vaaleaorakasreseptejä Archives

Vaaleaorakaskastike – parempaa kuin kantarellit

13.10.2022 by Mari

Vaaleaorakaskastike ja vaaleaorakkaat pelastivat tämän vuoden sienihommat. Vaaleaorakkaita oli viime viikonloppuna pilvin pimein Mäntyharjulla ja niistä syntyi muun muassa tämä kantarellikastikkeen mennen tulle päihittävä kastike.

Yleensä en halua hukuttaa sieniä kermaan, vaan suosin tomaatti- tai öljypohjaisia kastikkeita, mutta vaaleaorakas suorastaan rakastaa kermaa ja on parhaimmillaan kerman kera kastikeessa tai muhennoksesa.

Jos vaaleaorakas ei ole sinulle tuttu, käy täällä lukemassa sienestä lisää. Tämä sieni on aliarvostettu hauskan värisen ja tunnetun kantarellin rinnalla, vaikka on huomattavasti makoisampi sieni kuin kaikkien suosima keltavahvero. Vaaleaorakas on myös satoisa. Orakkaita kasvaa yleensä pienellä alueella useampia eli kori täyttyy nopsaan. Madot eivät sientä rei’itä, etanat sen sijaan suosivat vaaleaorakasta.

VAALEAORAKASKASTIKE

4 hengelle

1 l siivutettuja vaaleaorakkaita

2 dl siivutettuja tatteja tai kantarelleja

1 rkl voita

1 keltasipuli

1 valkosipulinkynsi

1 dl valkoviiniä

3/4 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

2 rkl tuoretta timjamia

2,5 dl kermaa

Paista vaaleaorakkaista nesteet pois kuumalla pannulla.
Lisää pannullle voi, hienonnetut sipulit ja valkosipuli. Paista hetki ja lisää vaaleaorakkaat. Paista vielä muutama minuutti ja lisää valkoviini, kerma sekä mausteet.
Anna keittyä hieman kasaan ja nauti poronpaistin kanssa. Hyvää myös sellaisenaan perunan kanssa nautittuna.

Sieniruoat avat parhaimmillaan, kun ateriaan sekoitetaan muutamia eri sienilajeja. Tähän kastikeeseen toin pientä twistiä herkkutateilla.

Maista myös:

Vaaleaorakaspihvit
Vaaleaorakasmuhennos
Sienipyörykät

Paneroidut vaaleaorakaspihvit – sienimetsään siis!

16.9.2020 by Mari

Vaaleaorakaspihvit on yksi mainio tapa hyödyntää tämä mieto ja erinomainen ruokasieni.

Olen suuntaamassa sienimetsään jälleen. Sienestyskausi käynnystyi tänä vuonna jo poikkeuksellisen ajoissa eli heinäkuussa pääsin tattimetsälle ja siitä se onkin jatkunut suoraan vaaleaorakkaisiin, kantarelleihin, haapa- ja sikurirouskuihin. On muuta suppilovahverokin jo löytynyt.

Tällä kertaa en seikkaile mökkimaastoissa Mäntyharjulla, vaan kipaisen Lohjalle Sami Tallebergin ohjauksessa sienestämään ja kokkaamaan. Reissun ja Cono Sur:in viinit tarjoaa Winestate ja mukana mainio porukka ruoka-alan ihmisiä. Saas vaan nähdä viekö myrksy mennessään..

Paneroidut vaaleaorakaspihvit on viimeisin keitokseni orakkaista. Kuten kuvasta näkyy, eivät ole kauneudella pilattuja, mutta maukkaita, toki, toki!

PANEROIDUT VAALEAORAKASPIHVIT

10 vaaleaa orakasta
2 dl spelttivehnäjauhoja
2 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
2 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria
200 g mustaleimaemmental-juustoa
4 kanamunaa

öljyä ja voita paistamiseen

Raasta emmentaljuusto. Sekoita lautasella spelttijauhoihin timjami, suola ja mustapippuri. Laita yhdelle lautaselle raastettu juusto ja toiselle kanamunat, joiden rakenteen vatkaan kevyesti rikki.
Kasta orakkaan lakit ensin jauhoseokseen ja pyörittele pihvi huolellisesti jauhoissa. Kasta pihvi sen jälkeen munaseokseen molemmin puolin ja lopuksi pyörittele pihvi juustossa. Painele juustoa tiiviisti kiinni pihviin.
Paista pihvit pannulla öljy-voiseoksessa kullanruskeiksi. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

Toinen vaihtoehto, jos haluaa miedomman makuisen paneerauksen, on kastaa orakkaat ensin jauhoihin, sitten kananmunaan ja lopuksi pankojauhoihin. Pankon joukkoon voi hieman raastaa parmesaania makua antamaan. Hyvää tulee noinkin.

