Jotain maukasta

ruokablogi

Korkkarit jalkaan ja kuohuvaa lasiin!

by

Kohta poksahtaa…

Pian juhlitaan. Blogeja, bloggaajia ja ensimmäistä Blog Awardsia.

Iloinen yllätys. Tuli kutsu Suomen ensimmäiseen Blog Awards-tilaisuuteen. Yllätys siksi, että tilaisuuden järjestäjä Gloria oli jo listannut valmiiksi äänestettävät blogit. Myös lukijoiden suosikkiblogikategoriassa. Jotain maukasta-ruokablogi uupui listalta. En ajatellutkaan, että altavastaajan asemasta ääniä heruisi. Mutta lukijani ovat olleet kultaisia ja äänestäneet. Jotain maukasta-ruokablogi on kutsun mukaan ’saanut paljon ääniä’. Pusut päähän teille kaikille äänestäjille.

Eikä vieläkään ole myöhäistä äänestää. 22.10 mennessä voi käydä vaikuttamassa oheisella sivulla.

Pian lenkkarit vaihtuu korkkareihin!

Nyt menee jo vähän muotibloggailun puolelle, mutta ajattelin vetää juhliin jalkaani 12 senttiset Minnie Mouse -korkkarini. Niillä saan ainakin pituutta niin, että jännittävän illan tapahtumista ei jää mitään näkemättä. Kuvassa tosin mökkilenkkarit, mutta kunhan syyslomalta kotiudun, niin kuva vaihtuu Minni-korkkareihin..

Mutta. Siis. Antakaa äänenne kuulua, niin lupaan jatkossakin kokata jotain maukasta! Kiitos.

Klikkaa äänestämään!

 

Omenakori ja sienisäkki

by

Vihreän kardemumman tuoksu.

Syksyn sato on runsas. Ja siitä riittää jaettavaa. Omenat kiertämään ja sienet jakoon. Ja makoisat muffinssit uuniin.

Musta ihan loistoidea se, että eri paikkakunnilla pyörii omenapörssejä ja syksyn herkut laitetaan kiertoon. En ole moiseen täällä pääkaupunkiseudulla törmännyt, mutta ei se haittaa, kun on ihania työkavereita. Sain korillisen napakoita omenoita ja puoli muovikassillista perattuja suppilovahveroita. Kiitos Anne ja Kirsi!

Paljon leivottavaa..

Viime viikonloppuna kotona tuoksuivat upeanmakuiset, siis aivan superherkulliset omena-valkosuklaamuffinssit, joissa maun salaisuutena on vihreä kardemumma. Ja päällä ratisee ruokosokericrumble. Syyslomalla pääosan saavat lempeänmakuiset suppilovahverot.

 

Oravallekin olisi maistunut..

Omena-valkosuklaamuffinssit

2,5 dl mantelijauhetta
2,5 dl spelttivehnäjauhoja
2,5 dl kuutioita omenaa
50 g valkosuklaata
0,75 dl ruokaöljyä
1 rkl kanelia
runsas tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
2 dl ruokosokeria
1 muna
2 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet ja mausteet. Lisää öljy, maito ja muna ja lopuksi omena- ja valkosuklaakuutiot. Sekoita kevyesti. Annostele taikina muffinssivuokiin. Täytä vuoat vain puoliväliin asti, nä ine mahtuvat kohoamaan sopivasti ja muruseoskin mahtuu mukavasti mukaan.

Omenoista syntyy syksyn parhaat jälkiruoat.

Crumblea päälle eli muruseos muffinssien päälle

1 1/4 dl ruokosokeria
0,75 dl jauhoja
3 rkl sulatettua voita
1/2 tl kardemummaa
2 tl kanelia

Sekoita kuivat aineet ja lisää voi. Laita runsas ruokalusikallinen muruseosta jokaisen muffinssin päälle. Paista muffinsseja 225 asteisessa uunissa 15 minuutin ajan.

Sattumia löytyy sisältä..

Kun muffinssit otetaan uunista, koko talon valtaa mausteisen lämmin tuoksu. Tässä on häivähdys joulua.. Jopa takapihan orava pyrki jaolle ja naksutteli mulle lähipuusta, kun kuvasin näitä namuja pihalla. Mutta sori orava, sulle ei riittänytkään, kun annoksesta tulee ’vain’ 16 muffinssia. Mutta ei näitä voi vain yhtä syödä. Tästä ei nimittäin taida omenamuffinssi paremmaksi muuttua. Kanelinen, rouskuva crumble, pehmeät omenanpalat mausteisessa taikinassa ja valkosuklaa kruunaa kokonaisuuden. Aah…

Pimeä pullo perjantaiksi

by

Pieni lintu oksallaan, laulaa niitä näitä.

Tai ainakin musta-valkoinen. Mutta  sisältö on yhtä linnunlaulua ja sirkutusta.

Täytyy myöntää, että joskus mun viinivalintaan vaikuttaa pullon esteettisyys. Tiedän, että sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä erinomaisen sisällön kanssa. Ja karvaita pettymyksiä on estetttisen pullon äärellä koettu. Eihän ikävänmakuisen viinin somaa pulloa edes raaski kuvata, koska kirjoitan vain asioista, joista aidosti pidän.

Syystunnelmointia.

Mutta aina silloin tällöin joku erikoinen, värikäs tai hassu pullo Alkon hyllyllä ilahduttaa ja tarttuu matkaan. Kuten nyt tämä Loganin Weemala Pinot Noir. Kuulin, kuinka tuo pieni musta lintu sirkutti iloista säveltä. Ihan suorastaan pomppi oksallaan. Toki valinnassa painoi hieman myös se, että Loganin Chardonnay oli myös ihan kelpo. Ja silmää miellyttävä pullo sekin.

Pullo lähti pelistä pois.

Tämä esteettinen ostos yllätti. Sisältökin oli varsin kelpoa ja oikein suunmukaista. Pinot Noir mun makuun. Pehmeä, hienostunut ja tasapainoinen viini, jossa keveä, mutta ei kuitenkaan yhtään lattea jälkimaku. Kuulas kirkas väri ja marjaisa tuoksu kumpusivat lasista. Juuri oikea pullo kirpeään syyspäivään. Tämä ostos ilahdutti. Mutta tietäisittepä vain, mitä laitoin ruoaksi tämän herkullisen viinin kanssa. Se vasta maukasta olikin.  Kaunista, syksyistä ja ihanaa. Mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa..