Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Ahvenanmaan Oliver

17.11.2013 by Mari

Pysähtyihän se herra sympaattisuus hetkeksi.

Pysähtyihän se herra sympaattisuus hetkeksi.

24 tuntia Tukholmassa. Ja elämyksiä ainakin viikon verran.

Tiedättekö, kun joku ihminen vaan on niin sympaattinen: mukava, helposti lähestyttävä ja ystävällinen. Vähän hassu.

Michael Björklund – tituleerattu myös Ahvenanmaan tunnetuimmaksi kokiksi –  ja valittu sekä Suomen että Ruotsin vuoden kokiksi, on tällainen ihminen. Tämä pörröpäinen duracelpupu, jossa on mielestäni jotain jamieolivermaista, toimi päätuomarina Cono Surin järjestämässä, pohjoismaalaisten ruokabloggarien kokkauskisassa.

Jonnaa vaan nauratti, vaikka maltaat ja lammas kateissa.

Jonnaa vaan nauratti, vaikka maltaat ja lammas kateissa.

Ja tähän kisaan me, Suolaa ja hunajaa-blogin ihastuttava Jonna ja yours truely, suuntasimme heti perjantaiaamusta. Kaksi bloggaajaa Suomesta, kaksi Ruotsista ja kaksi Norjasta. Kyllä, jännitystä ilmassa kuin Suomi-Ruotsi -maaottelussa.

Tämä sai kehuja.

Tämä sai kehuja.

Kisa käytiin Tukholman Restaurang Academyssa, isossa ravintolakeittiössä, jossa muutama kokkipoika ja Michael meitä tukivat. En ole koskaan ennen tällaisessa suurkeittiössä kokannut, joten se aiheutti lievää hermostuneisuutta. Miten nuo koneet oikein toimivat? Miksi kaikki on niin isoa? Miten tämä uunin ovi laitetaan kiinni..?

Lammasburgerin ainesosa.

Lammasburgerin ainesosa.

Vielä, kun muutama raaka-aine oli kateissa, niin aluksi oli vaikea saada otetta koko hommaan. Mutta kaikki kyllä järjestyi. Jonnankin lampaanliha löytyi ja kun kokkaamiseen pääsi kiinni, niin se sujui ja oli superkivaa. Michael työnsi nenänsä joka soppaan, maisteli, kyseli, tökki ruokia sormellaan, auttoi ja ohjeisti. Eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan. Juurihan se äsken oli tuossa..

Siellä se valmistui, isossa uunissa.

Siellä se rapeutui, isossa uunissa.

Meillä suomalaisilla oli melko monivaiheiset ruoat, mitä kokkasimme, joten jossain vaiheessa ahersimme Jonnan kanssa rinta rinnan kahdestaan, kun muut pohjoismaalaiset minglasivat keskenään.

Emme kuitenkaan pingottaneet, kyllä lasi tai pari kuohuviiniä siinä pilkkomisen, kypsentämisen, nauramisen ja paistamisen välissä ehdittiin nauttia. Kuriositeettina kerrottakoon, että toinen norjalainen ilmoitti tiukasti, että hän ei halua kuohuvaa, ei kuulemma koskaan kokkaa ja juo samaan aikaan. Whaaat? Eikö viinilasi nyt melkein ole liimattuna kokin vasempaan käteen, jotta luovuus lähtee lentoon?

Mitä ne oikein kirjoittaa?

Mitä ne tuomarit tuumii?

Pari tuntia äherrystä ja aherrusta. Lupa tehdä ruoka valmiiksi. Tuomarit, Winestaten Tuomas Meriluoto, Michael Björklund ja Cono Surin omistaja Alfredo Hurtado asettautuivat pitkän pöydän ääreen. Jokainen kantoi annoksensa vuorotellen tuomarien eteen. Huh, tämähän on ihan kuin jossain Master Chefissä. Onneksi paikalta sai ja pitikin luikkia pois, kun tuomarit maistelivat, muikistelivat, nyökyttelivät ja nauttivat. Ja kirjasivat mielipiteensä paperille.

Oli se jännittävää. Ja oma takki oli tuossa vaiheessa ihan tyhjänä. Ei meitä onneksi pitkään piinattu. Kuuden annoksen jälkeen tuomarit olivat valmiita ja voittaja julkistettiin.

Voittoisa annos, Made in Sweden.

Voittoisa annos, Made in Sweden.

Voitto meni – grrr– Ruotsiin. Miksi Ruotsi aina voittaa? No, leikki leikkinä. Pernillan voittoisa annos oli kaunis – lammasta, karamellisoitua päärynä, pikkelöityä sipulia ja frittipersiljaa – ja sopi täydellisesti valitun viinin eli Cono Sur Bicileta Pinot Noirin kanssa.

Maistelimme itse myös toistemme annoksia ja täytyy kyllä myöntää, että kaikkien ruoat olivat taiten tehtyjä, maukkaita ja tehtävänannon mukaisia. Kuka tahansa ansaitsi voittaa ja jo pelkkä osallistuminen oli mahtava elämys. Kyllä meillä oli hauskaa!

