Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Suomi 100 – blinit kolmella täytteellä

5.12.2017 by Mari

 

blinialkupalat, suomi 100, syödään yhdessä, itsenäisyyspäivän tarjoilut, blinit kolmella täytteellä, cocktailpalat, alkupalat, vinkkejä alkupaloiksi, blinialkupalat, blinit porotartarilla, blinit lohitäytteellä, blinit kasvistäytteellä, punajuuri-homejuustoblinit

Blinit kolmella täytteellä ja samppanjaa.

Harjoittelin Suomi 100-juhlapäivää viikonloppuna mökillä. Pehmeä lumikerros peitti maan, lämpötila oli pikkupakkasella ja oli niin kaunista, niin kaunista. Itsenäisyyspäivän alkupalatarjoilu voisi näyttää vaikka tältä, mikäli haluaa päästä helpolla, mutta syödä hyvin.

Blinit ovat mielestäni parhaimmillaan silloin, kun ne ovat pikkuisia. Tällöin täytteet pääsevät oikeuksiinsa. Ja pienet blinit sopivat mainiosti alkupaloiksi samppanjan kanssa nautittavaksi. Ei ole niin nokonuukaa, ovatko ne tulikuumia, kunhan ne on voissa rapeiksi paistettuja.

Blinien täytteissä lihaa, kalaa ja kasvista eli jokaiselle jotakin ja hyvin suomalaisissa mauissa liikutaan lohen, porin ja punajuuren vietävinä.

blinialkupalat, suomi 100, syödään yhdessä, itsenäisyyspäivän tarjoilut, cocktailpalat, alkupalat, vinkkejä alkupaloiksi, blinialkupalat, blinit porotartarilla, blinit lohitäytteellä, blinit kasvistäytteellä, punajuuri-homejuustoblinit

Blinialkupalat
2017-12-05 07:55:20
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 12 pikkubliniä
Porotartar
  1. 100 g poron ulkofilettä
  2. 1 salottisipuli
  3. 2 tl kapriksia
  4. 1/2 tl Dijon-sinappia
  5. 1/4 tl suolaa
  6. mustapippuria
  7. 1/2 rkl lehtipersiljaa
  8. 1 keltuainen
  9. Koristeeksi lehtipersiljan lehtiä
Lohi-kaprisgenellit
  1. 100g maustamatonta tuorejuustoa
  2. 150 g kylmäsavulohta
  3. 1 rkl kapriksia
  4. mustapippuria
  5. Koristeeksi lohisuikaleita ja murskattuja roseepippureita
Punajuuri-homejuustoblinit
  1. 1 kookas punajuuri
  2. oliiviöljyä
  3. suolaa
  4. mustapippuria
  5. 4 rkl homejuustomurua
  6. 1 rkl rakuunaa
  7. oliiviöljyä
  8. suolaa
  9. mustapippuria
  10. vesikrassia koristeeksi
Valmistusohjeet
  1. Valmista porotartar riipimällä haarukalla pehmeä liha paloiksi. Silppua sipuli ja lehtipersilja ja sekoita kaikki ainekset kevyesti keskenään. Jaa tartar nejälle blinille.
  2. Silppua 2/3 kylmäsavulohesta pieniksi paloiksi. Leikkaa 1/3 lohesta pitkiksi suikaleiksi. Sekoita pieneksi pilkotut lohipalat, kaprikset sekä tuorejuusto keskenään, mausta seos mustapippurilla. Tee kahdella pikkulusikalla täytteestä pieniä genellejä, aseta genellit blineille ja koristele annos kylmäsavulohisuikaleilla sekä roseepippurilla.
  3. Kuori ja kuutio punajuuri pieniksi paloiksi. Levitä palat uunipellille, pirskota päälle oliiviöljyä ja mausta palat suolalla ja pippurilla. Paahda punajuurikuutiot pehmeiksi 200 asteisessa uunissa n. 20 minuutin ajan. Sekoita jäähtyneiden punajuuripalojen joukkoon murennettua sinihomejuustoa sekä silputtua rakuunaa. Lusikoi täyte neljälle pikkublinille ja koristele annos nokareella smetanaa ja vesikrassin lehdillä.
Vinkit
  1. Nämä täytteet sopivat mainiosti minkä tahansa 'alustan' päältä tarjottavaksi. Kokeile patonkia, saaristolaisleipää, rapeaksi paistettua voitaikinalevyä tai paista maalaisleivästä crostinit.
  2. Tarjoa herkut alkupaloinasamppanjan kera.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
suomi 100, cocktailpalat samppanjan kanssa, hummeri, bollinger 2002 rd, porotartar, kylmäsavulohi-tuorejuustotäyte, kasvistäyte blineille, punajuuri-homejuustoblinit

