Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Kisailua kerrassaan

26.9.2013 by Mari

Oletko kokeillut?

Oletko kokeillut?

Bloggaajia haastetaan. Aivan tavan takaa.

Ja tänä syksynä tuntuu, että yritykset eivät muuta teekään. Meilistä on kilahtanut valtava määrä reseptikilpailukutsuja. Tee resepti pastasta, superruoasta, viljoista, viinistä.. Mutta Cono Surin kutsu taisi viedä voiton kaikista.

Ainakin laajuudessaan. Kisaamassa mukana on bloggaajia Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Ja on tuo palkintokin melko hulppea. Kukapa ei innostuisi matkasta Cono Surin viinitilalle Chileen?

Ja mikä parasta. Aihe oli hienosti suunniteltu ja aidosti innostava. Piti suunnitella uutta luova ja oivaltava pohjoismainen ruoka käyttäen joko omenaa, lohta, perunaa tai lammasta. Ja ruoan tuli vielä istua Cono Surin Riesling tai Pinot Noir-viinin makumaailmaan.

Punaposkinen pääraaka-aine.

Punaposkinen pääraaka-aine.

No, lammas oli ihan nou nou. Lohi ehkä vähän tylsä. Peruna. Hmm. Miksikäs ei. Mutta omena. Siitä halusin tehdä reseptin. Ja oitis aihiokin muokkautui mielessä. Miltä kuulostaisi pohjoismaalainen risotto? No, tältä se mun mielestä näyttäisi, ja käyttäisi omenaa kolmessa muodossa. Nautinnon huipentumana pieni rapea possupala. Ja tietysti se Riesling..

Juustona pecorinoa..

Juustona pecorinoa..

Omenarisotto ja rapeaa porsaankylkeä
Alkuruoka 2 hengelle

1 dl Arborio-riisiä
2 rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen shalottisipuli (silputtuna noin reilu 1/2 dl)
1 dl Cono Sur Bicicleta Rieslingiä
5-6 dl kasvislientä Touch of Taste-kasvisfondista
1/2 dl omenakuutioita (hieman happamasta omenasta)
1/2 sitruuna
1/4 dl sellerisilppua
1 dl (n. 75 g) pecorinoa
n. 1/2 dl ruskitettua voita (tehtynä 50 grammasta voita)
Maldon-suolaa
mustapippuria

Koristeeksi: friteerattua omenankuorta ja rapeaa possua

Rapeaa possunkylkeä..

Rapeaa possunkylkeä..

Rapeaa porsaankylkeä

100g/pari kolme palaa palaa tuoretta porsaankylkeä
pankojauhoa
Maldon-suolaa
mustapippuria
1 muna

Friteerattua omenaa

2-3 puna-vihreää kovahkoa omenaa
2 dl ruokaöljyä

Lisäksi 2 tl luomuomenahilloa

Tämän risoton juju on omenan käyttäminen kolmessa eri muodossa: kevyesti kypsennettynä, friteerattuna ja hillona.

Annoksessa on monta liikkuvaa osaa, mutta kun kaiken tekee oikeassa järjestyksessä, homma sujuu hienosti. Annoksen valmistus vie noin 1 h 15 minuuttia noin suurin piirtein. Keittiö on tosin tässä ajassa vielä siivoamatta..

Laita uuni heti kuumenemaan ja paneroi ensimmäisenä porsaankylkipalat. Leivitä porsaankylkipalat kastamalla ne ensin kanamunaseokseen ja painele sitten paloja pankojauhoissa – johon olet sekoittanut sormisuolaa ja mustapippuria – niin, että palat peittyvät kokonaan jauhoihin. Lykkää ne uuniin heti, kun uuni on valmis. Paista paloja pellillä leivinpaperin päällä 200 asteessa ensin 15 minuuttia, käännä palat sitten ja paista vielä 225 asteessa toiset 15 minuuttia.

Pese omenat. Vedä omenasta ohuita kuorikiemuroita suikaleraudalla. Käytä kovahkoja, happamaan taipuvia omenoita, pehmeästä ei oikein tahdo kuori taipua raudan alla. Kuivaa suikaleet kevysti. Kuori loput kuoret ja pilko omenoita puolen desin verran pieniksi kuutioiksi. Laita omenat kulhoon ja purista päälle hieman sitruunanmehua. Silppua samalla selleri hienoksi, samankokoiseksi kuin omenanpalatkin. Raasta pecorinoa noin desin verran.

Friteeraa tämän jälkeen omenasuikerot. Kuumenna öljy ja friteeraa omanasuikaleet kuumassa öljyssä rapeiksi. Tämä vie muutaman minuutin. Nosta kiemurat talouspaperin päälle valumaan. Valmis annos koristellaan näillä rapsakoilla kiemuroilla.

