Taidolla tehtyä, maukasta ja mielenkiintoista. Kuhaa, lohta ja marmorilihaa. Aasialaisia vivahteita. Rakkaat ystävät ja todella mukava huippukokki. Niistä oli meidän lauantai tehty.

Aksu saapui ruokakasseineen viiden maissa suoraan Rukalta. Top Chefinä on siis kysyntää.

Aloittelimme iltaa maistellen shampanjaa ja jutellen Akselin kanssa niitä näitä. Tietysti kiinnosti, että miten hän oli uralleen päätynyt. ’Tie kokiksi alkaa siinä vaiheessa, kun muut jäävät kotiin tekemään läksyjä ja itse lähtee ulos leikkimään’, Aksu naurahtaa. Top Chef-kisaan tämä Perhon kasvatti lähti mukaan silloisen työnantajan suosituksesta. Ja hyvä, että lähti. Loppu onkin historiaa.

Vaikka silmät kiinni suikaleita

Aksu nosteli pöydälle illan raaka-aineita: Tammisen lihatukun valtaisan marmorilihan, erilaisia japanilaisia sieniä ja yrttejä, kyssäkaalia, kuhaa, lohta sekä Japanista asti tuotuja purkkeja ja purnukoita. ’Olin joku aika sitten Japanissa ja toi sieltä niin paljon erilaisia tarvikkeita kuin vain laukkuun mahtui’, Aksu kertoo.

Raaka-aineet vaikuttivat innostavilta. Illan ruoka tulisi sisältämään paljon sellaista, mitä en itse ole koskaan ruoanlaitossa käyttänyt. Hypistelin pieniä enoki-sieniä, maistelin japanilaista, mintun sukuista shiso-yrtin lehteä ja kummastelin Yuzu-hedelmällä maustettua soijaa. Hauskoja uusia makuja ja raaka-aineita tuttujen kalojen ja lihan kanssa.

Illan maestro kävi työn touhuun. Alkoi puolikypsän sashimin valmistelu. En ole aiemmin päässyt seuraamaan, kun alan osaaja viipaloi ja pilkkoo. Kyssäkaali ja porkkanat muokkautuivat hennon ohuiksi suikaleiksi ja Aksu nauratti meitä näyttämällä, että porkkanatikut syntyvät vaikka silmät kiinni.

Värien leikkiä sashmilautasella

Vihanneksista, shisosta, mizunasta ja viinipunaisesta shisosta eli perillasta syntyi upean värikäs salaatti. Kuha ja lohi päätyivät pellille läpinäkyvän ohuina paloina ja ne kypsennettiin kevyesti kuumalla seesaminsiemenöljyllä. Öljyhöyryjen kanssa tuli samalla myös testattua, että keittiön palovaroitin toimii.

Kalat viimeisteltiin Yuzu-soijalla ja korianterilla, hippusella suolaa ja pirskauksella limeä. Kaunis ja herkänmakuinen alkuruoka oli valmis. Tämän kanssa maistui Alsacen Gewurtztraminer, Hugelin tuotoksia tällä kertaa. Tyytyväisyytemme näkyi: jo alkuruoan aikana lupasimme, että adoptoimme Aksun.

Tammisen marmorilihasta tuhdit tatakit

Pääruokaa, tatakia varten sushiriisi kypsyi jo kattilassa. Tammisen hyvännäköisestä marmorilihasta Aksu leikkasi viisi muhkeaa pihviä. ’ Mä maustan pihvit ennen paistamista’, Aksu kertoi pihvejä suolatessaan. ’Niistä irtoaa silloin enemmän nestettä, mutta siitä on ihan tutkittua tulosta, että maku on parempi niin.’ Me uskotaan sua, Aksu. Pihveistä tuli nimittäin suussa sulavia. Marmoriliha oli niin pehmeää ja mureaa kuin vain paras liha voi olla.

Tataki leikataan pikaisen paistamisen jälkeen ohuiksi siivuiksi. Pinta saa kauniin värin, mutta sisus jää punaiseksi. Päälle valutellaan inkivääri-soijaseosta. Tatakin kanssa Aksu valmisti sushiriisistä ja kuningasosterivinokkaista, enokeista sekä shimegeistä paistettua riisiä.

Punaviiniksi Chef & Sommelierin Johan oli suositellut, että Aksu hankkii jotain maanläheistä ja rustiikkista viiniä ja sitä tämä JR vom Steinfeld St. Laurent-rypäleestä tehty viini oli. Viini oli hiljakseen avoimena hengitellyt pääruoan valmistumisen aikana ja sen maku sopi mahtavasti tatakin muhevaan aromiin.

Yksinkertaisen maukas päätös ja Petit Edmundot

Jälkiruokaa, juustokakkumoussea nautiskellessa ja Lenzin Trockenbeerenauselen hunajaista makua maistellessa tuli taas mieleen se, että yksikertainen on kaunista. Eikä välttämättä tuntikausia väännetty tuotos ole yhtään sen maukkaampi kuin nopsasti valmistettu jälkiruoka.

Akseli valmisti kermasta ja tuorejuustosta Yuzu-hillon kanssa nopean juustokakkumaisen seoksen, jonka hän koristeli mansikoilla ja keksinmuruilla. Mausteena hieman kanelia ja vaniljaa ja ei sen tarvinnut olla sen ihmeellisempää ollakseen herkullista.

Kokemusta rikkaampana

Vielä kahvit sekä avecit ja Aksu ja muu miesväki siirtyivät kosteaan ulkoilmaan polttelemaan paksut Petit Edmundot illan leppoisaksi

päätteeksi.

Supersuuret kiitokset, Aksu. Varmasti vielä tulemme maistelemaan sun kokkauksia. Ja kiitokset Tammisen lihalle valtaisasta lihapaketista. Sitä jäi nyt pakkaseen pariksi muuksikin kerraksi. Ja tietysti vielä kiitos Maku-lehdelle, joka tämän mahdollisuuden mulle tarjosi. Ihan pikkusummasta ei nimittäin tällainen kokki kotiin saavu.

Tämän kattauksen jälkeen olo oli kylläinen ja tyytyväinen. Ilta oli upea kokemus. Oli hienoa saada seurata tämän 26-vuotiaan lahjakkuuden rentoa ja osaavaa kokkailua sekä saada uutta oppia raaka-aineista ja niiden valmistamisesta. Olen jälleen yhtä makoisaa ruokakokemusta rikkaampi. Hieno ilta, kerta kaikkiaan!

Reseptit ruokiin löytyvät tekstin linkeistä. Illallinen oli palkinto Maku-lehden ja Tammisen Lihatukun lihareseptikilpailun voitosta.