Jotta juhlatilanne olisi ollut mahdollisimman autenttinen, olin kaivellut matkaani Bollinger R.D 2002 vuosikertasamppanjan. Juuri sen samaisen, mitä James Bond nautti Spectre-elokuvassa.

Tottahan toki tämä samppanja tuli napata auki näitä alkupaloja kuvattaessa. No, totuuden nimissä en vain tätä kuvaa varten tätä pulloa korkannut, vaan oli asiaan ihan isosti aihettakin. Se, että kutsuisi tätä samppanjaa erinomaiseksi, ei tee tälle juomalle riittävästi oikeutta. Joten jätän selitysyritykset sikseen, mutta jos olet samppanjan ystävä ja satut tähän vuosikertaan törmäämään, niin hanki pois. Pitkä, paahteinen, elegantti ja upea juoma, kerta kaikkiaan. Juoman salaisuutena on erityisen pitkä kypsytys, joka todella tuo syvyyttä makuun. Olen pääsääntöisesti tällaisten maskuliinisten, voimallisten samppanjoiden ystävä, joten tämä osui makuhermoon juuri nasevasti.

Alkosta tätä herkkua ei enää saa, mutta kokeilemisen arvoinen on tämä, erikoispakkauksessa myytävä Bollinger Vintage Rosé 2006, jossa unohtumattomasta kuplahetkestä jää muistoksi vaikka kynttilälyhtynä toimiva, koristeellinen metallipakkaus.

Kuplivaa itsenäisyyspäivää herkkujen äärellä, ystävien seurassa!

Muita herkkuja itsenäisyyspäivän juhliin:

Mätisipsit
Näyttävä juustotarjotin
Hummerisisotto
Korianterisimpukat
Marjajauheilla graavattu siika ja nieriä

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

Kategoriassa: Alkupalat, snäksit ja lisukkeet, juomat, kala ja äyriäiset, Korkattu, Kuplivat, liha ja riista, mökki, perjantaipullo, pientä hyvää, Reseptit, vihannekset ja juurekset, viini, yhtä juhlaa Avainsanoilla: alkupalablinit, blinit, blinit kolmella täytteellä, blinitäytteitä, bollinger samppanja, kasvistäytteiset blinit, lohi-kaprisgenellit, porotartar, samppanja

Vaaleaorakas – ja kuinkas sitten kävikään?

21.10.2017 by Mari

vaaleaorakasreseptejä, vaaleaorakas, mitä tehdä vaaleaorakkaasta, miten erottaa vaaleaorakas ja rusko-orakas

Yleensä kierrän metsässä valkoiset sienet kaukaa. Itseasiassa kierrän aika monet, aivan mainiot ruokasienet kaukaa, sillä olen tullut nirsoksi. Mökkimetsäni kun ovat täynnä kolmen tähden ruokasieniä. Mutta nyt vaaleaorakkaat, kantarellin veroiset sienet,  vaativat päästä koriin.

Koska Mäntyharjun metsät tarjoavat sieniä yltäkylläisesti jo heinäkuun lopulta alkaen, saan yleensä pakkasen täyteen elokuun puoliväliin mennessä.

Tänä vuonna intoilin suppilovahveroista. Ja tätä intoilua päätin jatkaa vielä syyslomallakin. Mutta kuinkas sitten kävikään?

vaaleaorakas, mitä tehdä vaaleaorakkaasta, miten erottaa vaaleaorakas ja rusko-orakas, sienireseptejä, vaaleaorakas kolmen tähden ruokasieni

VAALEAORAKASTA JA SPELTTIÄ

4 hengelle

1 l vaaleaorakkaita silputtuna
3 dl speltinjyviä
2 tl sormisuolaa, esim. Maldon
mustapippuria
1 rkl hunajaa
1/2 rkl omenaviinietikkaa
1/2 l lehtikaalia
3 rkl silputtua, tuoretta persiljaa
1 valkosipulin kynsi

oliiviöljyä 

 
1. Paista siistityistä, siivutetuista vaaleaorakkaista paistetaan nesteet pois rasvattomalla pannulla. Nestettä tulee yleensä runsaasti ja välillä sitä voi kaataa pois.
 
