Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Jotain maukasta

ruokablogi

Tunacevichelle tequilahuikka

by

Fenkoli sopii cevicheen.

Ceviche on herkku Etelä-Amerikasta.  Raaka kala marinoituu ja kypsyy sitruunanmehussa ja saa potkua chilistä. Tässä talvicevichessä maistuu mandariini ja tuoksuu fenkoli. Ja liemen maustaa tequila.

Ceviche on perinneruokaa Etelä-Amerikasta. Muun muassa inkat säilöivät raakaa kalaa happamassa sitruunamehussa ja maustoivat sitä chilillä. Hapan sitruuna ’kypsentää’ kalaa ja muuttaa sen rakennetta mureaksi.

Ceviche on raikas ruoka kalasta – mikäli kala on tuoretta. Cevicheä kannattaakin tehdä silloin, kun kalatiskille on saapunut uusi lasti kaloja. Vanha kala tuo cevicheen epämiellyttävän kalanmaksaöljyn maun. Cevicheen voi laittaa lähes mitä  vihanneksia tuomaan makua ja rapeutta. Tässä cevicheä on maustettu anismaisella fenkolilla ja makeutta tuo talven mehevät mandariinit.

Muotin kanssa lautaselle kasvaa tunatorni.

Tunaceviche
4 hengelle alkupalana

300 g tuoretta tonnikalaa
1/4 fenkolia
1/2 vihreä chili
1/2 punasipulia
1/2 rkl mustia seesaminsiemeniä
2 mehevää klementiiniä

Marinointiliemi:

1/8  osa tequilaa
1/8 dl sitruunanmehua
1/4 dl limemehua
n. 1/2 dl sitruunaoliiviöljyä
ripaus sitruunasormisuolaa

Koristeeksi limeä ja punaista chiliä.

Leikkaa kala sormenpään kokoisisksi paloiksi ja pieni vihannekset kuutioiksi. Poista chilistä siemenet ja pieni se hyvin pieneksi. Leikkaan mandariineista nahka ja valkoiset osa pois ja leikkaa hedelmäliha pieniksi paloiksi. Sekoita kulhossa marinadin ainekset ja laita pilkottu kala ja vihannekset marinoitumaan jääkaappiin pariksi tunniksi. Tarjoa alkupalana rapean leivän kanssa ja raikkaan valkoviinin kanssa.

 

 

Hei, artisokka – ajetaanpas parta ja syödään sormin

by

Kuvaukselliset.

Artisokalla on kova kuori ja lehdissä terävät piikit. Mutta älä anna uhmaavan ulkokuoren hämätä, artisokalla on pehmeä, partainen sydän. Artisokka on mitä mainioin herkku. Sormisyötävää parhaimmillaan.

Artisokkaa löytyy ainakin tähän vuodenaikaan ruokakaupoista. Jos vain purkkiartisokka on tuttua, niin testaa ihmeessä aito artisokka. Sen maku on hienostunut ja koostumus pehmeän parsamainen. Ei sitä purkkiserkukseen edes tunnista.

Klassisesti keitettynä

Klassisin tapa nautiskella artisokkaa on keittää se kypsäksi ja kastaa meheviä lehtiä erilaisiin kastikkeisiin.  Ja näin se on kyllä todella hyvää. Jos mietit, että mitä tarjota rapujuhlissa kasvissyöjille tai muuten vain rapuja karsastaville, niin artisokka on oiva vaihtoehto. Ainakin sen parissa saa puuhailla kuin rapujen konsanaan – sillä artisokka on sormiruokaa.

Keittämisen jälkeen artisokan paksut ja alaosastaan mehevät lehdet irtoavat helposti.  Lehden paksu pää kastetaan sitruunavoihin, hollandesekastikkeeseen tai aioliin ja lehden tyven pehmeä osa vedetään hampailla suuhun.  Lopulta jäljellä on vain kasa syötyjä lehtiä ja paras makupala, karvapäällysteinen artisokan sydän. Karvat poistetaan ja herkullinen sydän nautitaan dipin kanssa.  Niin herkullista!

Kypsät ja kauniit.

Klassinen artisokka

1 artisokka per syöjä
vettä
suolaa
1 sitruunan mehu

Leikkaa artisokan päästä parin sentin matkalta kärkeä pois. Saksi myös jokaisesta lehdestä puolisen senttiä pois. Hiero leikkauspinnat sitruunanpuolikkaalla, koska artisokka tummuu herkästi muuttuen ikävänväriseksi.

Laita artisokat kiehumaan suolalla maustettuun sitruunaveteen matalaan pannuun, jossa ne pysyvät pystyssä. Voi laittaa pienemmän kannen pitämään niitä paikoillaan. Artisokkien koosta riippuen keitä niitä 20-30 minuuttia, kunnes paksut lehdet irtoavat helposti vetämällä.

Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua ja kanna pöytään dippikastikkeiden kera. Liilat lehdet ja artisokan parta jätetään syömättä ja vain mehevät lehdet syödään.