Tänä vuonna olen ehtinyt sienestää oikein urakalla. Ja koska perhe ilmaisi kypsymisensä herkkutatteihin (???!!!), olen poiminut nyt laajemalla kirjolla sieniä. Ja valmistanut niitä monin tavoin. Pikkelöin kantarelleja riistaruokia silmällä pitäen, tein haaparouskuista liudan suolasieniä joulun sienipasteijoita ja sienisalaattia ajatellen. Ja sitten pakastin niitä herkkutatteja ja orakkaita. Olisin osan kuivannutkin entiseen malliin, mutta kuivuri-pentele on karkuteillä. En oikein ymmärrä, mihin hyvään piiloon niin ison koneen voi laittaa. Mutta nähtävästi voi.

Jos kuulut niihin, joiden metsän ovat antelijaita vaaleaorakkaiden suhteen, maista nämä paneroidut vaaleaorakaspihvit. Muita hyviä vaaleaorakasreseptejä alla.

Mutta nyt – huppu päähän ja sienestämään.

Maista myös:

Vaaleaorakkaita ja spelttiä
Vaaleaorakasmuhennos

Vaaleaorakas – ja kuinkas sitten kävikään?

21.10.2017 by Mari

Yleensä kierrän metsässä valkoiset sienet kaukaa. Itseasiassa kierrän aika monet, aivan mainiot ruokasienet kaukaa, sillä olen tullut nirsoksi. Mökkimetsäni kun ovat täynnä kolmen tähden ruokasieniä. Mutta nyt vaaleaorakkaat, kantarellin veroiset sienet, vaativat päästä koriin.

Koska Mäntyharjun metsät tarjoavat sieniä yltäkylläisesti jo heinäkuun lopulta alkaen, saan yleensä pakkasen täyteen elokuun puoliväliin mennessä.

Tänä vuonna intoilin suppilovahveroista. Ja tätä intoilua päätin jatkaa vielä syyslomallakin. Mutta kuinkas sitten kävikään?

VAALEAORAKASTA JA SPELTTIÄ

4 hengelle

1 l vaaleaorakkaita silputtuna

3 dl speltinjyviä

2 tl sormisuolaa, esim. Maldon

mustapippuria

1 rkl hunajaa

1/2 rkl omenaviinietikkaa

1/2 l lehtikaalia

3 rkl silputtua, tuoretta persiljaa

1 valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

1. Paista siistityistä, siivutetuista vaaleaorakkaista paistetaan nesteet pois rasvattomalla pannulla. Nestettä tulee yleensä runsaasti ja välillä sitä voi kaataa pois.

2. Keitä speltinjyvät ohjeen mukaan. Silppua lehtikaalia puolen litran verran, heitä lehtirangat pois.

3. Lorauta pannulle oliiviöljyä, murskaa joukkoon valkosipuli ja paista speltinjyviä reilun viiden minuutin ajan. Lisää lehtikaalit ja paista toinen mokoma. Lisää lopuksi vaaleaorakkaat ja paista viel 5 minuutin ajan.

4. Mausta sormisuolalla, mustapippurilla, hunajalla sekä omenaviinietikalla. Nauti sellaisenaan tai kalan/lihan lisukkeena.

Ja sitten löytyi varsinainen vaaleaorakaskeskittymä. Niitä oli niin paljon, että en yksinkertaisesti voinut jättää niitä poimimatta. Vilkaisin nopeasti kännykän sieniapista, että olivatko varmasti kyseessä vaaleaorakkaat vai samaa sukua oleva, ei ehkä ihan yhtä herkullisen makuinen rusko-orakas.

Ja metsä, jossa samoilin oli täynnä näitä vaaleita sieniä. Vaaleaorakkaita kaikki tyyni. Keräsin niitä kookkaan korillisen.

