pinta juustoraasteella. Kypsennä 30 minuutin ajan. Nauti spagettikurpitsalasagne raikkaan salaatin kanssa.

Vinkki: kasvisversiossa voit korvata lihan soijarouheella.

Noista yllämainituista kiresitä johtuen tämä blogikirjoittelu on ollut epäsäännöllisen säännöllistä. Juuri kun olen teksin saanut ulos, viikko humpsahtaakin ohi ja toista postausta ei koskaan ole ehtinyt tulla. näin on näyttänyt tässä nyt toistuvan jo useamman viikon. Pahoittelut siitä. Kunhan tämä arki nyt alkaa rullaamaan, niin lupaan parantaa tapani.