2. Keitä speltinjyvät ohjeen mukaan. Silppua lehtikaalia puolen litran verran, heitä lehtirangat pois.
 
3. Lorauta pannulle oliiviöljyä, murskaa joukkoon valkosipuli ja paista speltinjyviä reilun viiden minuutin ajan. Lisää lehtikaalit ja paista toinen mokoma. Lisää lopuksi vaaleaorakkaat ja paista viel 5 minuutin ajan.
 
4. Mausta sormisuolalla, mustapippurilla, hunajalla sekä omenaviinietikalla. Nauti sellaisenaan tai kalan/lihan lisukkeena.

Ja sitten löytyi varsinainen vaaleaorakaskeskittymä. Niitä oli niin paljon, että en yksinkertaisesti voinut jättää niitä poimimatta. Vilkaisin nopeasti kännykän sieniapista, että olivatko varmasti kyseessä vaaleaorakkaat vai samaa sukua oleva, ei ehkä ihan yhtä herkullisen makuinen rusko-orakas.

Ja metsä, jossa samoilin oli täynnä näitä vaaleita sieniä. Vaaleaorakkaita kaikki tyyni. Keräsin niitä kookkaan korillisen. 

Ja hetken päästä löytyi niitä toisia, pieniä rusko-orakkaita. Keräsin muutamia mukaani, noin litran verran, mutta katsotaan päätyvätkö pannulle. Kahden tähden sieniä nääs.

Vaaleaorakasfaktaa

Vaaleaorakas kasvaa koko maassa ja se antaa runsasta satoa. vaaleaorakas kasvaa kookkaaksi ja usein rykelmissä, lakit kiinni toisissaan. Isoilla sienillä saa nopsasti korin täyteen, mutta, parhaimman makuisia ovat nuoret sienet. Vanhemmat yksilöt saattavat olla karvaita.

Vaaleaorakkaan saattaa sekoittaa topiseen vaaleaan sieneen eli lampaankääpään tai tummempipintaiseen rusko-orakkaaseen. Lampaankäävästä vaaleaorakkaan erottaa sillä, että orakkailla on nimensä mukaisesti piikit eli orat lakin alla. Lampaankääpä on myös valkoisempi ja sen lakin alla piilottelee pillistö. 

Rusko-orakkaaseen pienet vaaleaorakkaat sekoittaa helposti, mutta se ei haittaa sillä orakaslajeja on useita ja kaikki ovat syötäviä. Vaaleaorakas toki orakkeiden aatelia.

Rusko-orakas on tummempilakkinen eikä se yleensä kasva niin kookkaaksi kuin vaaleaorakas. Vaaleaorakkaat ovat kookkaampia kuin rusko-orakkaat ja rusko-orakkaiden lakki on selkeästi erivärinen kuin vaaleaorakkaan. Rusko-orakkaat ovat niitä, jotka saattaa sekoittaa myös kantarelliin oranssin värivivahteen vuoksi, mutta sitten huomaa, että lakin alla onkin piikit. Rusko-orakkaat ovat myös selkeästi pienempiä kuin vaaleaorakkaat ja ne kasvavat erillään, yksittäisinä sieniä, kun taas vaaleaorakkaan saattavat kasvaa kolmen sienen valtavina kimppuina. Vaaleaorakas tuoksuu lempeästi ja hyvälle. 

Vaaleaorakkaan käsittely

Vaaleaorakas on erinomainen ja myrkytön ruokasieni, joten sieni viedään puhdistamisen jälkeen pannulle. Vaaleaorakas tulee kypsentää aivan kypsäksi, näin sen mausta häviää mahdollinen kitkerä sivuhäivähdys.

