Ravintolaelämyksiä Archives

Herkkää riistaa – peuratartar

29.10.2019 by Mari

Herkän makuinen peuratartar on upea alkuruoka hienommillekin illallisille.

Riistalihan suurelle ystävälle lihaton lokakuu on ajankohtana todella hankala. Onhan riistakausi käynnistynyt ja juuri nyt on mahdollisuus saada upeaa suomalaista riistalihaa tuoreena pöytään. Joten itsellä harvemmin jää tämä lihattomuus toteutettua.

Mutta mietin asiaa siltä kannalta, että riistan syöminen on varsinainen ekoteko. Onhan kotimaisen riistan hiilijalanjälki on erittäin pieni, sillä riistaeläimet elävät vapaana ja saavat ravintonsa luonnosta. Riistaliha ei vaadi tuotantolaitoksia eikä tuotettua rehua ravinnokseen eikä lihassa ole antibiootteja. Myös WWF suosittelee riistalihaa, kuten kotimaisia hirvieläimiä ympäristöystävällisenä valintana.

PEURATARTAR
4 hengelle

300 g peuran sisäfileetä
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl Dijon-sinappia
4 rkl kevätsipulin varsia
1 tl sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Riivi peuran sisäfile haarukalla hienoksi. Lisää mausteet ja sinappi. Sekoita hyvin ja jaa lautasille. Koristele halutessasi rucolan versoilla.

Viinisuositus: peuratartarin miedon riistaista makua ja toisaalta juhlavuutta kunnioittaa lasillinen eloisaa, ruokaystävällistä roseesamppanjaa. Ruinart Rosé Brut keskihapokkaana ja vedet kielelle herauttavan marjaisana juomana on oiva ja riittävän lempeä kumppani tälle peuratartarille – etenkin jos sen alkupalana tarjoilet vaikkapa joulupöydässä.

Peuran maku on niin mieto, että se kannattaa maustaa hyvin helläkätisesti, jotta ei tätä hentoa riistanmakua kadota kokonaan. Olen tehnyt tätä peuratartaria jo pari kertaa. Kerran alkupalaksi juureslastujen päältä tarjottuna, koristeena sinimailasen ituja ja päällä sipaus tryffeliöljyllä maustettua majoneesia. Juomana oli tällöin upea roseesamppanjaharvinaisuus. Kombo toimii upeasti, sillä roseesamppanjat ovat hyvin viinillisiä, mutta kunnioittavat herkkien ruokien aromeja.

Toisen kerran tein lounaaksi ja nautin herkullisen tartarin saaristolaisleivän päällä. Molemmilla kerroilla jätin käyttämättä keltuaista tartarissa ja tämä oli oikea valinta. Tartar toimii tällaisenaan just perfecto.

Inspiroiduin aiheeseen Viltgårdenin järjestämällä riistaillallisella, jossa Nokan keittiömestari Ari Ruoho kokkasi erilaisia riistaherkkuja ja alkupalana oli juurikin peuratartaria. Ari suositteli, että peuratartar kannattaa tehdä juuri sisäpaistista ja kyllä, hyvää tulee ja liha on pehmeää ja vähäsyistä.

Olen useasti miettinyt, että haluaisin tilata pakastimeen kokonaisen poron, mutta ajatus on tyssännyt siihen, että miten saan sen mahtumaan jo valmiiksi pullistelevaan kaappiin. Mutta tällä illallisella sain tietää, että hyvin tällainen kokonainen eläin mahtuu pakkaseen. Viltgården myy peuraa myydään kolmessa koossa, pienimmän lihat painavat vain n. kuusi kiloa ja paketit mahtuvat helposti yhteen pakastelaatikkoon. Itse päädyin tilaamaan 12 kilon peuran ja sekin sujasti näppärästi yhteen pakastelaatikkoon. Jos aiheesta innostut, niin tsekkaa Vapaata riistaa-sivusto.