Onnelliset omenat.

Onnelliset omenat.

Valmista hyvästä fondista kasvisliemi ja kuumenna se. Jätä liemi hellalle lämmölle odottamaan.

Seuraavaksi tehdään ruskistettu voi. Sulata kattilassa voi, anna se kiehahtaa ja ruskistua. Kaada sitten ruskitettu voi kuppiin ja anna sakan laskeutua. Kurkkaa tässä välissä uuniin, että siellä on kaikki okei.

Sitten risoton kimppuun. Tässä vaiheessa kaikki muut hommat pitää olla tehtynä, sillä risotto vaatii jatkuvaa huolenpitoa eli sekoittamista.

Freesaa ensin pieneksi pilkotut shalottisipulit oliiviöljyssä kuultaviksi. Lisää riisi, sekoittele ja anna riisin imeä öljyä itseensä. Lisää viini ja anna kiehahtaa ja imeytyä. Kun viini on imeytetty riisiin, lisäile kasvislientä kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoitellen.

Käännä porsaankylkipalat jossain sopivassa välissä ja ota ne pois uunista 30 minuutin kuluttua ja viipaloi ne.

Kun risottoja tekee useasti, alkaa erottaa sen hetken, milloin risotto alkaa olla sopivimmillaan ja on aika lisätä voi, juustoraaste ja tässä risotossa myös omenan- ja sellerinpalat. Tällöin neste on alkanut muodostaa kermaisuutta riisiseokseen, riisit ovat pehmenneen näköisiä, mutta sisältä vielä napakoita. Jos silmällä mittailu ei toimi, voin sanoa, että tähän tilanteeseen pääsy vie vajaat parikymmentä minuuttia.

Ta-daa!

Ta-daa!

Ja sitten on kiire. Risotto ei saa ylikypsyä. Tässä vaiheessa huhuillaan ruokailijoita pöytään, katsotaan, että risottokulhot ovat lämpimiä (käyneet joko uunissa tai kuuman veden alla) ja kaadetaan Rieslingiä lasiin. Risotto ei odota.

Normaalisti lisään tässä vaiheessa risottoon ison köntin voita, mutta nyt, kun kyseessä on omenarisotto, halusisin makuun hieman toffeemaisuutta, karamellisuutta. Ja tätä ruokaan saa ruskistettua voita käyttämällä. Toffeenmaku tulee, mutta ilman makeutta. Eli sekoita risoton joukoon ensin pecorinoraaste, sekoittele hetki, sitten ruskistettu voi ja lopuksi omenan- ja sellerinpalat.

Keittele sekoitellen vielä hetki, ihan muutaman minuutin ajan niin, että risotto alkaa olla saavuttanut juuri oikeanlaisen rakenteen. Omenoiden ja sellerin ei ole tarkoitus pehmentyä kokonaan, vaan ne saavat jäädä rapsakoiksi.

Sitten lopuksi testataan suuntuntuma, onko riisi sopivaa, maistetaan maku ja lisätään mustapippuria ja suolaa tarpeen vaatiessa. Risoton tulee olla löysää. Se ei saa seistä lautasella yksinään eli jos risotto alkaa vaikuttaa liian tanakalta, lisää lientä reilusti.

Kun maku ja koostumus ok, lusikoi risottoa kahdelle alkuruokalautaselle, laita päälle parin palaa rapeaa possunkylkeä ja pieni nokare luomuomenahilloa ja koristele annos friteeratuilla omenasuikeroilla.

Rieslingiä ja risottoa.

Rieslingiä ja risottoa.

Vie pöytään ja tarjoa seurana Cono Surin Bicicleta Rieslingiä, jonka raikkaan sitruunainen maku sopii hienosti tämän lempeän happaman risoton kanssa.

Hääräsin keittiössä reilun tunnin. Nyt on lukijoiden vuoro.

Käy siis antamassa äänesi tälle voitontahtoiselle omenarisotolle ja osallistu samalla keittokirja-arvontaan. Kiitos ja kumarrus.

Kategoriassa: hedelmät ja marjat, Pääruoat, Reseptit, risotot ja pastat, sisältöyhteistyö Avainsanoilla: bicicleta riesling, cono sur-reseptikilpailu, omenarisotto, pohjoismaalainen ruoka

Kun kaalikääryle punastui

16.9.2013 by Mari

Vaahteran värejä.

Vaahteran värejä.

Kaalikammo. Vielä tuoreessa muistissa, vaikka kääntynyt olenkin.

Kohtalotovereita löytynee? Ei liene poikkeuksellista, että kaali ei kuulu lapsuuden lempiruokiin. Istuin kaaliruoat edessäni, kello nakutti ja ei huvittanut. Kaalikääryleet olivat se helpoin pala, koska niiltä kuorin takin ja söin hyvät sisukset.

