Tänä kesänä olen löytänyt vesimelonit. Tällä tarkoitan sitä, että olen nautiskellut niitä muutenkin kuin vain sellaisenaan. Jotenkin nämä hyvin vesipitoiset, painavat ja herkullisen punaiset hedelmät ovat inspiroineet monella tapaa. Kuten valmistamaan tämän vesimelonicarpaccion.
Ja onhan nämä melonit olleet todella hyvänmakuisia, makeita ja meheviä. Tai sitten käteeni on vain osunut juuri nämä suotuisat yksilöt.
Raaka meloni on paha pala, kuten myös ylikypsä, käynyt löllerö.
- 1/4 vesimeloni
- hyvää oliiviöljyä
- kourallinen ketunleipiä
- sormisuolaa, esim. Maldonia
- roseepippuria
- Leikkaa vesimelonista niin ohuita siivuja kuin pystyt. Tässä auttaa terävä juustohöylä, mandoliini tai fileerausveitsi. Levitä siivut alkupalalautasille, noin kolme siivua per henkilö. Valuta päälle hyvää oliiviöljyä, ripota pinnalle sormisuolaa ja murenna lopuksi päälle roseepippuria. Koristele jokainen annos ketunleivillä.
- Tarjoa tämä raikas ruoka alkupalana esimerkiksi rapujuhlissa.
Tein tämän päivän Iltalehteen tosi kivan fetaa, melonia, oliiveja, mintunlehtiä sun muuta sisältävän vesimelonisalaatin ja tätä vesimelonicarpacciota nautin mökillä, kun kesävieraita oli käymässä. Silloin jo mietin, miten oiva alkupala tämä olisi – jo värinsäkin puolesta – rapujuhliin. Joten laita resepti korvan taakse!
Muita meloniherkkuja:
Vesimelonimargarita
Meloni-ilmakuivattukinkkusalaatti
Melonisangria
