Jotain punaista. Resepti tuolla noin kilometrin päässä alhaalla.
Tavallinen tylsä arki. Tervetuloa. Olen niin valmis.
Kirja on nyt virallisesti julkaistu, puheet pidetty, vieraat ruokittu, sylikaupalla kukkia kotiutettu ja haastatteluja annettu.
Takapiha täynnä aurinkoa.
Loman jälkeinen kaksiviikkoinen huristeli punaisella Ferrarilla ohi. Yritin pysyä kyydissä. Spoilerista roikkuen pysyin kuin pysyinkin mukana.
Matkalla julkkareihin.
Mutta kaiken tämän pöhinän jälkeen havaitsin, että kuinka rakastankaan arkea. Maanista ruoan kuvaamista aamusta iltaan. Tassuttelua verkkareissa. Oman aikataulun mukaan elämistä. Se on se rakas elämäni. Ja nyt palaan siihen.
Aksukin tulossa.
Kirja kun on pullautettu kunnialla ulos. Vastaanotto pressijulkkareissa valoisan ja tyylikkään Aallon kodin Finlandia penthousessa oli lämmin. Ja Herlevin Aksu kokkasi herkkuja kirjasta, itse sain keskittyä reilun 50 lehdistön ja blogien edustajien kanssa rupatteluun. Tämä siis torstaina.
Kokkailut maistuvat.
Perjantaina kokoontui vielä isomppi joukkio ystäviä, tuttavia ja yhteistyökumppaneita Ruttopuiston viinikellariin, jossa omatkin viinipullot budjaavat . Kyllä, nyt kokkaisin ja katoin. Aamu seitsemästä vajaaseen viiteen asti. 16.56 soi summeri.
Kirjalle nostettiin maljoja.
Loppuillan kykistelin kirjapinojen luona kirjoja signeeraten. Ilta päättyi lempiravintolassani Tocassa Elinan ja Gennaron hyvässä huomassa.
Ansaitustusti herkuttelemassa.
Mikä päivä! Yksi elämäni lämminhenkisempiä tapahtumia. Takapihani on täynnä auringonkukkia ja mieli onnellinen. Niin moni halusi ottaa osaa ilooni.
Upean Aallon kodin maisemat ihastuttavat.
Viikonloppuna olen saanut seurata, kuinka kirjan reseptin heräävät eloon muissa kotikeittiöissä. Näin sen pitääkin mennä. Lapsi on lähetetty maailmalle:
Kirja inspiroi.
Ja inspiroi.
Ja jälleen inspiroi
Pressijulkkareissa joku totesi, kun mietin, että kirjan valmistumisen jälkeen ei seurannut jalat irti maasta nostattavaa euforiaa, että kärsit luovan työn jälkeisestä antikliimaksista. Hih. Näin varmaan. Mutta traumani paranee koko ajan. Kiitos kaiken sen suitsutuksen, mitä kirja on saanut.
Kirja myy!
Mutta – eihän tämä olisi normaali blogitekstini, jos en jutustelun lomaan postaisi jotain maukasta reseptiä. Se resepti olkoon tämä. Eilen koko julkkarirumban jälkeen halusin lasin hyvää viiniä ja kasvispizzaa. Tällä kertaa leivon taikinasta oranssin tomaattimehulla. Kyllä kelpasi viettää sellainen ihan normaali lauantai.
Syvä tomaatin maku.
- 4 dl tomaattimehua
- 4 rkl tomaattipuretta
- 1 rkl intiaanisokeria
- 10 dl spelttijauhoja
- 1 ps kuivahiivaa
- 1,5 tl ruususuolaa
- 4 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
- 100 g aurinkokuivattuja tomaatteja
- 1 dl tomaattipurettapuretta
- 1/2 dl hyvää ketsuppia
- ripaus suolaa
- mustapippuria
- 2 rkl tuoreyrttejä silputtuna
- tomaattitahnaa
- 4 tomaattia siivuina
- 4 pientä sipulia ohuina renkaina
- 5-6 ruskeaa herkkusientä siivutettuna
- pari kourallista juustoraastetta
- pari kourallista lehtikaalia hienoksi suikaloituna
- Lisäksi tuoretta punaista chiliä mandolinilla ohueksi siivutettuna sekä tuoretta rakuunaa ja basilikaa.
- Valmista pizzapohja. Lämmitä tomaattimehu hieman kädenlämpöä kuumemmaksi. Lisää sokeri ja hiiva, sekoita ja anna hiivan kuplia noin 10 minuuttia. Lisää suola ja jauhot, vaivaa taikinaa hetki. Lisää lopuksi sulatettu kookosöljy. Nostata taikinaa vähintään 30 minuutin ajan.
- Valmista tomaattisose. Mittaa aurinkokuivatut tomaatit öljyineen tehosekoittimeen ja aja sileäksi. Sekoita soseutetut aurinkokuivatut tomaatit tomaattipureen ja ketsupin kanssa ja mausta yrteillä, suolalla ja mustapippurilla.
- Jaa taikina kahteen osaan ja painele taikinasta käsin kahdelle pellille leivinpaperin päälle pyöreä pizza. Levitä pizzapohjalle tomaattisosetta, juustoraastetta, sitten lehtikaali, herkkusienisiivut, tomaattisiivut sekä ohuet sipulirenkaat ja sienisiivut.
- Paista pizza 225 asteessa noin 15 minuuttia. Koristele kypsä pizza rakuunan sekä basilikan lehdillä.
- Kun pizza tulee uunista, lisää sen päälle makua antamaan ohuen ohueksi siivutettua punaista chiliä sekä tuoreyrttejä. Tomaatin umami kaipaa sitä.
- Pizzassa on upean syvä tomaatin maku ja lihan ystävä ei lihaa jää kaipaamaan. Ohjeesta tulee kaksi pyöreää pizzaa neljälle hengelle pikkunälkään.
Mun slaissi.
Noin. Nyt en enää koskaan voi kokea sitä uudestaan, miltä tuntuu julkaista esikoiskirja. Miltähän se toisen kirjan tekeminen mahtaisi maistua?