Sitruunavoi

voita
sitruunamehua

Sulata voi, mausta se makusi mukaan sitruunamehulla ja vie tarjolle pienessä annoskulhossa artisokan kanssa.

Hollandesekastike

3 keltuaista
2 rkl valkoviiniä
200 g voita
suolaa

Vatkaa keltuaisia vesihauteessa, kunnes seos paksunee. Lisää valkoviini ja sulatettu voi kokoajan voimakkaasti vatkaten, kunnes seos on kuohkeaa ja kauniin vaaleankeltaista. Lisää ripaus suolaa. Halutessasi voi maustaa holladesen Dijonilla –upean makuista myös kalan kanssa- tai yrteillä makusi mukaan. Lisää nämä ainekset, kun kastike on valmista.

Aioli

 Jos tämä kaikki on jo tuttua puuhaa, niin halkaise keitetty artisokka ja gratinoi se uunissa maukkaan täytteen kanssa.

Artisokka tuli uunista.

Gratinoitu artisokka
4 hengelle

4 siivua parmankinkkua (tai kasvisversioon ½ sipuli, pari rkl silputtua aurinkokuivattua tomaattia ja silputtua timjamia tai basilikaa)
1 dl leivänmuruja
½ raastettu sitruunankuori
½ solovalkosipulia
1 dl raastettua parmesanjuustoa
mustapippuria
oliiviöljyä

Keitä artisokat ohjeen mukaan ja leikkaa ne pystysuunnassa keskeltä halki. Poista liilat lehdet sekä artisokan parta eli keskeltä löytyvät kukkuidut. Ne irtoavat helposti lusikalla kaapimalla.

Leikkaa parmankinkku pieniksi paloiksi ja murskaa valkosipuli. Raasta sitruunankuori. Paista oliiviöljyssä pannulla ainekset parmesanjuustoa  ja kasvisversion timjamia lukuun ottamatta rapeaksi seokseksi.  Mausta seos rouhaisulla mustapippuria. Kasvisversiossa korvaa parmankinkku sipulilla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja timjamilla.

Laita halkaistut artisokat matalaan uunivuokaan ja täytä kolot täytteellä. Raasta tuoretta parmesania ja lisää sitä reilusti jokaisen artisokan päälle. Gratinoi artisokat uunissa, n. 10 min. 200 astetta.

Artisokka ei välttämättä ole meille suomalaisille niin tuttu vihannes tuoreena. Itsekin yllätyin, kuinka paljon artisokka kukkiessaan kauniin liilana muistuttaa suomalaista rikkakasvia ohdaketta.  Ja on se artisokka terveellinenkin: artisokan kerrotaan muun muassa parantavan ruoansulatusta, lisäävän ruokahalua ja sapen tuotantoa.

Artisokkaa klassisesti nautiskellessa, on hetki varmasti kohdallaan ja ystäviä ympärillä. Siksi silloin ei voi kuin kuunnella jotain ilmavaa ja iloista, kuten on Freyn Happiness.

Tapetointia ja ’tee-se-itse-nachokset’

by

Aivan jotain muuta kuin kaupan nachokset.

Samalla kun keittiön seinä sai uutta tapettia pintaan, seikkailin alkuperäisten nachosten maailmassa. Meksikon nachokset tai ’totopos eli tortillasipsit’ tehtiin alkujaan paistamalla maissitortilloista rapeita nachoslastuja. Eli ei muuta kuin leikkaamaan tortillat lastuiksi ja öljyyn rapeutumaan.

Parikymppisenä, Cantina Westin kulta-aikaan lähes elin nachoksilla ja salsalla. Silloinen poikaystävä sanoi pelkäävänsä, että muutun kohta nachokseksi -kuivaksi ja suolaiseksi. Näin ei sitten kuitenkaan käynyt, vai mitä Sami?

Viime aikoina nachosten syönti on jäänyt vähemmälle, mutta nyt kun ensi kertaa maistoin näitä ’tee-se-itse’-nachoksia, niin saattaa olla, että nachoja syödään jatkossa useammin. Niin rapeita ja herkullisia nästä tuli. Ja kun nachojen kanssa valmistaa vielä ’best-ever-guocamolea’ ja ottaa kaapista kylmän oluen, niin eipä paremmasta väliä. Myös meksikolaiseen iltaan tämä on aivan loistoalkupala.

’Tee-se-itse’-nachokset

Tortilloita, vehnä- tai maissi, molemmat käy
n. 3 dl ruokaöljyä
suolaa

Kuumenna ruokaöljy lähes kiehuvaksi syvässä pannussa tai wokissa. Leikkaa tällä välin tortillasta reiluja kolmioita. Paista kolmiot öljyssä nopeasti rapeiksi ja anna niiden saada hieman väriä pintaan. Nosta nachokset talouspaperin päälle valumaan ja suolaa ne. Tarjoa nachot haaleina hyvän salsan tai ’best-ever’ -guocamolen kanssa. Itseoikeutetusti taustamusiikkina soi The Champs ja Tequila.