Jos haluat vain syödä mitä maukkainta riistalihaa etkä niinkään kokkailla sitä itse, niin suuntaa ravintola Nokkaan, joka on kuulu herkullisista riista- ja lähiruokaaterioistaan. Saatat päästä syömään sorsaa tai muuta riistalihaa, jonka Ari on omin käsin metsästänyt.

Ja nyt on mitä kokkailla. Kun tilaat kokonaisen peuran, saat kaikki mahdolliset osat siististi vakuumipakattuina. On ossubuccoa, keittolihoja ja -luita, jauhelihaa useampi paketti, paistit ja fileet. Reseptejä siis tiedossa kaikille riistan ystäville tässä pitkän talven aikana!

Sympaattinen Sikke’s – poltettua kurpitsaa ja ruskistettua voita

4.10.2019 by Mari

Ravintoloista ja maailmalta saa parhaat vinkit kokkailuun. Tämä resepti, poltettua kurpitsaa ja ruskistettua voita, tarttui matkaan Sikke’s -ravintolasta – joka muuten on varsin mukava ja maukas paikka.

Vuoden alussa ovensa Eiraan avanneessa Sikke’sissä on kompaktissa paketissa kaikki piirteet, mitä ravintolalta toivon. Se on hengeltään kotoisa, mutta samalla ulkoasultaan tyylikäs. Sikke’sissä näkyy naisen käden jälki. Ravintola on sympaattinen ja lämmintunnelmainen puheensorinoineen, kynttilöineen ja mutkattomine tarjoilijoineen. Poissaolollaan loistaa etäinen, mukatrendikäs palvelu. Ja avokeittiöstä kurkistava, hymyilevä keittiöhenkilökunta toivottavaa asiakkaat tervetulleiksi.

On tiistai-ilta, mutta paikka on tupaten täynnä. Iloinen puheensorina täyttää pienen, naisvoittoisen asiakaskunnan täyttämän tilan. Sikke pyörii ravintolasalissa yhtä tyttömäisenä kuin aina, joku haluaa selfien emännän kanssa ja Pipsakin vilahtaa keittiössä. Kaikki on mutkatonta ja mukavaa. Ravintolassa on käsinkosketeltavan hyvä pössis niin ruokailijoilla kuin itse henkilökunnallakin.

Ja sitten se tärkein, ruoka. Jo ruokalistan lukeminen aiheutti välittömät kylmät väreet. Haluan maistaa kaikkea. Mutta varoituksen sana jo heti alkuun. Alkupalatkin ovat kookkaita, joten liian reteästi ei kannata annoksia pöytään kutsua.

Alkupalasetti oli kiinnostava. Maistoimme burrataa ja säilöttyä sitruunaa (ihanaa!), ohuita, värikkäitä porkkanasuikaleita ja pehmeää juustoa aromikkaalla samattikukkaöljyllä höystettynä (taivaallista) ja frittikalapalleroita (meidän makuumme frittikuori oli liian paksu ja kala hieman tunkkaisen makuista). Otimme alkuun myös lisukkeeksi tarkoitetun poltettua kurpitsa ja ruskistettua voita ( maagisen herkullista, ohessa oma versioni). Leipä oli juureen leivottua ja tuoretta.

poltettua kurpitsaa ja ruskistettua voita, sikke's ravintola-arvostelu

POLTETTUA KURPITSAA JA RUSKISTETTUA VOITA
lisuke tai alkupala 4 hengelle

n. 800 g myskikurpitsa
100 g voita
sormisuolaa
1 dl hasselpähkinöitä

Kuumenna grilli ja grillaa kokonaista kurpitsaa kuorineen keskilämmöllä 1 h 15 minuuttia. Käy kääntämässä kurpitsa välillä. Sammuta grilli ja jätä kurpitsa puoleksi tunniksi jälkilämpöön. Kurpitsan pinnasta tulee täysin musta sisuksen olleessa silkkisen pehmeää ja ylikypsää.

Paahda hasselpähkinöitä öljyttömällä pannulla, kunnes niistä nousee aromaattinen tuoksu ja kuoret alkavat repeillä. Ota pannu liedeltä ja pyörittele pähkinöitä patakintaalla tai pyyheliinan välissä niin, että kuoret irtoavat. Rouhi pähkinät.

