Jotain maukasta

ruokablogi

Jos metsään haluat mennä nyt..

by

Hupsista.

Niin muista ainakin pukeutua punaiseen. Ettei käy hassusti. Hirvenmetsästyskausi on alkanut.

Heräsin  lauantaiaamuna puoli kuuden aikaan. Pitkästä aikaa mökillä. Polte päästä metsään oli kova. Puoli kasin maissa huomasin, että säätiedotus ei ollut osunut kohdalleen. Ulkona orasteli aurinkoinen päivä. Sateesta ei tietoakaan.

Kahdeksalta painelin jo pitkin lehtien värittämää hiekkatietä tavanomaisella aamulenkilläni. Koirien haukuntaa kuului heti aamusta. Mietin, mikä lähinaapurin koiria niin hermostutti.

Lämmin ja kanelinen aamu.

Tapaan aina lenkin päätteeksi paluumatkalla puikahdella metsään. Haluan nuuhkia syksyä, poimia viimeisiä sieniä ja vain ihastella luonnon rauhaa. Nyt joka puolella ratisi ja koirat haukkuivat. Rauhasta ei tietoakaan. Ja ääk, kuului myös paukahduksia. Jossain ammutaan. Samassa mulle valkeni, että hirvenmetsästyskausi on alkanut ja tämä mökkipitäjä on täynnä aktiivisia hirvenmetsästäjiä.

Liukkaasti puikkelehdin mustassa verkkariasussani  pois metsästä tielle. Saalina vain yksi iso herkkutatti. Ei muuta kuin kotia kohti. Sienestyskausi on siis tältä vuodelta päättynyt. Punatakit ovat vallannet metsän.

Aamusta päivä alkaa.

Mutta ei se mitään. Maltan tuskin odottaa, kunnes saan tuoretta hirvenlihaa. Teen ainakin rakastamiani hirvipullia piparjuuriperunamuusilla ja suussa sulavaa hirveä uunissa tattimuhennoksella. Ja tietysti täynnä syksyn makuja – sieniä ja puolukoita – olevaa hirvipataa.  Ja ihan mahtavan herkullista suomiburgeria eli hirvenlihahampurilaista, joka resepti onkin vielä tänne kirjaamatta. Ja sitten, kun haluan pois perinteisten hirviherkkujen maailmasta niin lautaselle päätyy pihvi ja juusto.

Aamulenkin jälkeen pulahdin järveen. Kyllä, kylmää oli. Mutta mukavasti olo lämpeni kanelisia köyhiä ritareita ja kahvia nautiskellessa. Päivä päivältä alan taas pitää syksystä.

Kaikki meni – silmänräpäyksessä.

Kaneliset köyhät ritarit

4 palaa pullaa
2 dl maitoa
1 muna
1/2 tl kardemummaa
pari tl kanelia
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
voita paistamiseen
vaahterasiirappia nautiskeluun

Tein nämä köyhät ritarit jäljelle jääneistä, pakastetuista pull apart-pullan paloista eli tulos oli extrakanelinen. Mutta hyvää tulee ihan tavallisenkin pullapitkon siivuista.

Sekoita maitoon kevysti yksi kanamuna ja lisää mausteet sekoitellen joukkoon. Liota pullanpaloja reilun aikaa maitoseoksessa molemmin puolin, näin ne meheytyvät sisältä asti. Paista palat runsaassa voissa kuumalla pannulla niin, että palat ruskettuvat kauniisti. Vie tarjolle ja tupsauta päälle vielä kanelia. Valuta ritarien päälle vielä vaahterasiirappia ja köyhä aamupala on kyllä kaukana tästä. Tällä lähtee lauantai maukkaasti käyntiin.

Syksyllä soi perunablues

by

Sisus pois ja suolaista tilalle.

Tuunattu peruna, lohturuokaa parhaimmillaan. Ja hei, kuoretkin on maukkaita.

Mun arkiruokailuun ei peruna enää juurikaan kuulu. Siis se nahkoineen keitetty. Mutta muuten peruna kyllä maittaa. Itsetehdyt ranskalaiset, uppopaistetut puikulat frittisalvialla ja perunankuoret. Herkkuja kaikki.

