Jotain maukasta

ruokablogi

Päästä vedettävää puustia

by

Ihan sikin sokin vaan sinne vuokaan. Sitä kauniimpi tulee.

Jenkeissä korvapuustitaikinaa tungetaan kapoiseen vuokaan ja syntyy pull apart-pullaa. Korvapuustia vuoassa.

Netissä surffatessa olen nähnyt kauniita kuvia vuoassa kiemurtelevasta pizzasta, pullasta ja leivistä. Pull part-nimellä. Nyt piti kokeilla. Vajaa 30 sukulaista ja ystävää tulossa kyläilemään, vettä ropisee ja sää on syksyinen. Uusi koti saa tuoksua pullalta. Muun muassa.

Pull apartille kiiltoa pintaan.

Pullan leipominen on musta hieman työlästä. Ja vähän vanhanaikaistakin. Joten usein en käsiäni taikinakulhoon upota. Mutta somat kuvat pull apart-pullasta olivat jääneet mieleen kummittelemaan ja niin tänään keittiössä kohosi puolen litran pullataikina.

Ja kahvihetki voi alkaa.

Tee peruspullataikina. Puolen litran taikinasta tulee kaksi pull apart-vuoallista. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi. Levitä päälle reilusti pehmeää voita, voin päälle runsaasti sokeria, kanelia ja ripaus kardemummaa. Sitten vaan kokoamaan. Idea on vähän kuin Boston-kakussa. Korvapuustia tungetaan vuokaan. Mutta pull apart-pullassa ei mennä puustivaiheeseen, vaan kaulittu pullataikina voitelun, sokeroinnin ja kaneloinnin jälkeen leikellään taikinaneliöiksi. Neliöt pinotaan kasoiksi ja laitetaan kyljelleen hyvin voideltuun leipävuokaan. Kananmunalla voitelu ja pulla uuniin 200 asteeseen n. 20 minuutin ajaksi.

Herkullista tuli. Mehevää ja kaunistakin. Pulla maittoi, sade jatkoi ropsotteluaan. Nyt kädessä kuppi vihreää teetä, olo on raukea ja CCR laulaa ’Have you ever seen the rain’. Tänä syksynä ei voi muuta vastata kuin että Oh, yes I have.

Vuoden verran viisampi

by

Ei tullut kakkua.

Jotain maukasta -ruokablogi täyttää tänään 1-vuotta. Paljon kasvamista ja kehittymistä takana, kuten ensimmäisen elinvuoden aikana kuuluukin. Ja tietysti mikä parasta. Lukijat ovat halunneet ’jotain maukasta’.

Idea blogista syntyi mökillä. Kuinkas muutenkaan. Siellä kaikki hyvät ideat kuoriutuvat. Makoisten yöunien jälkeen. Heräsin kauniina syyskuisena aamuna ja totesin ’ Nyt perustan ruokablogin’. Ja tuumasta toimeen. Blogi sai nimensa tuona sunnuntaina. Ahkeraa blogin rakennustyötä tein yhden kokonaisen päivän ja eka postaus, Sienissä tuli ulos seuraavana päivänä blogin syntymästä.

Highlightseja vuoden aika olivat ehdottomasti Maku-lehden liharuokakilpailun voittaminen bresaolatyyppisesti valmistetulla kylmäsavuporosalaatilla. Ja tästä seurannut palkinto eli Top Chef Aksu Herlevin vierailu kotonani. Mieltä lämmitti myös pyyntö liittyä Iltalehden bloggaajakaartiin.

Mitä bloggailu on itselleni antanut? Ainakin paljon iloa. Ja ajankulua. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, kun viikonloppuna rakkaudella väsää useamman ruoan, kuvaa ne kaikki ja lopuksi käy läpi 300-400 otosta, niin onkin jo maanantai ovella. Niin, ja yksi kätevä pointti bloggailussa on: kun ruokaa laittaessani en koskaan mittaa aineksia ja jälkikäteen on ollut vaikeaa muistaa, että mitenkäs silloin teinkään tämän herkun. Nyt joudun kirjaamaan kaikki ainesmäärät ylös, jotta saan reseptit talteen. Ja käyn sitten tarvittaessa lukemassa omilta sivuilta taltioidun reseptin. Oma digitaalinen arkisto.

