perjantaipullo Archives - Sivu 10 53:stä

Punajuuriorzopasta – väriterapiaa viikonloppuun

21.10.2021 by Mari

Punajuuriorzopasta on juuri niin herkullista kuin mitä jo värikin antaa ymmärtää. Tee kerralla iso satsi, sillä tämä maistuu kaikille.

Punajuuri on ihana. Ihan sen takia, kun siitä saa väriä ruokiin. Ja mä, jos joku rakastan värikkäitä ruokia, leivonnaisia ja juomia. Tämän väristä ruokaa pistelee jo ihan ilokseen. Ja pistelisi sitä vaikka silmät kiinnikin, sillä orzosta, tuosta riisinjyvän näköisestä pastasta valmistettu pasta-ateria on kostean mehevää ja punajuuresta tulee pastaan sopivan juureva maku. Kivaa kärkeä tähän ateriaan antavat appelsiini – joka muuten on punajuurelle älyttömän hyvä pari – ja suosikkiyrittini eli rakuuna.

PUNAJUURIORZOPASTA
4 hengelle

500g orzopastaa
4 isoa esikeitettyä punajuurta
2 valkosipulin kynttä
1/2 appelsiinin raastettu kuori
1 dl appelsiinin mehua
1/2 rkl kasvisliemifondia
3 dl pastan keitinvettä
3 dl parmesaaniraastetta
2 rkl tuoretta rakuunaa
suolaa
mustapippuria

Tuossa ostoslistaa kauppaan ja valmistusohjeet löydät täältä. Tein reseptin tässä syksyllä nimittäin Iltalehden Ruokatorstai-sivuille, jossa joka torstai jaan uuden, ajankohtaisen reseptin.

Orzopastaa löydät pastahyllystä orzo tai risoni-nimellä. Ihan pikkukaupoissa tätä ei välttämättä ole, mutta markettien hyllyiltä pitäisi löytyä. Olen tässä tämän vuoden aikana hurahtanut orzoon, sillä sillä onnistuu pomminvarmasti saamaan mehevää ja mehukasta pastaa lautaselleen.

Ja kun viikonloppu lähenee, niin laitetaan vielä matkaan viinisuositus. Tämä maanläheisen makuinen punajuuripasta kaipaa rinnalleen keskitäyteläistä, raikkaan marjaisaa punaviiniä. Maistoin jokunen viikko sitten ranskalaista Louis Latourin Cuvée Latour-punaviiniä, 22, 99 euroa ja tämän hieman yrttisen, mukavasti puolukan tai karpalon raikkautta omaavan viinin istutan makupariksi tälle punajuuriorzopastalle. Viini tuo raikkautta punajuuren maanläheiselle maulle ja punaviinin kevyt yrttisyys komppaa punajuuriorzopastan herkullisen rakuuna-aromin kanssa. Toimii!

Maista myös:

Superihanaa on mausteinen pasta puttanesca uunissa, jossa on orzonjyviä pastana. Samoin orzoa löytyy myös tästä syksyisestä kantarelli-tuorejuustopastasta. Siinä pari vedet kielelle herauttavan hyvää pastavinkkiä viikonlopuksi. Nauttikaa!

Suppilovahverokeitto ilman soseutusta

8.10.2021 by Mari

Tämä suppilovahverokeitto vie jalat alta. Se on niin hyvää. Ehkä juuri siksi, että se eroaa perinteisistä soseutetuista sieni-sipuli-kermakeitoista oleellisesti.

Itseäni on alkanut tökkiä sienikeitot, jossa sienet on soseutettu ja keitto on hyvin kermainen. Näissä keitoissa maku on mielestäni hieman yksiulotteinen. Lähdin siksi lähestymään suppiskeittoa hieman eri näkökulmasta. Eli sieni on lihan tai kalan kaltainen raaka-aine keitossa perunan ja vihannesten kanssa. Toimii!

SUPPILOVAHVEROKEITTO
4 hengelle

1 l tuoreita suppiksia
loraus oliiviöljyä
25 g voita
pätkä juuriselleriä (n. 1 dl kuutioita)
2 porkkanaa
2 jauhoista perunaa
1/2 palsternakka
2 salottisipulia
1/2 purjo
4 rkl persiljaa
1/2 rkl silputtua salviaa
2 rkl silputtua ruohosipulia
2 valkosipulinkynttä
4 dl vettä
2 dl kermaa
25 g voita
1 tl sormisuolaa
mustapippuria mylllystä

Päälle persiljaa.

Puhdista suppilovahverot.
Kuori ja kuutioi vihannekset. Murskaa valkosipuli, silppua yrtit.
Lorauta kattilaan oliiviöljy, lisää voi ja anna sulaa. Lisää kuutioidut vihannekset ja freesaa 5 minuutin ajan. Lisää suppilovahverot ja paista vielä 5 minuuttia. Lisää vesi ja anna kiehua 10 minuutin ajan. Lisää kerma, hiljennä lämpöä ja anna keiton hautua kannen alla vielä 30 minuutin ajan.
Jaa keitto lautasille ja ripota pinnalle persiljaa.

Viinisuositus:

Viinisuositus tuli tälle ruoalle vähän vahingossa. Keittelin tämän keiton lounaaksi ennen virtuaalisen viinitastingin alkamista ja maistoin keiton jämät ekan viinin, saksalaisen Pfalzin alueen Rieslingin, Anselmann Edesheimer Rosengarten Riesling Spätlese Trockenin kanssa. Kevyesti petrolinen, vedet kielelle herauttavan kuiva uutuusviini mätsäsi keitolle moitteettomasti. Mukava mineraalinen jälkifiilis jää viipyilemään kielelle. Viinin kuivuus pyöristyy kermaisen keiton kanssa nautittuna ja kokonaisuus on oikein herkullinen. Tällainen jäpäkkä riesling on omiaan tällaisten umamisten ruokien kumppanina.

Tänään kävin todennäköisesti viimeisellä sienireissullani tänä vuonna. Eilen iskin kultasuoneen ja löysin kolmisen litraa nokirouskuja ja rutkasti sikurirouskuja. Koriin päätyi myös vaaleaorakkaita ja vähän suppiksia. Näitä loppusyksyn sieniä.

En ollut perinteisillä suppishoodeilla, joten tänään vielä sukelsin metsän syvyyteen varmoilla suppilovahveroseuduille ja kävin poimimassa useamman litran suppiksia.

Näistä sitten keittelin tämän todella herkullisen keiton, jossa sieni on keitossa kokonaisena ja vihannesten, perunan ja yrttien kanssa herkulliseksi sieni-sipuliseosta keitettynä.

Kaikki tietävät, kuinka hyvää sienet ja peruna on yhdessä. Joten keitossa on sopivasti jauhoista perunaa sienen kanssa syötäväksi ja tuomassa liemeen sakeutta. Sieni ja sen rakenne pääsee myös paremmin oikeuksiinsa, kun sienet ovat keitossa tällä lailla kokonaisina.

Keitto oli todella päräyttävän herkullista. Suppiksien mukava rakenne pääsi esiin ja juurestikkuihin maku toi keittoon sellaista täyteläisyyttä ja umamia, mitä sileistä, soseutetuista sienikeitoista uupuu.

Vielä on suppiksia, joten laitahan oiva resepti testiin. Vinkkinä vielä huikkaan, että pakkaseen kannattaa säilöä kokonaisia suppilovahveroita, joista höyrytät pois nesteet kuumalla, rasvattomalla pannulla ja pakastat ne pakasterasioissa. Näin saat myös talviaikaan tätä herkullista keittoa keiteltyä.

Porocannelonit – syysviikonlopun herkku

5.10.2021 by Mari

Porocannelonit ovat täynnänsä syksyn makua. Cannelonit sopivat viikonloppuruoaksi, sillä pientä puuhastelua näiden valmistaminen on. Mutta kaikki vaivannäkö kannattaa!

Harvoin näitä canneloneja jaksaa lähteä täyttelemään, mutta viikonloppuna kokkailu sujuu koko perheen voimin. Lopputulos on todella herkullinen eli pieni vaivannäkö palkitaan.

Vuosi sitten tilattu satsi poronlihoja alkaa olla huolellisesti jo käytetty. Vielä on jäljellä poronjauhelihaa, keittoluita ja muutama paisti. Päädyin tekemään jauhelihasta viikonloppuun sopivan poroateria eli porocannelonit.