Ja hetken päästä löytyi niitä toisia, pieniä rusko-orakkaita. Keräsin muutamia mukaani, noin litran verran, mutta katsotaan päätyvätkö pannulle. Kahden tähden sieniä nääs.

Vaaleaorakasfaktaa

Vaaleaorakas kasvaa koko maassa ja se antaa runsasta satoa. vaaleaorakas kasvaa kookkaaksi ja usein rykelmissä, lakit kiinni toisissaan. Isoilla sienillä saa nopsasti korin täyteen, mutta, parhaimman makuisia ovat nuoret sienet. Vanhemmat yksilöt saattavat olla karvaita.

Vaaleaorakkaan saattaa sekoittaa topiseen vaaleaan sieneen eli lampaankääpään tai tummempipintaiseen rusko-orakkaaseen. Lampaankäävästä vaaleaorakkaan erottaa sillä, että orakkailla on nimensä mukaisesti piikit eli orat lakin alla. Lampaankääpä on myös valkoisempi ja sen lakin alla piilottelee pillistö.

Rusko-orakkaaseen pienet vaaleaorakkaat sekoittaa helposti, mutta se ei haittaa sillä orakaslajeja on useita ja kaikki ovat syötäviä. Vaaleaorakas toki orakkeiden aatelia.

Rusko-orakas on tummempilakkinen eikä se yleensä kasva niin kookkaaksi kuin vaaleaorakas. Vaaleaorakkaat ovat kookkaampia kuin rusko-orakkaat ja rusko-orakkaiden lakki on selkeästi erivärinen kuin vaaleaorakkaan. Rusko-orakkaat ovat niitä, jotka saattaa sekoittaa myös kantarelliin oranssin värivivahteen vuoksi, mutta sitten huomaa, että lakin alla onkin piikit. Rusko-orakkaat ovat myös selkeästi pienempiä kuin vaaleaorakkaat ja ne kasvavat erillään, yksittäisinä sieniä, kun taas vaaleaorakkaan saattavat kasvaa kolmen sienen valtavina kimppuina. Vaaleaorakas tuoksuu lempeästi ja hyvälle.

Vaaleaorakkaan käsittely

Vaaleaorakas on erinomainen ja myrkytön ruokasieni, joten sieni viedään puhdistamisen jälkeen pannulle. Vaaleaorakas tulee kypsentää aivan kypsäksi, näin sen mausta häviää mahdollinen kitkerä sivuhäivähdys.

Vaaleaorakas voidaan pakastaa. Pilko sienet pieniksi ja paista ensin nesteet pois kuivalla, kuumalla pannulla ja pakasta pusseissa ja rasioissa. Vaaleaorakas sopii hyvin myös kuivattavaksi. Kuivurissa tämä vie tovin eli kannattaa pilkko sieni ohuiksi siivuiksi.

Kuivatut vaaleaorakkaat liotetaan ja pakastetut sulatetaan. Sen jälkeen niitä voi käyttää piirakoihin, risottoihin kastikkeisiin ja lähes kaikkeen, mihin sieniä nyt lykätään.

Omasta vaaleaorakaslöydöksestä oli selvää, että vaaleaorakkaista valmistuisi lisuke illan ruoalle ja kun kaupasta löytyi todella hyvännäköistä kotimaista lehtikaalia, niin yhdistelmä alkoi olla kasassa. Vaaleaorakas näyttää paistettuna muuten ihan kananpaloilta.

Täytyy myöntää, että kun valmistin lisukkeen jo päivällä, jotta sain siitä kuvan näppäistyä, niin tuli lusikoitua useampi lusikallinen siinä samalla. Järjettömän hyvä sieni tämä vaaleaorakas. Näitä valkeita sieniä en enää karta.

Vaaleaorakas kutistuu pannulla kuin pyy maailman lopun edellä, mutta sain pakkaseen pari pussia tätä herkkua – lisää reseptejä siis tulossa!

Oli siis mitä mahtavin syysloma tämän uuden sienituttavuudekin vuoksi.

Katselin muuten googelesta instaa varten, että mikäpä on vaaleaorakas englanniksi. Enpä olisi arvannut, wood hedgehoghan tuo..!