Kun joulukin nyt vetelee viimeisiään, vatsa on enemmän kuin täynnä ja mieli on seesteinen, on aika katsastaa taaksepäin, mennyttä vuotta. Lyhyesti ynnäten, tämä vuosi on ollut hyvä, jotten sanoisi erinomainen!

Helmikuussa tulee täyteen kolme vuotta yrittäjänä valokuvaajan, ruokatoimittajan ja reseptinikkarin hommissa. Kolme vuotta! Ei voi muuta sanoa, että aika lentää hauskaa pitäessä.

Jos tätä vuotta ynnää, niin ensimmäinen sana, joka mieleen tulee on se, että tämä vuosi oli varsinainen sadonkorjuun vuosi. Olen onnekas. Sain tehdä mielettömän kiinnostavia töitä, isoja, myös kansainvälisiä projekteja ja opin taas rutkasti uutta. Ruoasta ja viinistä.

Yrittäjyys:

Kaksi ensimmäistä vuotta meni siihen kaikkien yrittäjien mainostamaan ‘duunia 24/7’ -tyyliin. Ei siinä mitään, upeaa, että on töitä, mutta kun ei enää omat kädet riittäneet, niin ymmärsin, että nyt tarvitsen apua. Ja vuoden 2016 alusta alkaen olen ollut onnekas, löysin mitä mainioimman assistentin, hommasin aivan ikioman studion ja työtilan. Tämä tarkoitti paljon investointeja firmalleni tänä vuonna – mutta myös sitä, että vuonna 2016 sain vapaat viikonloput ja illatkin. On ollut aikaa siis harrastaa, mm. bloggaamista, juoksemista ja rakasta lukemistakin.

Kirjat:

Vuonna 2016 julkaistiin kolmas kirjani, silmäteräni, Syötäviä vietäviä. Kirja, jonka tekeminen oli kaikista kirjostani vaivattominta, olihan homma jo tuttua ja nyt myös keittiössä häärivät apuna myös toiset kädet. Itse sain keskittyä kuvaamiseen, stailaamiseen ja reseptiikan hiomiseen.

Sain myös toteuttaa yhden unelmistani eli pääsin kuvaamaan valokuvat ja työstämään reseptiikan toisten eli Mia Karlssonin ja Marika Venäläisen kirjoittamaan, mielenkiintoisen 80/20 Ruokavaliotyökirjaan.

Havahduin myös muutamaan seikkaan itsekin tämän tasapainoiseen ja pysyvään terveelliseen ruokavalioon opastavan kirjan ansiosta. Muistan nykyään lisätä aterioihini enemmän proteiinia! Ja nälkä pysyy poissa pidempään. Tämä oli aivan mainio projekti, kirja on kaupoissa näillä näppäimillä terveellisillä resepteilläni ja kuvillani höystettynä. Suosittelen!

Eikä tämä tähän jää, tietenkään. Allekirjoitin uuden sopparin Kirjapajan kanssa ja vuonna 2018 pitäisi taas tuorein kirja tulla uunituoreena painosta. Pinnan alla muhii myös suunnitelmat kuvien tuottamista toiseen kirjaan. Reseptiikkaa työstää arvostamani henkilö. Tästä lisää piakkoin!

Oppia ikä kaikki:

Valokuvaamisessa en usko, että koskaan koen olevani täysin valmis, joten innolla haen uutta oppia kuvaamiseen sekä opetuksen että haastavien töiden kautta. Ystäväni ja yhteistyökumppanini Tim Clinch on mentoroinut mua läpi vuoden. Helmikuussa teimme mainion roadtripin Madridiin ja lähiseuduille, jossa kuvasin, kuvasin ja kuvasin Timin jakaessa mitä mainioimpia vinkkejään, ohjeitaan ja suunnitellessa uraani eteenpäin. Vedimme myös kaksi ruokavalokuvausworkshopia viime kesänä ja hauskaa oli, kuten aina.

Viinit. Niin, tämä aihe on toinen rakas ja kiinnostava. Kävin keväällä sekä WSET2 että WSET3-kurssit ja viisastuin taas hieman. Tosin täytyy myötää, että kirjatietouden sijaan nautin enemmän viiniopista paikan päällä, viiniviljelysten keskellä. Viinimatkoja olikin mukavasti tänä vuonna: Riojan mainio pressitapahtuma oli yksi kohokohtia tänä vuonna, Pla de Bagesissa opin vanhojen viininvalmistusperinteiden elvyttämisestä, Veronan reissulla Amaronen valmistus iskoistui mieleen.

Ja viinimatkojen lisäksi tutustuin mielenkiintoisiin maihin, kohteisiin, tapahtumiin ja ruokakulttuureihin muun muassa Bilbaossa ja Dubaissa ja sain seurata nuorten huippukokkien kisaamista S. Pellegrinon kisassa Norjassa.

