Hyvin keikahti!
Keikauskakut on kivoja. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu, kun kakun kääntää.
Jääkö herkut kiinni vuokaan vai pullahtavatko nätisti ulos.
Eikä niitä kakkuja aina tarvitse edes keikauttaa, ylös-alaisinhan se on joka tapauksessa. Kuten pihlajanmarjakeikauskakku tuoreessa kirjassani. Joka on muuten näinä päivinä kaupan hyllyllä. Huutakaa hep, jos ja kun sen bongaatte.
Ylistys makeudelle.
- n. 10 kypsää minibanaania tai 5 isoa
- 100 g voita
- 1,5 dl intiaanisokeria
- aitoa vaniljaa jauheena
- tupsaus kanelia
- 1/4 tl suolaa
- voita vuoan voiteluun
- 100 g voita
- 1 dl ruokosokeria
- 1 muna
- 2 dl spelttivehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 rkl tummaa rommia
- 1 rkl ruokosokeria kakun päälle
- Valmista ensin kinuski. Sulata voi kasarissa. Lisää intiaanisokeri ja anna seoksen kiehua niin, että se hieman paksuuntuu. Mausta vaniljalla, ripauksella suolaa ja kanelia. Voitele halkaisijaltaan n. 20 cm:n vuoka voilla, kaada kinuski vuoan pohjalle ja asettele banaanit kinuskin päälle.
- Sekoita ruokosokeri ja huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi, lisää muna, rommi ja jauhot, johon olet lisännyt leivinjauhon.
- Levitä taikina ohueksi kerrokseksi banaanien päälle ja ripauta päälle vielä hieman ruokosokeria. Paista keikausta n. 25-30 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Anna jäähtyä hieman ja tarjoa haaleana - minkäs muunkaan kuin - vaniljajäätelön kera.
- Ihana, imelä ja kinuskinen herkku. Omiaan vaikka äitienpäiväksi.
Pacman syö kakkupalaa.
Tästä trendistä pidän. Huippukokitkin tekevät keittokirjoja aivan tavallisille ihmisille ja tavallisiin koteihin. Koska arki se on suurimmaksi osaksi vastassa siellä ovella. Juhlaa vain joka toinen päivä..
Alénienkin pöydässä pyörii tortillalätyt, makaronilaatikot ja vakuumipakatut lohet. Tähän piti saada vaihtelua ja siitä kirja sai alkunsa. Nöyrästi Henkka totesi, että kirjassa ei ole yhään mitään uutta tai reseptiä, jota lukija ei olisi jo nähnyt. Mutta nyt kirjaa selailtuani totesin, että kirja on täynnä asiaa, vinkkejä ja ohjeistusta myös siihen, mitä raaka-ainetta kannattaa käytää mihinkin vuoden aikaan. Kaikkeahan on saatavilla lähes läpi vuoden, mutta Henkka kannustaa seuraamaan sesonkeja.
Lempimakuni.
Maistelimme kirjasta ’Kuhaa ja Antiboise-kastiketta sekä jälkiruoaksi Financieriä. Ruokailun jälkeen totesin Henkalle, että jos tällaista kotiruokaa alan joka päivä laittamaan, saan vuoden paras vaimo-palkinnon käden käänteessä. Ja sehän vasta olisi jotain se. Henkka tähän naurahti, että niin, onhan tämä vähän upgreidattua kotiruokaa. Mutta hyvä niin. Kirjasta löytyy vinkkejä arkeen ja myös niin juhlavampiin hetkiin.
Nyt olen muuten useamman päivän tässä vain lauleskellut lal-laa-la-lal-laa-la-love is love.. lal-laa-la-lal-laa-la love is love ja tuijotellut parsoja. Miksi ihmeessä? Pääsen pian näyttämään sen. Kyllä. Näyttämään! Iik, jännittävää !
