Onkohan parempaa kuin se, että lähdet illalliselle ilman ennakko-odotuksia. Lähinnä iloisena siitä, että näet ystävän. Ja sitten boom, ravintola lyö sut aivan ällikällä. Ravintola Grön, näin teit!

Kirjoittelen tasaisesti, mutta harvakseltaan ravintoloista. Harvakseltaan siksi, että kirjoitan vain hyvistä kokemuksista ja inspiroivista illallisista. Tiedän, kuinka rankkaa ravintolan pyörittäminen on ja kuinka vaikea sillä saralla on menestyä, joten sellaisten mollaaminen, jotka tälle tielle lähtevät, ei vain tunnu hyvältä.

Mutta asiaan. Ollaan jo pidempään ystäväni kanssa yrittäneet treffata. Pari kertaa treffit ovat siirtyneet ja usko alkoi jo loppua. Meneekö kiireiset aikataulut koskaan yksiin? Meni ne, onneksi. Sanna löi varauksen ravintola Gröniin ja kehui paikkaa. Olin vähän varautunut, onko viinit varmasti hyvää vin natur-kamaa (on huonoja kokemuksia joistakin tälle tielle lähteneiden ravintoloiden viinitarjonnasta)  ja onkohan ruoka teknistä vaahtotäppää? Mutta aivan sama, mahtavaa nähdä frendi.

Päädyimme heti ottamaan neljän lajin menun – kaikki listalla kuulosti hyvältä – ja mukava tarjoilija suositteli viinin, kun emme viinipakettia halunneet.

Ja sitten alkoi oikea makujen ilotulitus. Ruoka oli ronskia, mutta modernia, kasvispainotteista ja järjettömän hyvää. Alkuun metsäsienipiirakkaa, puolukkaa ja ketunleipää. Herkullinen sienten maku ja rapeaa piirakkapohjaa. Seuraavaksi mustakaalisipsien alle piilotettua tartaria ja päälle valutettiin savustettua luuydinnestettä. Tämä annos täällä jo tuoksui kun tänne saavuimme. Luuydin on aina ollut mulle vähän vaikea asian ymmärtää, mutta häh. Sehän oli tässä tapauksessa ihan älyttömän maukasta ja toi tartariin aivan uuden ulottuvuuden. Pitääkö mun nyt muuttaa luuytimenkin suhteen asennoitumistani, kuten alkaa olla käynyt tyrnimarjojen kanssa..

Pääruokana on perunaa monella tavalla. Yllätyksellinen, toimiva annos. Jälkkärit on tärkeitä. Jos jälkiruoka on heikko, menee mielestäni koko hohto illasta. Tästä ei nyt ollut pelkoa.

Jälkkärissä oli hillaa ja granitea, valkosuklaata, kukkia ja makeaa  jäkälää. Kuulostaa ihan oudolta, tiedän, mutta ei ollenkaan ollut sitä. Oli vain vedet kielelle herauttavan mainiota. Ja pakko vielä mainita loppuun tilaamani vihreä villikukkatee. Tämä tee on toisen omistajan, Toni Kostianin – äidin kukista valmistettu – ja se oli aivan loistava päätös aterialle.

Voi itku, että on mainio konsepti. Tässä on paikka hyvän ruoan ja viinien ystäville, joita häly, tiivis tunnelma ja oman rauhan puuttuminen ei vaivaa. En lähtisi tänne herkille treffeille toista silmiin tuijottelemaan ja kädestä pitelemään, yksityisyyttä ei ole. Ja businessillallisenkin asiat saattavat hukkua meluun. Tänne pitää tulla, kun haluaa syödä hyvin ja saada erinomaista palvelua. Ruoka on ravintola Grönissä 10 + ja sehän se on pääasia, eikö totta?

Syksy painaa päälle ja pimeys, joten yhtään kuvaa ei Grönin herkuista saanut, mutta testasin heti tartarannoksen mustakaalisipsit. Jos lehtikaalisipsit oli hyviä, niin ohhoh, mitäs nämä sitten on?!?! Mustakaali kestää kuumennusta paremmin kuin lehtikaali ja sipsit eivät pala ja ovat hieman jäpäkämpiä. Myös maku on voimakkaampi. Mmm.. Rouskis, rouskis!

Muita ihania:

Ravintola Vinkkeli
Ravintola Toca
Vin-Vin
Brasserie Kämp
Soil wine room
Carelia