Pikkelöidyt ruusukaalit sopivat vaikka joulupöytään.
Ruusukaali on pieni mutta maukas. Rapea ja kauniin värinen. Juuri passeli pikkelöitäväksi.
Jotain pikkelöity joulupöytään täytyy aina tehdä. Tänä vuonna tein Iltalehden Joulu-lehteen pikkelöityä rosollia (ah, nam) ja viime vuonna tein pikkelöidyt ruusukaalit Ruokatorstai-sivulle. Pikkelöinti tekee ihmeitä raaka-aineelle kuin raaka-aineelle.
Ruusukaalin pikkelöinti käy sujuvasti. Poista kellastuneet tai likaiset päällimmäiset lehdet, mutta jätä kova kanta, sillä se pitää ruusukaalin lehdet kasassa pikkelöidessä.
Pikkelöidyt ruusukaalit ovat omiaan erilaisten liharuokien, kinkun sekä riistapaistin tai –padan lisukkeena. Kokeile niitä myös paistetun ankanrinnan tai uunissa kypsennetyn sorsa-aterian piristeenä.
PIKKELÖIDYT RUUSUKAALIT
600 g ruusukaaleja
Pikkelöintiliemi:
4 dl valkoviinietikkaa
2 dl vettä
4 rkl ruokosokeria
2 rkl sormisuolaa
muutama porkkanan pala
1/2 pieni punasipuli veneinä
3 laakerinlehteä
1 kanelitanko
- Huuhtele ruusukaalit huolellisesti, poista mahdolliset huonot lehdet, mutta jätä kanta. Huuhtele ja kuori porkkana, leikkaa kolioiksi. Kuori sipuli ja leikkaa se lohkoiksi.
- Halkaise ruusukaalit ja laita ne huolellisesti puhdistettuun, kannelliseen lasipurkkiin. Lisää joukkoon muutamia porkkanasiivuja, punasipulilohkoja, laakerinlehtiä sekä kanelitanko.
- Kuumenna kattilassa pikkelöintiliemen ainekset ja sekoita, kunnes sokeri ja suola ovat liuenneet liemeen. Kaada kuuma liemi ruusukaalien päälle, näin ne kypsyvät hieman, juuri sopiviksi. Jäähdytä ja säilö jääkaapissa.
Niin simppleitä, että tämän vielä mainiosti ehtii valmistaa aatoksi. Onhan tässä kokonainen viikkoa aikaa!
Maista myös:
Atte Rätt sanoo
Täytyy kyllä nyt sanoa, että nämä kannattaisi varmaan kypsentää ennen pikkelöintiä. Tällä reseptillä ruusukaaleista tuli tolkuttoman läpitunkevan etikkaisia ja kivikovia. Tai sitten nämä pitää kypsentää pikkelöinnin jälkeen. Suoraan purkista ei kyennyt syömään.
Mari sanoo
Hei ja kiitos kommentista! Pikkelöidessä vihanneksia ei kypsennetä, vaan ne vain maustuvat pikkelöintiliemessä ja ovat juurikin etikkäsäilyke eli etikan kuulukin maistua. Kovuus riippuu luonnollisesti vihanneksesta. Porkkanat ja ruusukaalit ovat kovimmasta päästä, sipuli ja omena taas pehmeitä. Pikkelöinnin idea on nauttia vihannes ’raakana’ ei kypsennettynä. Itse en koskaan edes kypsennä ruusukaalia läpi pehmeäksi, vaan vain käytät sen nopeasti kuumalla pannulla, jos tarjoan sen lisukkeena. Näin rapeus ja väri säilyvät. Käytän myös ruusukaalia raakana salaatissa. Jos ei ole tottunut nauttimaan ruusukaalia näin, se voi tuntua luonnollisesti oudolta ensi kertaa. Harmi, että eivät olleet sinun makuusi.
Atte Rätt sanoo
Kaikenlaiset pikkelöinnit ovat minulle tuttuja, mutta juuri nimenomaan tämä ei toiminut. Jos opillisiin määritelmiin lähdetään, niin pikkelöinnin yhteydessä vihanneksia on mahdollista myös kypsentää etikkaliemessä ja/tai liottaa niitä suolaliuoksessa ennen etikkaliemeen upottamista, ja luultavasti näitä menetelmiä kannattaisi tässäkin soveltaa, jotta ruusukaalin maku hieman pyöristyisi kompensoimaan etikkaisuutta.
Larousse Gastronomique määrittelee käsitteen ”pickle” seuraavasti: ”… The vegetables used for pickling – cauliflower, cucumber, cabbage, marrow (squash) and courgettes (zucchini), mushrooms, small (pearl) onions and unripe tomatoes – are sliced if necessary and soaked in brine or in cold water. They are then rinsed, put into jars and covered with spiced vinegar. They can also be cooked in vinegar with spices …” (sivu 785).
Hyvää joulua kuitenkin, ovat nämä ihan pelastettavissa.
Mari sanoo
Hauskoja nämä makuasiat. Sain about samaan aikaan, kun kanssasi viestittelin, kiitosta reseptistä instagramissa samaisista pikkelöidyistä ruusukaaleista. Kuulemma koko perhe lapsia myöten oli tykännyt! Itse en koskaan kypsennä pikkelöityjä vihanneksia (väri kärsii herkästi) eikä tuossa englanninkielisessä teksissäkään niin ehdoteta, mutta liemen kaadan vihanneksista riippuen kuumana tai jäähdytettynä vihannesten päälle. Hyviä uudenvuoden juhlia sinne!