Juureen leivottu.

Tämä huudahtava otsake viittaa  Töölön herkulliseen salaisuuteen, Trattoria Sognoon. Ja postauksen kuvat taas viittaavat sellaiseen ihan parhaaseen spelttihiivaleipään, joka löytyy tänään Iltalehdestä.

Illallistin viikonloppuna entisen ’pässinkivesravintola’ Motin tiloissa nykyään toimivassa Trattoria Sognossa. Ja yllätyin. Miten tämä  ääriään myöten täynnä oleva, suosittu ravintola on jäänyt huomaamatta? No, ehkä vähän nyt suolaan. Kävin Sognossa lounaalla toissa kesänä, mutta silloinen kokemus ei ollut mitenkään mieleenpainuva. En palannut.

Mutta nyt, ystävät varasivat pöydän tästä isosta ravintolasta, tulin toistamiseen ja olin ällikällä lyöty. Ruoka mukailee italialaista, se on mutkatonta ja maukasta. Paikka oli todella aivan tupaten täynnä, joten sana kookkaista, maittavista annoksista on kiirinyt. Ehkä syynä on myös tämä oiva hinta-laatusuhde. Ruoka on edullista ja vatsansa saa täällä täyteen. Nautiskellen.

Nostatuskorissa kohotettu.

Ei Sogno mikään tyylipuhdas italialainen ole. Et voi syödä sekö primi piattia ja secondi piattia, koska molemmat ovat pääruokien kokoisia. Ja mainitsinko jo, valtavia sellaisia. Risotto ja tiramisu ovat päteviä tsekkauksia ravintolan tasosta ja keittiön osaamisesta. Possunposkirisottolautaselleni tunki useampikin haarukka ja tiramisua yritettiin vaivihkaa vaihtaa päittäin. Lisukkeista mainittakoon mielenkiintoinen ja kotonakin testiin menevä parmesaanifriteeratut gnocchit. Maukasta, kerta kaikkiaan.

Sognon viinilista oli riittävän mielenkiintoinen ja järkevän hintainen. Ainoa asia, mikä kismitti oli se, että punaviinit majailivat esillä salissa pöydällä (?) ja sieltä ne kannettiin asiakkaille – aivan järkyttävän lämpöisinä. Meidän Barbera kävi sitten viilenemässä mukiinmenevän Franciacortamme coolerissa. Vei hetken, mutta kannatti. Erityisesti italialaiset punaviinit tarvitsevat riittävän viileyden, jotta pääsevät oikeuksiinsa. 

Koska paikka siis kuhisi ruokailijoita -näyttelijöitä, räppäreitä ja tv-kasvoja – sekä meitä tavallisia talliaisia eri ikäisinä, ymmärrän, että kiirettä piti. Silti vei himpun verran liian kauan – tunnin – saada antipastit pöytään. Nälkäisenä rouhin nyrkinkokoisen palan focacciaa. Ja aiheutin itselleni melkoisen ähkyn – olin jo täynnä antipastien jälkeen, sillä kahden hengen antipastilankku on runsas.

Mutta kyllä, menen uudestaan. Nautiskelemaan omalla rahalla makoisaa ruokaa. Suosittelen! Mutta varaa pöytä etukäteen. Ai niin, melkein unohdin. Paikalla myös useampi koira, sillä Sogno avaa ovensa myös karvaisille pikkuystäville. Tästä multa suuret lisäpisteet!

Ja nyt, kun olen herauttanut vedet kaikkien kielille, käykääpä vielä tsekkaamassa Iltalehdestä resepti aivan parhaaseen spelttihiivaleipään. Sitä ei voi vastustaa ja pikajuuri on kaiken a ja o!

Jos mielit tuoreen leivän lisäksi muita herkkuja aamiaispöytään, tsekkaapa nämä:

Kinuskidonitsit
Siemensämpylät
Pull porked -croque monsieur
Kesäkurpitsa-pancettapannukakut