Sittemmin jätin lihan pois ruokavaliostani ja söin vain kuoret kääryleistä. Ajan -iän ? -myötä kaalista onkin tullut herkku. Hyvin valmistettuja kaalikääryleitä rakastan. Tosin työlästä niiden valmistaminen on, joten tätä herkkua nautitaan noin kerran vuodessa.

Mainitsin äidilleni, että tein kaalikääryleitä tässä juuri. Äiti kysyi, että kumman osan nyt söit? Eli tuoresssa muistissa muillakin.

Onneksi maku kehittyy. Nyt kaali on ihanaa, kaikissa muodoissaan.

Tämä kaaliruoka lähti syntymään väreistä. Näin silmissäni hennon vihreässä kaalikuoressa syvän viininpunaisen täytteen, punajuurta ja kaalia.  Ja nämä twistasivat hienosti yhteen.

Paketointia.

Paketointia.

Punaiset kaalikääryleet
8-10 kappaletta

400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
voita
1,5 tl Maldon-suolaa
mustapippuria
1/2 tl paprikaa
1/2 dl silputtua, tuoretta persiljaa
3 punajuurta
1 muna
3 tl hunajaa

8 -10 kaalinlehteä
1/2-1 dl kaalien keittolientä
1/2 dl vaahterasiirappia

Valmista ensin kaalinlehdet. Yleensä ohjeistetaan keittämään koko kaali ja kuorimaan lehtiä siitä sitten kypsymisen myötä. Itse keitän isossa kattilassa vettä, johon on lisätty ripaus suolaa. Sitten irroittelen kaalinlehtiä tarvittavan määrän juuresta irti leikkaamalla ja varovaisesti irroittaen. Näin en turhaan kypsennä koko kaalia, vaan loppu jää sitten vaikka salaattiaineksiksi.

Kun vesi kiehuu, lisää kolmisen kaalinlehteä veteen kerralla, kanta edellä, annan niiden kiehua n. 5 minuuttia ja nostan lehdet varovaisesti pois. Kun lehdet ovat jäähtyneet ja valuneet, leikkaan ohuen siivun kaalin paksuimmasta kohdasta pois. Sitten voi aloittaa lehtien täyttelyn.

Pari tuntia ja pöytään.

Pari tuntia ja pöytään.

Täyte valmistetaan freesaamalla sipuleita voissa hetki, lisäämällä jauheliha ja paistelemalla ainekset kypsiksi.  Paistamisen aikana maustelen seoksen suolalla, mustapippurilla ja paprikalla. Kun lihat paistuvat, raastan kolme punajuurta aivan hienoksi raasteeksi ja lisään raasteen pannulle hunajan kera. Siis siinä vaiheessa, kun jauheliha jo kypsää. Mikä upean värinen täyte tästä syntyykään! Paistelen seosta vielä joitain minuutteja. Sitten seos saa hetken jäähtyä ennen kuin lisäätään loput aineet eli kanamuna ja persiljasilppu.

Tämä täyte on lihaisa, riisit ja ohrat jäivät nyt rannalle.

Silkkaa silmänruokaa.

Silkkaa silmänruokaa.

Sitten kaalinlehti leikkuulaudalle, täytettä pari ruokalusikkallista päälle  ja kirjekuorimainen paketointi. Sen verran takaraivossa nakuttaa männä vuosien kaalikammo, että en rullaa kaalia moneen kertaan täytteen ymärille, vaan yksi kerros riittää. Ja tässä tapauksessa se on esteettisestikin tärkeää. Keittäessä lähes läpinäkyväksi kiehuneen kaalin sisältä loistaa tummaa liila. Kaunista.

Lopuksi sekoitan 1/2 dl vaahterasiirappia ja 1/2 dl kaalinkeittolientä, valelen kääryleet tällä seoksella ja laitan kaunottaret uuniin paistumaan. Ensin 200 asteeseen n. 15 minuutiksi ja sitten vielä 175 asteessa puolisentoista tuntia. Valelen kääryleitä vielä paiston aikana tarvittaessa keittoliemellä.

Nämä kääryleet ovat lempeän kaalisia, hieman makeita eikä näiden kanssa tarvitse puolukkahilloa. Pala tummaa leipää ja vähän vihreää rinnalle.

Nyt kello ei ehtinyt nakuttaa eikä aika kulua. Sain hetkessä syötyä kolme käärylettä, meniköhän edes minuutti per yksilö..

Kategoriassa: arkiruoka, liha ja riista, Pääruoat, Reseptit, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: kaalikääryleet, kaaliruokia, punajuurikaalikääryleet

Mauton ja kiltti – kesäkurpitsalasagne

19.8.2013 by Mari

 

Yrmeän vihreä päältä päin.

Ynseä?

 Yrmeän vihreä päältä, mutta sisältä vähän lössykkä. Mikä se sellainen on?

Sellainen se kesäkurpitsa on. Ihan sellaisenaan. Mutta laiskanpulskea ulkomuoto hämää, sillä maustamalla ja käyttämällä tätä syksyn suosituinta vihannesta erilaisissa maukkaissa yhteyksissä siitä saa loistoruokaa. Ihan gourmetia.

Mulla on tapana testata aina jotain yhtä ruokalajia ja tehdä siitä useampi ruoka saman viikon tai lähiviikkojen aikana. Ennen kuin annan arvion. Kesäkurpitsa sai kympin. Kolme herkullista huippuruokaa laitoin. Yhden arkeen, yhden alkuruoaksi ja yhden viikonlopun herkutteluun.

Aloitetaan arjesta. Kesäkurpitsalasagnea. Uskomatonta, mutta tätä syödessä ei edes huomannut, että pasta puuttui. Kesäkurpitsalasagne pysyi lautaselle nostettaessa kauniina paloina ja oli kerrassaan suussa sulavan herkullista.

kesäkurpitsalasagne

Onko parempaa?

Kesäkurpitsalasagne
4 hengelle

2 keskikokoista kesäkurpitsaa
sormisuolaa

Leikkaa kesäkurpitsat juustohöylällä pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi. Levitä suikaleet pellille, ripota päälle pari tl sormisuolaa. Kurpitsoista nousee nestettä ulos, joka sitten kuivataan pois talouspaperilla.

Jauhelihatäyte:

500 g jauhelihaa
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl sormisuolaa
1 tl paprikaa
1 tl oreganoa
mustapippuria
140 g tomaattipuretta
250 g paseerattua tomaattia
1/2 dl ketsuppia
1/2 dl viiniä
ripaus sokeria

Juustotäyte:
1,5 munaa (1 kokonainen + 1 keltuainen)
250 g ricottaa tai tahmeaa raejuustoa
1 ps eli n. 200 g raastettua emmentalia

Sekoita täytteen ainekset kevyesti keskenään.

Päälle:

raastettua parmesaania
voilastuja

Keittele maukas ja paksu jauhelihakastike ohjeen mukaan. Silppua sipulit, freesaa niitä voissa. Lisää jauheliha, ruskista ja mausta. Lisää tomaattipure, ketsuppi, paseerattu tomaatti ja loraus viiniä. Anna porista tiiviiksi kastikkeeksi ainakin puolen tunnin ajan. Maista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kastikkeen tulee olla hyvin maustettua, sillä kesäkurpitsan maku on itsessään hyvin laimea.

Kasaa lasagne laakeaan vuokaan. Laita pohjalle ensin 2/3 lihaseoksesta, päällystä se kesäkurpitsasuikaleilla. Yksi tiivis kerros riittää. Lisää kurpitsasiivujen päälle 1/2 juustoseoksesta ja tämän päälle loput lihat, taas kerros kesäkurpitsasuikaleita ja lopuksi pinnalle toinen puoli juustoseoksesta tasaisesti koko pinnan päälle levitettynä. Raasta päälle runsaasti parmesania ja höylää juustohöylällä päälle vielä voilastuja.

Paista lasagnea ensimmäiset 20 minuuttia 175 asteessa. Nosta tämän jälkeen lämpö 200 asteeseen ja paista vielä n. 20-25 minuutin ajan, kunnes pinta on kauniin ruskea. Nauti tuoksuva herkku freesin kesäsalaatin kanssa.

Seuraavat kaksi kesäkurpitsaruokaa ovatkin sitten ihan vegeversioita, mutta hyviä sellaisia. Pian blogissa, pysy kuulolla!

Kategoriassa: arkiruoka, juustot, liha ja riista, Pääruoat, Reseptit, risotot ja pastat, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: herkullinen kesäkurpitsaruoka, jotain maukasta kesäkurpitsasta, kesäkurpitsalasagne, kesäkurpitsareseptejä, kesäkurpitsaruokia

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 95
  • 96
  • 97
  • 98
  • 99
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele ruokaentusiastin ja viininystävän whole food-maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Ennakkotilaa jo nyt!

Ennakkotilaa jo nyt!

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • Kuusenkerkkäsiirappi kahdella tapaa
  • Kääri tiramisu rullalle – tiramisukääretorttu
  • Nokkospiirakan aika!
  • Rapeat sitruunagnocchit – parasta valmiista
  • Friteeratut bao bunit – siis miten hyvää!!

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa hortoilu jotain maukasta joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä riistaruokia ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienireseptejä sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...