Ravintoloista ja maailmalta saa parhaat vinkit kokkailuun. Tämä resepti, poltettua kurpitsaa ja ruskistettua voita,  tarttui matkaan Sikke’s -ravintolasta – joka muuten on varsin mukava ja maukas paikka.

Vuoden alussa ovensa Eiraan avanneessa Sikke’sissä on kompaktissa paketissa kaikki piirteet, mitä ravintolalta toivon. Se on hengeltään kotoisa, mutta samalla ulkoasultaan tyylikäs. Sikke’sissä näkyy naisen käden jälki. Ravintola on sympaattinen ja lämmintunnelmainen puheensorinoineen, kynttilöineen ja mutkattomine tarjoilijoineen. Poissaolollaan loistaa etäinen, mukatrendikäs palvelu. Ja avokeittiöstä kurkistava, hymyilevä keittiöhenkilökunta toivottavaa asiakkaat tervetulleiksi. 

On tiistai-ilta, mutta paikka on tupaten täynnä. Iloinen puheensorina täyttää pienen,  naisvoittoisen asiakaskunnan täyttämän tilan. Sikke pyörii ravintolasalissa yhtä tyttömäisenä kuin aina, joku haluaa selfien emännän kanssa ja Pipsakin vilahtaa keittiössä. Kaikki on mutkatonta ja mukavaa. Ravintolassa on käsinkosketeltavan hyvä pössis niin ruokailijoilla kuin itse henkilökunnallakin.

Ja sitten se tärkein, ruoka. Jo ruokalistan lukeminen aiheutti välittömät kylmät väreet. Haluan maistaa kaikkea. Mutta varoituksen sana jo heti alkuun. Alkupalatkin ovat kookkaita, joten liian reteästi ei kannata annoksia pöytään kutsua.

Alkupalasetti oli kiinnostava. Maistoimme burrataa ja säilöttyä sitruunaa (ihanaa!), ohuita, värikkäitä porkkanasuikaleita ja pehmeää juustoa aromikkaalla samattikukkaöljyllä höystettynä (taivaallista) ja frittikalapalleroita (meidän makuumme frittikuori oli liian paksu ja kala hieman tunkkaisen makuista). Otimme alkuun myös lisukkeeksi tarkoitetun poltettua kurpitsa ja  ruskistettua voita ( maagisen herkullista, ohessa oma versioni). Leipä oli juureen leivottua ja tuoretta.

POLTETTUA KURPITSAA JA RUSKISTETTUA VOITA
lisuke tai alkupala 4 hengelle

n. 800 g myskikurpitsa
100 g voita
sormisuolaa
1 dl hasselpähkinöitä

Kuumenna grilli ja grillaa kokonaista kurpitsaa kuorineen keskilämmöllä 1 h 15 minuuttia. Käy kääntämässä kurpitsa välillä. Sammuta grilli ja jätä kurpitsa puoleksi tunniksi jälkilämpöön. Kurpitsan pinnasta tulee täysin musta sisuksen olleessa silkkisen pehmeää ja ylikypsää.

Paahda hasselpähkinöitä öljyttömällä pannulla, kunnes niistä nousee aromaattinen tuoksu ja kuoret alkavat repeillä. Ota pannu liedeltä ja pyörittele pähkinöitä patakintaalla tai pyyheliinan välissä niin, että kuoret irtoavat. Rouhi pähkinät.

Valmista ruskistettu voi kuutioimalla voi kattilaan ja kuumentamalla sitä, kunnes se on kauniin pähkinänruskeaa. 

Leikkaa kurpitsa halki, poista siemenet ja pilko lohkoiksi. Valuta päälle kuumaa ruskistettua voita, ripota pinnalle hieman sormisuolaa ja viimeistele annos rouhituilla hasselpähkinöillä.

Pääruoaksi nappasin tartarin, sillä tartar on aina testattava, onhan se yksi lempiruokani. Sikke’sin tartar oli moitteeton ja kookas, mutta kylkeen tilaamani ranskalaiset olivat kerran liikaa kypsennetyt eli olivat läpiruskeita, vaaleaa perunaa ei juuri potuissa ollut. Paahdettu munakoiso ja hummus maittoi vierustoverille.

Sikke’sin annokset olivat kikkailemattomia, mutta sieviä. Ja taisin jo mainita, että hyvänkokoisia. Jopa niin hyvänkokoisia, että silmäilin jälkiruokailistalta jotain keveää, vaikka en koskaan nauti keveitä jälkkäreitä. No, keveys sikseen. Jaoimme laventeli crème brûléen (täydellinen) ja maistelimme myös suklaamoussea viikunajäätelöllä (brûlée veti pidemmän korren) kolmeen pekkaan. Tarte Tatin vatkatulla ranskankermalla houkutteli, mutta sitä ei ollut tuolloin saatavilla.

Pikaisesti silmäilemäni viinilista on riittävän kattava ja helposti lähestyttävä. Listalta löytyy mukava setti perinteisiä sekä ah, meillä Suomessa vielä niin suosittuja ja tällä hetkellä asiakkaiden hinkumia natuviinejä.

Sikke’s oli oikea täsmäisku syysangstia vastaan. Täällä ruokaa tehdään täällä rakkaudella ja selkeästi halutaan, että asiakkaat viihtyvät. Päällimmäisenä jäi mieleen, että hitsit, täällä on mukavaa. Ja viihtymään haluan ravintolaan mennä, en vain ruokailemaan.

Osasyynsä onnistuneella illalla oli luonnollisesti miellyttävällä ruokaseuralla ja Charles Heidsieckin Tytyrin kalkkikaivoksessa (muistatko tämän?) vuoden verran majailleella, Tytyrista hapokkuutta ja napsakat kuplat matkaansa napanneella samppanjalla, jota alkujuomaksi ennen ravintolaan siirtymistä maistelimme.  

Feminiinisestä Sikke’sistä maskuliinisempaan suuntaan eli tänään käyn maistelemassa, miltä juuri avattu Alexanderplats Brasserie maistuu. Siitä ehkä kuulette lisää myöhemmin!

Vieläkö lisää kurpitsaa?

Maailman paras kurpitsarisotto
Paahdettua kurpitsaa sinihomejuustolla
Za’ataarilla maustettu kurpitsakeitto