Itseni lisäksi sellaiset keltaiset madot, piskuiset, valkeat toukat sekä sormenpään kokoiset etanat. Ötököistä viis, sillä yksi tämän kesän suosikkiruokiani on ollut herkkutattipasta.

Kaksi vuotta sitten herkkutatteja oli täällä mökkiseuduilla huima määrä. Keräsin tatteja monta ämpärillistä. Voi sitä iloa. Ajattelin, että tällaista toista vuotta ei varmaan koskaan tule.

No tuli sittenkin. Ja vielä vähän parempi. Jo näin heinäkuussa. Normaalisti tatit pongahtavat maan pinnalle syksysäillä, loppukesästä. Mutta nyt metsä on ollut täynnä näitä ruskealakkisia kaunottaria.

Joku viisas on sanonut, että tatit nousevat maasta niin nopsaan, että kun yhteen suuntaan kulkee ja poimii tatit matkalla, niin takaisin palatessa jo uudet tatit pukkaavat maasta.

Tämän olen omin silmin todistanut, sillä jo kerran tyhjentämillä tattialueilla keekoilee uusia pullukoita jo heti seuraavana päivänä.

Olen muutamien päivien sisään kerännyt 80 litraa näitä pulleavartisia tatteja, puhdistanut, siipaloinut, paistanut ja pakastanut. Ja lähes joka päivä nauttinut näitä kiistatta parhaimpia ruokasieniä aterioilla.

Tatti on sieniummikollekin helppo sieni. Tatit tunnistaa pillistöstä – ei siis helttoja – ja herkkutatin erottaa sen tynnyrimäisen pulleasta jalasta. Tattien kanssa on vaikea mennä vikaan – ellei vahingossa poimi koriin ikävänmakuisia sappitatteja. Mutta nekin tunnistaa nopsaan, sillä pillistö on punertava ja koskettaessa muuttuu tumman tiilenpunaiseksi. Herkkutattien pillistö on nuorilla tateilla valkea ja sienen kasvaessa se muuttuu keltaiseksi.

Tatteja poimiessa tatit kannattaa jo metsässä halkaista, sillä päältä päin hyvännäköinen tatti voikin olla matojen kansoittama. Joku ötökkä käy lykkäämässä munat pillistöön ja siellä madot kuoriutuvat ja jatkavat matkaansa sienen sisään. Ulkoa  päin kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta..

Herkkutatin maku on hennosti pähkinäinen ja hienostunut. Se ei paljoa mausteita kaipaa eikä kestäkään tai sen hennot aromit katoavat mausteisuuden alle. Herkkutattirisotto on yksi lempiruokiani, mutta nyt, kun olen innostunut oliiviöljypohjaisista pastakastikkeista – joko testasit kesän raikkaimman tuoretomaattipastan – kermaisten sijaan, olen tehnyt järisyttävän maukasta herkkutattipastaa. Valkosipulista tatti kyllä tykkää ja sitä laitan tähän pastaan runsaasti.

Viinikseen herkkutattipasta sai paahteisen Olivier Leflaive Mersauls Les Clous, jota ensi kertaa maistelin ja joka toimi tosi kivasti tämän pastan kanssa. Tämän laadukkaan viinin kanssa ateriasta tulee varsinainen gourmetpommi. Niin kuin näin lomalla kuulukin!

Muita sieniherkkuja:

Mustatorvisienikeitto
Suppilovahveroröstit
Tattirisotto
Kanttarellikeitto
Kanttarellikvinoatto
Suppilovahverokeitto