Valmista ruskistettu voi kuutioimalla voi kattilaan ja kuumentamalla sitä, kunnes se on kauniin pähkinänruskeaa.

Leikkaa kurpitsa halki, poista siemenet ja pilko lohkoiksi. Valuta päälle kuumaa ruskistettua voita, ripota pinnalle hieman sormisuolaa ja viimeistele annos rouhituilla hasselpähkinöillä.

poltettua kurpitsaa ja ruskistettua voita, sikke's ravintola-arvostelu

Pääruoaksi nappasin tartarin, sillä tartar on aina testattava, onhan se yksi lempiruokani. Sikke’sin tartar oli moitteeton ja kookas, mutta kylkeen tilaamani ranskalaiset olivat kerran liikaa kypsennetyt eli olivat läpiruskeita, vaaleaa perunaa ei juuri potuissa ollut. Paahdettu munakoiso ja hummus maittoi vierustoverille.

Sikke’sin annokset olivat kikkailemattomia, mutta sieviä. Ja taisin jo mainita, että hyvänkokoisia. Jopa niin hyvänkokoisia, että silmäilin jälkiruokailistalta jotain keveää, vaikka en koskaan nauti keveitä jälkkäreitä. No, keveys sikseen. Jaoimme laventeli crème brûléen (täydellinen) ja maistelimme myös suklaamoussea viikunajäätelöllä (brûlée veti pidemmän korren) kolmeen pekkaan. Tarte Tatin vatkatulla ranskankermalla houkutteli, mutta sitä ei ollut tuolloin saatavilla.

Pikaisesti silmäilemäni viinilista on riittävän kattava ja helposti lähestyttävä. Listalta löytyy mukava setti perinteisiä sekä ah, meillä Suomessa vielä niin suosittuja ja tällä hetkellä asiakkaiden hinkumia natuviinejä.

Sikke’s oli oikea täsmäisku syysangstia vastaan. Täällä ruokaa tehdään täällä rakkaudella ja selkeästi halutaan, että asiakkaat viihtyvät. Päällimmäisenä jäi mieleen, että hitsit, täällä on mukavaa. Ja viihtymään haluan ravintolaan mennä, en vain ruokailemaan.

Osasyynsä onnistuneella illalla oli luonnollisesti miellyttävällä ruokaseuralla ja Charles Heidsieckin Tytyrin kalkkikaivoksessa (muistatko tämän?) vuoden verran majailleella, Tytyrista hapokkuutta ja napsakat kuplat matkaansa napanneella samppanjalla, jota alkujuomaksi ennen ravintolaan siirtymistä maistelimme.

Feminiinisestä Sikke’sistä maskuliinisempaan suuntaan eli tänään käyn maistelemassa, miltä juuri avattu Alexanderplats Brasserie maistuu. Siitä ehkä kuulette lisää myöhemmin!

Vieläkö lisää kurpitsaa?

Maailman paras kurpitsarisotto
Paahdettua kurpitsaa sinihomejuustolla
Za’ataarilla maustettu kurpitsakeitto

Brunsseilua – Hotelli Klaus K:n viikonloppubrunssi

25.9.2019 by Mari

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/KLAUS K-HOTELLI

Brunssi. Mikä ihana asia. Rakastan nimittäin pitkiä, myöhäisiä aamuja ja maittavia brunssikattauksia yli kaiken. ruoka maistuu parhaimmalle juuri aamupäivisin. Kävin nautiskelemassa Klaus K:n viikonloppubrunssin eräänä leppoisana sunnuntaina.

