Tai ihan juoksemista. Kukin tyylillään.

Havahduin juuri, että joulu tulee aivan liian nopeasti. Ehkä joillain muilla on sama fiilis.

Jouluun liittyyn paljon perinteitä. Joista pidetään tiukkaan kiinni, sillä ne joka vuosi toistuvat asiat – vaikka välillä väkisinkin tehdyt – tuovat ja luovat sen joulun. Oikeasti, kuka nyt haluaa siivota kaapit, jouluna tai yleensä koskaan?

Oma jouluni tulee tekemällä. Ruokia, luonnollisesti. Ja rakkaudella.

Omiin jouluperinteisiini kuuluu ehdottomasti joulukorttien askartelu. Se on se ensimmäinen kerta, kun keittelen glögiä, laitan joululaulut soimaan ja istun rauhassa pöydän ääreen. Ei sillä tuloksella niin väliä, tärkeintä on se tekeminen. Yhdessä tietysti.

Tänä vuonna kuitenkin tilaisin ruokakuvistani postikortteja – onhan niitä kuvia aikanaan askarreltu. Nyt vain pitäisi tarttua toimeen ja kirjoittaa nuo pöydällä odottavat korttipinot. En muuten edes tiedä, mihin mennessä tämä tulee tehdä..hmm..  Glögiä nautitaan sitten kortteja kirjoitellessa ja tänä vuonna se on tätä ihanaista lakritsiglögiä. Vaikka todella hyvää on myös aattoyön tähtiglögi.. Ja pakko on muutama egg nog valmistaa, ihan joulu jälkkäristä se käy. Tänä vuonna askartelin itsetehtyjä lahjapapereita, perinteisesti perunaa kaivertamalla. Hauskaa puuhaa, tuokin!

 

Joka joulu myös leivon. Yleensä paljon. Niin että joulun jälkeen pakkanen tursuaa. Leipomuksista saavat myös läheiset osansa. Useita vuosia annoin kollegoille itsetehdyn joululimpun lahjaksi. Viime vuonna maustoin joululimpun Pernodilla ja mikä herkku!

Leimpominen on tänä vuonna alkanut asiakastöiden takia jo lokakuussa. Silloin syntyi 3 D-piparkakkukuusi, näyttävä koriste joulupöytään. Olen kaksi kuukautta tursottanut, tursottanut, koristellut. Ja vielä vähän tursottanut. Tyllat kulkevat jo käsilaukussakin. Kohta yli kaksi kuukautta joulua.

Huh! Omaan joulupöytään ajattelin leipoa jotain suklaista. Ei mitään sellaista, mitä tulee tursottaa.. Sellaista todella herkullista, imelääkin, jota riittää vaikka vain yksi palanen. Suklaaraakakakku voisi toimia.

 Tai sitten, muistatteko viime vuotisen piparkakkukakun? Ei pöllömpi, ollenkaan. Kakun viereen soppi hyvin pari kulhollista itsetehtyjä joulukarkkeja. Miltä mahtaisi maistua itsetehty hopeatoffee, trendikkäästi raa’at piparkakkutryffelit tai vaniljafudge?

Joulusauna ei ole kuulunut lapsuuteni jouluperinteisiin, mutta äärettömän innokkaana saunojana ja avantoon pulahtelijana omiin perinteisiin tämä kyllä kuuluu. Puhdistaudutaan, hiljennytään, ollaan lähellä luontoa.

Ja sitten se Lumiukko. Tämän katsomme joka aatto. Leuka alkaa yleensä väpättää siinä vaiheessa, kun poika ja ukko lähtevät lentoon. Ja kyyneleet valuvat virtanaan, kun lumiukko on sulanut. Pakko se on muutama itkun tirauskin jouluna aikaan saatava. Lumiukko auttaa tässä oivasti. Perinteitä, perinteitä.

Ruokien lisäksi ehkä tärkein jouluelementti on joulukuusi. Mieluiten mökkimetsästä noudettu ja aina aidoilla kynttilöillä koristeltu. Keinokuusenvaloihin en ole pystynyt taipumaan, ei, ei. Nämä kynttilät sytytetään sitten illalla. Kun koko hulina on ohi ja on aikaa vain istuskella ja nauttia siitä joulun tunnelmasta. 

 Näiden herkkujen lisäksi keittelen hilloja jouluksi. Näitä ehtii vielä hyvin tehdä, vaikka jotain päiviä ennen joulua. Ja se kannattaa, sillä itsetehdyt hillot ovat avan jotain muuta kuin nuo kaupan hyllyltä matkaan poimittavat. Laitanpa tällä viikolla vielä vinkkiä yhdestä, kahdesta hilloherkusta!

Niin – ja vaikka en talvesta erityisemmin pidäkään, niin yksi asia kuuluu kyllä eittämättä jouluun ja on se aivan paras tunnelman luoja. Lumi. Sitä siis odotellessa.

Ja nyt taas tehdään vähän lumitanssia (onko sellaista vai käykö ihan normaali sadetanssi) ?