Kuvaaja kuvaa kuvaamaansa kuvaa ja näkyy kuvassa.

Kovasti suunnittelin kakun leipomista blogin yksivuotistaipaleen kunniaksi. Mutta tavarat seilaavat edelleen hujan hajan pitkin kotia ja kakun leipominen ei päässyt tärkeyslistalle. Mutta kunhan ehdin, niin kyllä tätä täytyy juhlistaa. Vuoden aikana on inspiroimiini resepteihin ja ruokajuttuihini klikattu noin 70 000 kertaa. Se on paljon. Tuoreelle blogille. Kiitos ja kumarrus kaikille ja toivottavasti Jotain maukasta maistuu edelleen!

Jotain maukasta-ruokablogin luetuimpia juttuja:

Zen ja grillaamisen taito
Moottoritie on kuuma
Garage Hard Lemonade kutsuu jo kesään
Se aivan paras hampurilainen: Kreikasta.
Koskettava kahvihetki

Syksyinen Lappi on lempeä

by

Nokipannusta iltakahvit kodassa.

Enkä puhu nyt rakkaudesta. Vaan siitä lämpimästä tunnelmasta, minkä ruskaan koristautunut Pyhä jätti mieleeni. Lempeä, keltainen Pyhä.

Edeltävä kokemus Lapista oli karu. Levillä mittari näytti -34 astetta. Lumilaudan kanssa kohti hissiä surffaillessa pakkanen paukautti siteet poikki. Mutta nyt koin Lapin ruska-aikaan. Pyhätunturin kupeessa. Ja sain rakkaudella tehtyä ruokaa. Poroa kaikissa muodoissaan. Keitossa korvasienten kanssa. Keitossa maa-artisokan lempeyttämänä. Kielenä, kylmäsavuna ja kuivattuna. Poromina ja maksana. Sisäfileenä ja munakkaassa. Korvasienet vaanivat poropiirakassakin – sienisato oli kuulemma runsas.

Joukossa vielä vähän vihreää.

Kaikki ruoat olivat perinteisiä Lapin ruokia. Ja todella taidolla valmistettuja. Puuha-akka pitopalvelu kestitsee vieraita sen seitsemän lajin herkuilla. En muista ihan hetkeen syöneeni näin herkullisia ruokia perä jälkeen jokaisella aterialla. Mieleen jäivät ainakin mehevän muheva poro-sienipiirakka, sopivan suolainen Lapin ukon porokeitto ja vedet kielelle herauttava untuvainen poro-maa-artisokkakeitto. Puuha-akankin käyttämiä poro- ja Lappi-reseptejä on koottu paliskunnat.fi -sivustolle. Kokeilemisen arvoisia kaikki.

Lumen sijasta sumuvuori.

Maaruska on punainen.

;

Kermassa ei säästellä.

Pyhätunturi loisti maaruskassa. Ylhäällä tosin oli niin sumuista, että viehättävästä Tsokka-ravintolasta ei nähnyt ulos. Eipä tuo haitannut, kun tarjolla oli jyrkkää tai loivaa jallukaakaota tai perinteisempää mintulla. Oli se Pyhä myös kermainen. Kermaa keitoissa, kermaa kaakaoissa..

Olisinko muutenkaan?

Pyhäjärvi on matala reunoiltaan. Joten kirpaisevan raikkaaseen järveen ei sukelleta. Savusauna lämmitti kohmeisia jalkoja ja mieli lepäsi.

Savua saunassa ja savua kodassa.

Ja illan pidot päättyvät tunnelmalliseen kotaruokailuun. Jossa lohi loimuttuu, puikulat nappaavat väriä pintaan valurautapannulla ja snapsi kyydittää alkupalalautasen herkkuja. Savu tarttuu hiuksiin, mutta tämä on vain jatkumoa iltapäivän savusaunalle. Jälkiruoka leipäjuustoineen ja lakkoineen tuudittaa lievään nirvanaan.

Kota kukki keltaisena.

Tämän matkan jälkeen tiedän, että mun Lappini on syksyinen, keltainen ja värikäs. Enkä sanonut hyvästi, vaan näkemisiin.