POROCANNELONIT
4 hengelle

1 pkt (250 g) canneloneja

Täyte:

500 g poronjauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
3 valkosipulia
2 rkl tomaattipyrettä
1 dl punaviiniä
300 g (3 dl) passata-tomaattikastiketta (käytin Mutti Datterini passataa)
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl kuivattua oreganoa
2 tl suolaa
2 murskattua katajanmarjaa
3 laakerinlehteä
mustapippuria

Tomaattikastike:
50 g voita
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
2 tl sokeria
0,5 dl punaviiniä
600 g (6 dl) passata-tomaattikastiketta (käytin Mutti Datterini passataa)
1 dl vettä
mustapippuria

Päälle:

1 prk ricottaa
2 dl gruyere
1 dl parmesaani

1. Valmista ensin cannelonien täyte. Hienonna sipulit. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä, lisää jauheliha ja paista rapeaksi. Lisää tomaattipyre ja kypsennä tomaattipyrettä muutama minuutti. Lisää punaviini pannulle ja kiehauta punaviini kasaan. Lisää Mutti Datterini passata-kastike ja mausteet. Anna hautua miedolla lämmöllä 30 minuuttia. Cannelonin täyte saa olla jämäkkää, jotta täyte pysyy cannelonien sisässä.
2. Valmista tomaattikastike. Hienonna sipulit. Hauduta sipuleita voissa suolan ja sokerin kanssa 10 minuuttia. Lisää punaviini, kiehauta. Lisää passata ja vesi. Anna hautua 30 minuuttia miedolla lämmöllä. Tomaattikastike saa olla löysää, jotta pasta kypsyy hyvin kastikkeen joukossa.
3. Täytä cannelonit pursottamalla täyte cannelonien sisään. Lusikoi vuokaan kastiketta, asettele cannelonit yhteen kerrokseen laakeaan uunivuokaan. Lusikoi ricottaa cannelonien päälle ja peitä cannelonit tomaattikastikkeella. Lisää viimeiseksi raastettu Gruyre-juusto sekä parmesaani. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Viinivinkki:

Koska kyseessä on rakkaudella valmistettu, italialainen pastaherkku, niin lasiinkin lorotellaan laadukasta italialaista. Tälle aterialle valitsin Piemonten suunnalta tulevan Borgogno Barbera d’Alba punaviinin, 18,99 euroa. Viinissä on mukavasti täyteläisen, tomaattisen ruoan taittavaa punaista, kirpeää marjaa, kuten puolukkaa ja hapankirsikkaa. Viini maussa oleva pieni pippurisuus sekä hyvä hapokkuus saattelevat jokaista suuhun matkaavaa cannelonihaarukallista ja maku kombo toimii. Hinta-laatusuhteeltaan oikein passeli paketti.

Cannelonit – näin onnistut

Muutama vinkki cannelonien valmistukseen. Cannelonien täyte kannattaa valmistaa riittävän jäpäkäksi, jotta se pysyy näiden pastatuubien sisällä. Helpoiten täytteen saa cannelonien sisään pursottamalla se kertakäyttöpursotuspussilla.

Tomaattikastiketta kannattaa keitellä myöskin rauhassa kasaan ja sitä tulee olla riittävästi, jotta pastalla on ympärillää nestettä, missä kypsyä. Kastiketta levitetään myös vuoan pohjalle ja cannelonien väliin. Käytän kastikeessa silkkistä, hieman makeaa passataa, tällä kertaa hyllystä poimimaani uutuutta, Muttin Datterini passataa.

Oma vinkkini on lisätä cannelonien päälle ricottajuustoa tomaattikastikkeen kanssa. Se tuo kivaa makua ja runsautta ruokaan.

Cannelonit kannattaa asetella laakeaan uunivuokaan yhteen kerrokseen. Näin varmastat sen, että pasta kypsyy kauttaaltaan.

Päälle ripoteltava, raastettu juusto saa kernaasti olla aromikasta. Käytän yleensä parmesaanin lisäksi jotain toista maukasta juustoa, kuten Gryereä tai Comtea.