Muistan, kun aikoinani luin, että Jenkeissä joskus 90-luvulla oli villityksenä potato skins, perunankuoret. Mietin silloin, että kyllä täytyy olla ruma annos jos saa eteensä kasan kuoria. No, olen valistuneempi nyt. Täytetyt perunankuoret on superrapea ja herkullinen suolapala. Ja perunankuoriannos on kaikkea muuta kuin ruma!

Värikäs peruna – ja tulinen.

Potato skins kahdella täytteellä

8 isoa rosamundaa

Chorizotäyte

n. 1,5 dl raastettua oranssia cheddaria
3 raakamakkaraa
1/2 dl kevätsipulin varsia silputtuna
1 punainen chili
creme fraichea

Juhlaruokaa..

Ilmakuivattukinkku-herkkutattitäyte

1 pkt hyvää ilmakuivattua kinkkua
kourallinen lehtipersiljaa
3/4 dl voissa paistettuja herkkutatteja pilkottuna
1,5 dl vaaleaa cheddaria raastettuna
ripaus sormisuolaa
rouhaus mustapippuria
creme fraichea

Pistele rosamundiin reikiä – jotta eivät hermostu uunissa ja räjähdä – ja laita ne kypsymään 200 asteeseen n. tunniksi . Perunat ovat valmiita, kun haarukka menee sujuvasti potuista läpi.

Vielä tyhjää täynnä.

Ota perunat jäähtymään ja halkaise ne pituussuunnassa kahtia. Poista sisus lusikalla siten, että jätät n 1/2 sentin kerroksen perunaa kiinni kuoren reunoihin.

Purista makkarat ulos kuoristaan ja paista voissa jauhelihamaisiksi muruiksi. Silppua pari kolme kevätsipulin varren vihreää osaa sekä kokonainen, punainen chili hienon hienoksi silpuksi. Raasta vajaa pari dl cheddaria. Sekoita kaikki täyteaineet, mutta jätä muutama rkl juustoa odottamaan. Kuumenna kuoret 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto sulaa ja ota pois uunista, tämä vie n. viitisen minuuttia. Ripottele kuumien perinankuorien päälle vielä koristeiksi cheddarhippuja. Chorizo on itsessään niin mausteista ja suolaista, että muita mausteita ei tähän tarvita.

Toinen täyte on hienostuneimpi, mutta ei jää maukkaudessa yhtään chorizoperunoiden jälkeen.

Silppua ilmakuivattukinkku sekä kourallinen lehtipersiljaa. Paista herkkutattisiivuja voissa ja pilko ne pienemmiksi paloiksi. Raasta joukkoon parisen desilitraa vaaleaa cheddaria. Suolaa ja pippuri ja tarkista maku. Sekoita ainekset keskenään ja täytä perunat. Kuumenna kuoret 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto sulaa.

Ruokalusikallinen paksua creme fraichea kruunaa makunautinnon. Ja juoma? Korkkaa juomaksi lasi hyvää, kylmää olutta, kuten Teerenpelin Onnenpekkaa, asettele pari perunankuorta lautaselle  ja anna sen lohduttavan bluesin soida.

Kolme veistä ja kurpitsa – kurpitsakeitto korianteriöljyllä

by

Ulkokuori pettää, kova vastus tämä kaveri on.

Kurpitsakeitto korianteriöljyllä. Vihreää ja oranssia!

Värikkäät, syksyä uhkuvat kurpitsat saivat tekemään heräteostoksia. Ainekset syksyiseen kurpitsakeittoon. Mutta voi apua. Voisi sitä perjantai-illan ruoan helpomminkin aikaansaada..

Yksin kotona. Perjantain alkuilta. Kaksi kurpitsaa keittiön pöydällä. Tätä hetkeä ennen vietin nautinnollisen puolitoistatuntisen ruokakaupassa. Työpäivä takana, ei kiire mihinkään. Muilla näytti olevan hoppu. Tutkailin hyllyjä ja suunnittelun viikonlopun ruokia. Vihannesosastolla kattoa kohti kurotteli upea kasa talvikurpitsoja. Pysähdyin.

En ole koskaan aiemmin tehnyt kurpitsoista keittoa, muffinsseja vain. Enkä edes koskaan ole maistanut kurpitsakeittoa. Mutta nämä kurpitsat halusivat mukaan. Sen suurempia sotasuunnitelmia tekemättä kärryyn päätyi kaksi painavaa kurpitsaa, kermaa ja korianteria.