Duuniprojektit:

Ne työt, ne työt! Tähän monta sydänhymiötä perään. Kesäkuussa työstin pohjoismaisen salaattiprojektin kuvineen ja resepteineen Cosmopolitan-salaatille Suomeen, Ruotsiin ja Tanskaan. Insiroivaa ja hauskaa. Kuvasin Codorniun Anna-cavalle keväisiä mainoskuvia, kuten myös Ballet-kuplivalle ja rakastuin Wine Gallery-viineihin niitä linssien takaa katsoessa. Onhan ne Tove Janssonin etiketit – Juhlat maalla, Juhlat kaupungissa – aivan superviehättäviä.

Iltalehden joka torstaisia ruokatorstaisivuja työstäen edelleen into piukeana jo toista vuotta ja avustan Ilonaa Grillaus- ja Jpulu-lehdissä entiseen malliin.

Syksyn upeita duuneja ovat edelleen jatkuvat yhteistyö Fiskarisin kanssa työstäen kuvia ja reseptiikkaa heidän kotimaisille ja pian avattaville eri maiden omille sivuille.

Ruokalahjojen ilosanomaa olen no, hmm, ilolla jakanut muun muassa tuoreimmassa Etiketti-lehdessä, Ilona & Joulu-lehdessä, Iltalehdessä ja Aamu-TV:ssä.

Vuoden työrupeaman kruunasi yhteistyön aloittaminen Aromi-lehden kanssa. Tulen kuvaamaan heidän ensi vuoden – 50-vuotisjuhlavuoden – kaikki kansikuvat. Pari kantta jo tehtyänä, tyä jatkuu ensi vuonna..!

Eikä sovi unohtaa, että myös blogiyhteistyö on ollut tänä vuonna erinomaisen vilkaista ja yhteistyökumppanit tällä saralla aivan mainioita. Kiitos Suomen Blogimedian.

Reseptit:

Paljon, tai korjaan valtavasti olen reseptiikkaa pukannut maailmalle tänä vuonna. Blogin suosituimpia ovat olleet aina suositut riistareseptit, kuten hirvipata ja hirvenlihapullat, yhden raaka-aineen banaanijäätelö, rahkaiset pannukakut, Mifu-salaatti, ja kieltämättä aivan ihanat kuningatarjuustokakku ja limepiirakka. Eikä sovi unohtaa maailman parasta kurpitsarisottoa.

Ravintolat:

Ilahtuneena olen ottanut vastaan ravintola Grönin ja ravintola Vinkkelin ikisuosikkini ravintola Tocan rinnalle. Entäpä missä olen nauttinut tämän vuoden parhaan aterian? Elämyksellisin (ja kallein) ravintolakokemus vuonna 2016 oli käynti sittemmin jo kiinni mennessä ravintola Frantzénissa Tukholmassa. Mutta ei huolta, uutta syntymässä tilalle eli alkuvuodesta pitäisi Tukholassa olla uusi Frantzén. Sitä odotellessa.

Jos mietitään parasta hinta-laatusuhdetta, niin toinen Björn Frantzénin paikka nousee myös listalle eli Bobergs Matsal NK-tavaratalon yläkerroksissa. Käy syömässä lounas ja nauti, nauti! Rennoin ja supermaukas lounas oli pintxos-hyppely Bilbaossa. Jestas, että ne pintxokset on herkullisia. Mene vain sinne Vanhaan kaupungiin toriaukiolle ja hyppele baarista toiseen.

Ja yksi illallinen, joka painui pysyvästi mieleen, ei ollut ravintolassa, vaan Bodegas Abadalin kellaritiloissa, jossa perheen pitkäaikainen emäntä kokkaisi meille lokaalia sesonkiruokaa. Kaikki vain oli ihanaa.

Huh, olipa hengästyttävän hieno vuosi. Tosin tämä oli vain pintaraapaisu kaikkeen tapahtuneeseen. En edes meinaa muistaa, mitä kaikkea tämä vuosi piti sisällään. Enkä oikein hiffaa, miten olen nämä kaikki ehtinyt tehdä. 

Näin työn kannalta elämä näytti siis tältä. Entä yksityiselämän? Ihan sitä normisettiä, mitä kellä tahansa. Kiirettä, stressiä, sairastelua, oleilua ja öllöilyä. Iloa mökillä, surua, huolia ja murheita. Ymmärrys siitä, kuinka tärkeää on muistaa rakastaa lähimmäisiään nyt, kun he ovat tässä. Elämä on arvaamaton ja koskaan ei tiedä, mitä saattaa tapahtua. Oli aivan parasta tarjota joulu lähisukulaisilleni tänä vuonna. Kaikki nämä rakkaat ihmiset saman pöydän ääreellä, iloisina rentoutuneina. Olen kiitollinen.

Kokonaisuudessaan olo on kuin huikean urheilusuorituksen jälkeen juuri nyt. Joulu oli odotettu ja katselin maailmaan aikalailla vaakatasosta, se oli ihanaa, rentouttavaa ja ah, niin toivottua. Mutta silti, en malta odottaa, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Vuoden kertaus ja tilipäätös on nyt tehty. Check.

Uutta odotellessa.

Seuraa @Jotainmaukasta instagramissa ja nappaa reseptit, viini- sekä matkavinkit heti tuoreeltaan!