Vaaleaorakas voidaan pakastaa. Pilko sienet pieniksi ja paista ensin nesteet pois kuivalla, kuumalla pannulla ja pakasta pusseissa ja rasioissa. Vaaleaorakas sopii hyvin myös kuivattavaksi. Kuivurissa tämä vie tovin eli kannattaa pilkko sieni ohuiksi siivuiksi.

Kuivatut vaaleaorakkaat liotetaan ja pakastetut sulatetaan. Sen jälkeen niitä voi käyttää piirakoihin, risottoihin kastikkeisiin ja lähes kaikkeen, mihin sieniä nyt lykätään.

vaaleaorakas, mitä tehdä vaaleaorakkaasta, miten erottaa vaaleaorakas ja rusko-orakas, sienireseptejä, vaaleaorakas kolmen tähden ruokasieni

 

Omasta vaaleaorakaslöydöksestä oli selvää, että vaaleaorakkaista valmistuisi lisuke illan ruoalle ja kun kaupasta löytyi todella hyvännäköistä kotimaista lehtikaalia, niin yhdistelmä alkoi olla kasassa. Vaaleaorakas näyttää paistettuna muuten ihan kananpaloilta. 

Täytyy myöntää, että kun valmistin lisukkeen jo päivällä, jotta sain siitä kuvan näppäistyä, niin tuli lusikoitua useampi lusikallinen siinä samalla. Järjettömän hyvä sieni tämä vaaleaorakas. Näitä valkeita sieniä en enää karta.

Vaaleaorakas kutistuu pannulla kuin pyy maailman lopun edellä, mutta sain pakkaseen pari pussia tätä herkkua – lisää reseptejä siis tulossa!

Oli siis mitä mahtavin syysloma tämän uuden sienituttavuudekin vuoksi.

Katselin muuten googelesta instaa varten, että mikäpä on vaaleaorakas englanniksi. Enpä olisi arvannut, wood hedgehoghan tuo..!

Maista myös:

Vaaleaorakasmuhennos
Paneroidut vaaleaorakaspihvit

Tsekkaa syksyn maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

 

Kategoriassa: lisukkeet, mökki, Pääruoat, Reseptit, sienet, speltti, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: lisuke vaaleaorakkaasta, mitä tehdä vaaleaorakkaasta, miten erottaa rusko-orakas ja vaaleaorakas, miten erottaa vaaleaorakas ja rusko-orakas toisistaan, miten vaaleaorakas valmistetaan, sieniherkkuja, sienireseptejä, vaaleaorakas, vaaleaorakasreseptejä, vaaleaorakkaan kuivatus, vaaleaorakkaan säilöminen, voiko rusko-orakasta syödä

Tattiliemi ja kuinka tulla hulluksi

16.9.2017 by Mari

suppilovahverot, tattiliemi, itse tehty liemi, sieniliemi

Ei tästä mitään tule, puhisin. Kumisaappaat upposivat syvälle rahkasammaleeseen. Hirvikärpänen tunki silmään. Kaksi ja puoli. Tuntia siis. Sateisessa metsässä.

Päästelen melko rumia ärräpäitä metsässä pääni sisällä. Mäntyharju on mitä mainioin mökkikunta. Metsät pullistelevat sieniä. Kerään joka vuosi kolmisenkymmentä litraa herkkutatteja. Mutta tiedän, että täällä on muutakin. Kuten suppilovahveroita.

Mulla on saalistajan vietti. Olen sitkeä. Ja päätin tällä viikolla, että nyt, seitsemän mökkivuoden jälkeen löydän niitä kuuluja Mäntyharjun suppilovahveroita.

Kun käy aamusaunassa 6.20, pulahtaa pari kertaa järveen ja syö hyvän aamiaisen, on metsässä jo ennen kymmentä. Sataa. Hyvä merkki, ei ehkä tule hirvikärpäsiä kimppuun. Fiilis on korkealla. Tulen kotiin korillisen kanssa. Tää on mahtavaa.