Jos mietin, että mitkä asiat ovat tärkeitä brunssissa, niin mieleen tulee kolme asiaa. Brunssikattaus ei saa olla liian mittava, sillä sitten tulee eteen valinnanvaikeus ja ylensyönti, kun kaikkea pitää maistaa. Hotelli Klaus K:n viikonloppubrunssi, check. Alkupala ja jälkiruokakattaus on maltillinen, mutta maittava. On kalaa – rautua ja mätikästiketta, smetanasilliä ja kyytipojaksi perunaa, lihaa – riiminaudanfilettä, palvattua kalkkunaa ja Kivikylän nakkeja. On myös perinteisempää aamiaissettiä, kuten puuroa, jugurttia, hedelmiä sekä ne pakolliset croissantit. Tarjolla on mukava kattaus makeita – mustikkajuustokakkua, lakkavanukasta, toscaomenoita Amarone-kermalla. Miinusta makeakattaus sai siitä, että houkuttelevan näköiset Kolatun Valma-briejuustosiivut olivat odotelleet syöjiä liian pitkään ilman suojaa, olivat reppanat ihan kovia reunoista.

Lämmin ruoka tuodaan pöytää ja valittavana liha, kala tai kasvis. Tällä kertaa tarjolla oli paahdettua lohta kantarelleilla ja pinaatilla, punajuuririsottoa sekä sorsaryynimakkaroita. Emmin sorsamakkaran ja risoton välillä, mutta lopulta risotto veti pidemmän korren. Syvänpunaisen punajuuririsotto oli lempeä ja varsin mainio.

Neljän hengen porukastamme yksi oli vegaani, tai vegaani, jolle myös kala maistuu, mutta hän välttää muita eläinperäisiä tuotteita. Vegaanille sopi siis päivän lohiannos ilman maitotuotteita, mutta täysin vegaanille ei kuulemma olisi oikein sopivaa pääruokaa tarjoilijan mukaan tuosta valikoimasta löytynyt. Mutta ehkäpä vegaanit suunnistavat Klaus K:n varta vasten vegaaneille suunnattuun brunssiin, joka tarjoillaan joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna.

Toinen tärkeä seikka onnistuneessa brunssissa on se, että tarjoilukulhot eivät pääse tyhjenemään, vaikka ruuhkaakin olisi. Hotelli Klaus K:n viikonloppubrunssi, check. Tätä tapahtuu vilkkaissa brunssiravintoloissa ja hotelleissa usein ja se on harmittavaa. Siinä sitten seisoskelet hoomoilasena, että missä on kylmäsavulohi, entä milloin saan lämpimiä karjalanpiirakoita. Tämä harmittaa. Kovasti. Klaus K:ssa kiinnitin huomiota siihen, että tarjoilija kävi brunssimme aikana useampaankin otteeseen tsekkaamassa tilanteen ja tyhjenevät kulhot täytettiin ennen kuin pohja alkoi häämöttää. Pisteet tästä.

Kolmas seikka on se, että haluan istuskella brunssilla pidempään kuin normaalilla aamiaisella. Tilan tulee siis olla sopivan rauhaisa, ei liian hälyinen ja penkkien tai sohvien tulee olla houkuttelevan mukavia. Hotelli Klaus K:n viikonloppubrunssi, check. Samettiset sohvat, tyynyt ja pehmustetut tuolit houkuttelevat lähtemään santsauskierrokselle. Pöydät eivät sijaitse liian lähekkäin, joten naapurien aamuhöpinöitä ei tarvitse kuunnella. Vaikka joskus se toki on hauskaakin..!

Mutta kyllä. Olen joskun blogissa tainnut mainitakin, että Klaus K hotelli on yksi suosikkihotellini Helsingissä, sen sijainti Bulevardilla on loistava ja huoneet viihtyisät. Ja aamiaisella sekä brunssilla olen käynyt useamminkin, vaikka hotellissa en olisi asunutkaan.

Joten – lämmin suositus tälle 35 euron viikonloppubrunssille. Astele brunssille klo 12, tilaa lasi samppanjaa ja nauti, nauti! Ai niin, älä unohda pöytävarausta, vilkasta näytti tuona sunnuntaina olevan.

Luitko myös juttuni Klaus K:n Sweet Suitesta, tuosta suloisen pinkistä jäätelöhuoneesta?

Yhteistyössä hotelli Klaus K:n kanssa.