Michael kävi vielä antamassa jokaiselle palautetta. Tyytyväisenä kuuntelin, kuinka risottoni kypsyysaste oli täydellinen, rapeaksi friteeratut omenat olivat herkullisia ja innovatiivisia ja ruoka sopi erinomaisesti valitun rieslingin kanssa. Kiva! Ehkäpä tämä Ahvenamaan Oliver ottaa mut kesätöihin Oolantiin, Smakbyn-ravintolaansa?

Cono Sur ja Winestate olivat todella panostaneet tähän tapahtumaan. Lämmin kiitos siitä järjestäjille. Koko tapahtumasta huokui arvostus bloggaajia kohtaan. Opin, näin, koin ja tutustuin upeisiin ihmisiin. Parhaat 24 tuntia tuntia Tukholmassa koskaan, totisesti!

Mistä kaikki lähti:

Omenarisottoa ja rapeaa possunkylkeä
Äkkilähtö

 

 

Kategoriassa: matkoilla, risotot ja pastat, sisältöyhteistyö Avainsanoilla: cono sur-reseptikilpailu, kokkauskisa, michael björklund, winestate

Kisailua kerrassaan

26.9.2013 by Mari

Oletko kokeillut?

Oletko kokeillut?

Bloggaajia haastetaan. Aivan tavan takaa.

Ja tänä syksynä tuntuu, että yritykset eivät muuta teekään. Meilistä on kilahtanut valtava määrä reseptikilpailukutsuja. Tee resepti pastasta, superruoasta, viljoista, viinistä.. Mutta Cono Surin kutsu taisi viedä voiton kaikista.

Ainakin laajuudessaan. Kisaamassa mukana on bloggaajia Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Ja on tuo palkintokin melko hulppea. Kukapa ei innostuisi matkasta Cono Surin viinitilalle Chileen?

Ja mikä parasta. Aihe oli hienosti suunniteltu ja aidosti innostava. Piti suunnitella uutta luova ja oivaltava pohjoismainen ruoka käyttäen joko omenaa, lohta, perunaa tai lammasta. Ja ruoan tuli vielä istua Cono Surin Riesling tai Pinot Noir-viinin makumaailmaan.

Punaposkinen pääraaka-aine.

Punaposkinen pääraaka-aine.

No, lammas oli ihan nou nou. Lohi ehkä vähän tylsä. Peruna. Hmm. Miksikäs ei. Mutta omena. Siitä halusin tehdä reseptin. Ja oitis aihiokin muokkautui mielessä. Miltä kuulostaisi pohjoismaalainen risotto? No, tältä se mun mielestä näyttäisi, ja käyttäisi omenaa kolmessa muodossa. Nautinnon huipentumana pieni rapea possupala. Ja tietysti se Riesling..

Juustona pecorinoa..

Juustona pecorinoa..

Omenarisotto ja rapeaa porsaankylkeä
Alkuruoka 2 hengelle

1 dl Arborio-riisiä
2 rkl oliiviöljyä
1 keskikokoinen shalottisipuli (silputtuna noin reilu 1/2 dl)
1 dl Cono Sur Bicicleta Rieslingiä
5-6 dl kasvislientä Touch of Taste-kasvisfondista
1/2 dl omenakuutioita (hieman happamasta omenasta)
1/2 sitruuna
1/4 dl sellerisilppua
1 dl (n. 75 g) pecorinoa
n. 1/2 dl ruskitettua voita (tehtynä 50 grammasta voita)
Maldon-suolaa
mustapippuria

Koristeeksi: friteerattua omenankuorta ja rapeaa possua

Rapeaa possunkylkeä..

Rapeaa possunkylkeä..

Rapeaa porsaankylkeä

100g/pari kolme palaa palaa tuoretta porsaankylkeä
pankojauhoa
Maldon-suolaa
mustapippuria
1 muna

Friteerattua omenaa

2-3 puna-vihreää kovahkoa omenaa
2 dl ruokaöljyä

Lisäksi 2 tl luomuomenahilloa

Tämän risoton juju on omenan käyttäminen kolmessa eri muodossa: kevyesti kypsennettynä, friteerattuna ja hillona.

Annoksessa on monta liikkuvaa osaa, mutta kun kaiken tekee oikeassa järjestyksessä, homma sujuu hienosti. Annoksen valmistus vie noin 1 h 15 minuuttia noin suurin piirtein. Keittiö on tosin tässä ajassa vielä siivoamatta..

Laita uuni heti kuumenemaan ja paneroi ensimmäisenä porsaankylkipalat. Leivitä porsaankylkipalat kastamalla ne ensin kanamunaseokseen ja painele sitten paloja pankojauhoissa – johon olet sekoittanut sormisuolaa ja mustapippuria – niin, että palat peittyvät kokonaan jauhoihin. Lykkää ne uuniin heti, kun uuni on valmis. Paista paloja pellillä leivinpaperin päällä 200 asteessa ensin 15 minuuttia, käännä palat sitten ja paista vielä 225 asteessa toiset 15 minuuttia.