Tattiliemi
2017-09-16 17:09:03
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. n. 3 litraa ehtoopuolen tatteja tai tattiperkeitä
  2. vttä niin paljon, että tatit peittyvät
Valmistusohjeet
  1. Anna liemen kiehua hiljakseen parinkymmenen minuutin ajan. Älä pääsä kiehumaan liian voimallisesti etteivät tatit hajoa ja et saa lientä siivilöityä.
  2. Valuta neste siivilän läpi toiseen kattilaan ja anna kiehua kasaan, noin 1/3 nykyisestä määrästä. Poista lusikalla pintaan kertyvä vaahto. Kun liemi on sopivasti kiehunut kasaan, siivilöi se vielä kertaalleen. Pakasta jääpalamuotissa tai isommissa astioissa ja käytä esimerkiksi risoton liemenä, keittojen mausteena tai pastakastikkeen mausteena.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Kaksi ja puoli tuntia kuluu. Rymistelen menemään, enää ei haukan katseeni jaksa zoomata jokaista – kaunista kyllä – rahkasammalmätästä. Ketuttaa. Missä perskeleessä ne sienet ovat?

Olen kiertänyt neljä eri paikkaa, jotka kyllä pullistelevat kaikkia muita sieniä: on haperoita, on haapa- ja sikurirouskuja, viimeisiä kanttarelleja, jotka poimin mukaan. On karvalaukkuja, on kourallinen mustiatorvisieniä. Mutta ei yhden yhtä suppista. Olen nirso. Haluan vain kolmen tähden ruokasieniä.

Kaksi ja puoli tuntia ja neljä paikkaa myöhemmin alan olla melko turhautunut.  Päätin, että nyt saa riittää. Tulen hulluksi kohta. Mutta käyn vielä sen yhden paikan, missä on useasti autoja metsän vieressä. Jotain ne sieltä hakevat. Olen tosin skeptinen, koska jos siellä on jo käyty niin eiköhän ne mahdolliset suppilovahverot ole jo poimittu.

Paikka on hieman erilainen kuin aiemmat. Samaa sammalmätästä, mutta maasto on vaikeakulkuisempaa ja sammaleesta pukkaa puolukanvartta. Ehdin sukeltaa metsän syvyyksiin ehkä viitisen metriä, kun huomasin seisovani suppilovahveroiden päällä.  Osa oransseista varsista oli jo katkennut ja litistynyt askeleideni alla. Mutta aaah, mikä tyydytyksen tunne. Mä löysin niitä. En tosin enempää kuin litran verran. Mutta kuitenkin. Sitkeys palkittiin.

Tämän lisäksi keräsin kolmisen litraa ehtoopuolen herkkutatteja ja voitatteja ja keitin niistä tattiliemen talven risottoja varten. Idean sain, kun juttelin Sillä Sipulin Merituulin kanssa ravintola Kungfun pressidinnerin äärellä. Hän kertoi keittävänsä kaikki liemet itse – ja kertoo saaneensa idean tähän tattiliemeen Ripaus tryffeliä-blogista – ja innostuin. Tätä täytyy kokeilla.

Muuten, kyseinen ravintola Kungfu Lönnrotinkadulla on kokeilemisen arvoinen. Maistelimme tuoreen Chef’s menun, 7 lajia asialaisia herkkuja, mm. itse tehtyjä banh baoja, valkoisia, pehmeitä, vietnamilaisia sämpylöitä ja Hoisin-ankkaa.  Kolme annosta vei lähes jalat alta: tartar korealaiseen tyyliin kimchimajoneesin kyydittämänä, marmorihärkä Yakiniku-tyyliin ja ihastuttavan trooppinen banaanikakku-kookosjäätelöjälkkäri. Ravintola on Master Chefin voittaja Miro Kurvisen ensimmäinen oma ravintola ja hän luotsaa kunnianhimoisena aasialaista fuusiokeittiötään. Tykkäsin. 

Mesta on auki myös lounaalla ja jos ei halua menuuseen venyä, myös a la carte-lista löytyy. Käy tsekkaan. Mä meen nyt ihailemaan mun suppiksia..!

 

 

Kategoriassa: Alkupalat, snäksit ja lisukkeet, mökki, ravintolaelämyksiä, Reseptit, sienet Avainsanoilla: itse tehty tattiliemi, miten tehdä itse liemi, mökkeilyä mäntyharjulla, pressidinner, ravintola kungfu, ravintolaelämyksiä, sieniliemi, tattiliemi

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 41
  • 42
  • 43
  • 44
  • 45
  • …
  • 48
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...