Väärät välineet?

Mutta sota siitä tuli. Miksi kukaan ei ole kertonut mulle, että kurpitsoja pilkkoessa tarvitaan mies ja kirves? Kurpitsat kyydittivät mua ihan kuusnolla. Kuori oli kova ja sisus oli sitkeää. Veitsi -tai yksi niistä käyttämistäni- jumitti tiukasti kurpitsan sisällä. En saanut sitä irti enkä liikutettuakaan.

Tarvittiin lasi viiniä ja mietintää. Kyllä, nyt otetaan voimat avuksi. Hakkasin veitsikurpitsaa keittiön tuoliin voimalla ja antaumuksella. Juuri kun usko alkoi loppua ja olin luopumassa koko keittoideasta veitsi liikahti ja pikku hiljaa kurpitsa antoi periksi. Sain leikattua hatun kurpitsan päästä.

Kuin paksua, keltaista maalia.

Sitten vielä hetki tuskailua. Millä ihmeellä sisus kaivetaan ulos? Kunigasideanani oli nimittäin, että keitto tulee tarjolle kurpitsan kuoressa, joten liika väkivalta ei käynyt kuuloonkaan. No, nakertelu pienellä, terävällä veitsellä tuotti tulosta ja pääsin sisukseen asti. Sen jälkeen lusikalla sai kuopsuteltua ulos ensin siemenet ja sitten seinämistä kurpitsanlihat.

Kurpitsa tuoksui raakana hieman kurkulta ja keitettäessä tuoksu muistutti porkkanaa. Mutta valmiin keiton maku on pehmeä, perunamainen, mutta hienostuneella tavalla. Ja väri on upean maalimaisen keltainen. Hyvin omalaatuinen ja herkullinen keitos.

Hikeä, viiniä ja hysteeristä naurua, mutta tämän jälkeen loppu sujui kuin tanssi. Kurpitsat liemeen kypsymään, soseeksi ja joukkoon kermaa sekä voita. Päälle voi valuttaa muutaman pisaran korianteriöljyä kärkeä antamaan. Ja se lopputulos? Kaunis, kadmiuminkeltainen kurpitsakeitto? Ehkä parasta keittoa, mitä olen koskaan syönyt. Lempeää, pehmeää ja syksyistä. Ehdottomasti taistelun väärti. Kannattaa kokeilla. Jos on mies ja kirves.

Voiton puolella..

Lempeä kurpitsakeitto korianteriöljyllä

2 kg kurpitsaa (joista jää jäljelle n. kilo kurpitsanlihaa)
4 -5 dl vettä
1/2 rkl kasvisliemifondia
3,3 dl purkki kermaa
2 tl sitruunasormisuolaa
50 g voita
1 rkl vehnäjauhoja

Korianteriöljy

Kourallinen korianterinlehjtiä
n. 1/2 dl sitruunaoliiviöljyä
sitruunasormisuolaa

Leikkaa kurpitsanliha paloiksi, lisää ne kiehuvaan kasvisliemeen ja keitä kypsiksi. Tämä vie n. 30 minuuttia. Soseuta kurpitsat ja lisää suola. Sulata voi kattilassa, lisää sulan voin joukkoon vehnäjauhot ja sekoita jauhot hyvin voin joukkoon. Lisää keittoon kerma, sekoittele ja lisää lopuksi voiseos. Kuumenna ja laita tarjolle kurpitsan kuoriin, jotka on huuhdottu kuumalla vedellä. Soseuta korianteri ja öly sauvasekoittimella tasaieseksi öljyksi ja mausta suolalla. Vie tarjollekeiton kylkeen korianteriöljyä ja tuoretta leipää. Pienenä alkuruokakeittona tarjoitaessa tämän kermaisen pehmeyden kanssa sopii joku pyöreä riesling Alsacesta, kuten vaikka Paul Zinck Riesling Prestige

Tähän soolosoppailuun sopi ihanasti Boy Georgen tunnelmallinen Crying Game samannimisestä huippuleffasta. Tuikut paloivat värikkäissä astioissa ja kurpitsakeitto tuoksui. Vaahteranlehdet loistivat kilpaa keiton keltaisen kanssa. Ei se syksy niin kauhea ole. Sittenkään.