Pese omenat. Vedä omenasta ohuita kuorikiemuroita suikaleraudalla. Käytä kovahkoja, happamaan taipuvia omenoita, pehmeästä ei oikein tahdo kuori taipua raudan alla. Kuivaa suikaleet kevysti. Kuori loput kuoret ja pilko omenoita puolen desin verran pieniksi kuutioiksi. Laita omenat kulhoon ja purista päälle hieman sitruunanmehua. Silppua samalla selleri hienoksi, samankokoiseksi kuin omenanpalatkin. Raasta pecorinoa noin desin verran.

Friteeraa tämän jälkeen omenasuikerot. Kuumenna öljy ja friteeraa omanasuikaleet kuumassa öljyssä rapeiksi. Tämä vie muutaman minuutin. Nosta kiemurat talouspaperin päälle valumaan. Valmis annos koristellaan näillä rapsakoilla kiemuroilla.

Onnelliset omenat.

Onnelliset omenat.

Valmista hyvästä fondista kasvisliemi ja kuumenna se. Jätä liemi hellalle lämmölle odottamaan.

Seuraavaksi tehdään ruskistettu voi. Sulata kattilassa voi, anna se kiehahtaa ja ruskistua. Kaada sitten ruskitettu voi kuppiin ja anna sakan laskeutua. Kurkkaa tässä välissä uuniin, että siellä on kaikki okei.

Sitten risoton kimppuun. Tässä vaiheessa kaikki muut hommat pitää olla tehtynä, sillä risotto vaatii jatkuvaa huolenpitoa eli sekoittamista.

Freesaa ensin pieneksi pilkotut shalottisipulit oliiviöljyssä kuultaviksi. Lisää riisi, sekoittele ja anna riisin imeä öljyä itseensä. Lisää viini ja anna kiehahtaa ja imeytyä. Kun viini on imeytetty riisiin, lisäile kasvislientä kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoitellen.

Käännä porsaankylkipalat jossain sopivassa välissä ja ota ne pois uunista 30 minuutin kuluttua ja viipaloi ne.

Kun risottoja tekee useasti, alkaa erottaa sen hetken, milloin risotto alkaa olla sopivimmillaan ja on aika lisätä voi, juustoraaste ja tässä risotossa myös omenan- ja sellerinpalat. Tällöin neste on alkanut muodostaa kermaisuutta riisiseokseen, riisit ovat pehmenneen näköisiä, mutta sisältä vielä napakoita. Jos silmällä mittailu ei toimi, voin sanoa, että tähän tilanteeseen pääsy vie vajaat parikymmentä minuuttia.

Ta-daa!

Ta-daa!

Ja sitten on kiire. Risotto ei saa ylikypsyä. Tässä vaiheessa huhuillaan ruokailijoita pöytään, katsotaan, että risottokulhot ovat lämpimiä (käyneet joko uunissa tai kuuman veden alla) ja kaadetaan Rieslingiä lasiin. Risotto ei odota.

Normaalisti lisään tässä vaiheessa risottoon ison köntin voita, mutta nyt, kun kyseessä on omenarisotto, halusisin makuun hieman toffeemaisuutta, karamellisuutta. Ja tätä ruokaan saa ruskistettua voita käyttämällä. Toffeenmaku tulee, mutta ilman makeutta. Eli sekoita risoton joukoon ensin pecorinoraaste, sekoittele hetki, sitten ruskistettu voi ja lopuksi omenan- ja sellerinpalat.

Keittele sekoitellen vielä hetki, ihan muutaman minuutin ajan niin, että risotto alkaa olla saavuttanut juuri oikeanlaisen rakenteen. Omenoiden ja sellerin ei ole tarkoitus pehmentyä kokonaan, vaan ne saavat jäädä rapsakoiksi.

Sitten lopuksi testataan suuntuntuma, onko riisi sopivaa, maistetaan maku ja lisätään mustapippuria ja suolaa tarpeen vaatiessa. Risoton tulee olla löysää. Se ei saa seistä lautasella yksinään eli jos risotto alkaa vaikuttaa liian tanakalta, lisää lientä reilusti.

Kun maku ja koostumus ok, lusikoi risottoa kahdelle alkuruokalautaselle, laita päälle parin palaa rapeaa possunkylkeä ja pieni nokare luomuomenahilloa ja koristele annos friteeratuilla omenasuikeroilla.

Rieslingiä ja risottoa.

Rieslingiä ja risottoa.

Vie pöytään ja tarjoa seurana Cono Surin Bicicleta Rieslingiä, jonka raikkaan sitruunainen maku sopii hienosti tämän lempeän happaman risoton kanssa.

Hääräsin keittiössä reilun tunnin. Nyt on lukijoiden vuoro.

Käy siis antamassa äänesi tälle voitontahtoiselle omenarisotolle ja osallistu samalla keittokirja-arvontaan. Kiitos ja kumarrus.

Kategoriassa: hedelmät ja marjat, Pääruoat, Reseptit, risotot ja pastat, sisältöyhteistyö Avainsanoilla: bicicleta riesling, cono sur-reseptikilpailu, omenarisotto, pohjoismaalainen ruoka

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...