Neljän tunnin haudustus takana.

Kunnon sipulikeittoa varten sipuleita karamellisoidaan rakkaudella. Hitaasti, hitaasti, neljän tunnin ajan. Ainakin Brasserie Kämpissä.

Oli ilo käydä maistelemassa Brasserie Kämpin tuore Menu Campagnard-menu (sana viittaa rustiikkiseen maalaisruokaan), joka rantautui tähän historiallisen ravintolaan helmi-maaliskuun ajaksi. Kompaktilla menulla on tarjolla alkuun sipulikeito tai rillette, pääruoaksi Burgundinpataa ja jälkkäriksi tyylikäs Paris Brest -leivos. Yksinkertaista ja hyvää. Tai paremminkin yksinkertaisesti hyvää.

Nimittäin kun kuuntelee Kämpin ravintoloiden keittiömestari Juuse Mikkosen tarinaa siitä, kuinka ruoat valmistuvat, niin siitä on yksinkertaisuus kaukana. Sipulit hautuvat neljä tuntia, padan liha marinoituu yön yli punaviinissä ja kypsyy herkulliseksi hitaasti 12 tunnin ajan. Ja tuulihattumainen Paris Brest -leivos pursotetaan muottiin, paistetaan ja täytetään hasselpähkinäpraliinilla.

Mutta tässä lienevät ne ruoan maukkauden salaisuudet. Missään ei oiota. Mutta mikä itseäni miellytti suuresti oli se, että pieteetillä valmistamisesta huolimatta pöytään kannettu ruoka oli bistromaista ja kaunista, mutta kuitenkin ilman niitä vieroksumiani täppiä ja vaahtoja, joihin niin monet ravintolat edelleen sortuvat. Eikö niiden aika ole jo ohi?

Rillette sai kivaa twistiä savupaprikasta ja miedosta Savora-sinapista. Suussa rouskui koristeeksi ripoteltu ja rapeaksi paistettu possun nahka. Hyvää! Burgundinpadan lihat olivat juuri niin maukkaita kuin tuon pitkän kypsennysprosessin perusteella odottaisikin. Jälkiruoka oli kookas, jopa tällaiselle makeanystävälle. Vaikka leivonnaisia rakastankin niin kuitenkin niin koko annoksessa pisimmän korren veti käsittämättömän täyteläinen maitosuklaajäätelö.  Tuulihattutaikina kun nyt on vain tuulihattutaikinaa.

Menun viinit – kaksi rhonelaista ja kaksi burgundilaista – olivat maukkaita ja siivittivät ruokien makuja mukavasti. Burgundilainen Macon La Roche Vineuse Rouge 2014 oli suosikkini ja viini kantoi hyvin pippurisen rilletten ärhäkkyyden.

Jos nyt oikein tikulla kaivaa jotain marmattamista, niin itse pidän sipulikeitosta, jos leivässä on hieman rapeutta. Kämpin keitossa leipä on jo lähes integroitunut liemeen ja purutuntumaa ei juuri ollut.

Lista niistä Helsingin ravintoiloista, joissa haluan omalla rahalla käydä syömässä, on valitettavan lyhyt. (Joko ruoan laatu on epätasaista, hinnat annosten kokoon nähden tähtitieteellisiä, ateriat liian piiperrettyjä tai yksinkertaisesti kotona saa parempaa ruokaa).

Mutta tämän helmi-maaliskuun ajan voimassa olevan Menun Campagnardin ansiosta listani juuri piteni yhdellä. 

Illallisen tarjosi Brasserie Kämp.