Kurpitsakeitto korianteriöljyllä. Vihreää ja oranssia!

Värikkäät, syksyä uhkuvat kurpitsat saivat tekemään heräteostoksia. Ainekset syksyiseen kurpitsakeittoon. Mutta voi apua. Voisi sitä perjantai-illan ruoan helpomminkin aikaansaada..

Yksin kotona. Perjantain alkuilta. Kaksi kurpitsaa keittiön pöydällä. Tätä hetkeä ennen vietin nautinnollisen puolitoistatuntisen ruokakaupassa. Työpäivä takana, ei kiire mihinkään. Muilla näytti olevan hoppu. Tutkailin hyllyjä ja suunnittelun viikonlopun ruokia. Vihannesosastolla kattoa kohti kurotteli upea kasa talvikurpitsoja. Pysähdyin.

En ole koskaan aiemmin tehnyt kurpitsoista keittoa, muffinsseja vain. Enkä edes koskaan ole maistanut kurpitsakeittoa. Mutta nämä kurpitsat halusivat mukaan. Sen suurempia sotasuunnitelmia tekemättä kärryyn päätyi kaksi painavaa kurpitsaa, kermaa ja korianteria.

Mutta sota siitä tuli. Miksi kukaan ei ole kertonut mulle, että kurpitsoja pilkkoessa tarvitaan mies ja kirves? Kurpitsat kyydittivät mua ihan kuusnolla. Kuori oli kova ja sisus oli sitkeää. Veitsi -tai yksi niistä käyttämistäni- jumitti tiukasti kurpitsan sisällä. En saanut sitä irti enkä liikutettuakaan.

Tarvittiin lasi viiniä ja mietintää. Kyllä, nyt otetaan voimat avuksi. Hakkasin veitsikurpitsaa keittiön tuoliin voimalla ja antaumuksella. Juuri kun usko alkoi loppua ja olin luopumassa koko keittoideasta veitsi liikahti ja pikku hiljaa kurpitsa antoi periksi. Sain leikattua hatun kurpitsan päästä.

Sitten vielä hetki tuskailua. Millä ihmeellä sisus kaivetaan ulos? Kunigasideanani oli nimittäin, että keitto tulee tarjolle kurpitsan kuoressa, joten liika väkivalta ei käynyt kuuloonkaan. No, nakertelu pienellä, terävällä veitsellä tuotti tulosta ja pääsin sisukseen asti. Sen jälkeen lusikalla sai kuopsuteltua ulos ensin siemenet ja sitten seinämistä kurpitsanlihat.

Kurpitsa tuoksui raakana hieman kurkulta ja keitettäessä tuoksu muistutti porkkanaa. Mutta valmiin keiton maku on pehmeä, perunamainen, mutta hienostuneella tavalla. Ja väri on upean maalimaisen keltainen. Hyvin omalaatuinen ja herkullinen keitos.

Hikeä, viiniä ja hysteeristä naurua, mutta tämän jälkeen loppu sujui kuin tanssi. Kurpitsat liemeen kypsymään, soseeksi ja joukkoon kermaa sekä voita. Päälle voi valuttaa muutaman pisaran korianteriöljyä kärkeä antamaan. Ja se lopputulos? Kaunis, kadmiuminkeltainen kurpitsakeitto? Ehkä parasta keittoa, mitä olen koskaan syönyt. Lempeää, pehmeää ja syksyistä. Ehdottomasti taistelun väärti. Kannattaa kokeilla. Jos on mies ja kirves.

Lempeä kurpitsakeitto korianteriöljyllä

2 kg kurpitsaa (joista jää jäljelle n. kilo kurpitsanlihaa)
4 -5 dl vettä
1/2 rkl kasvisliemifondia
3,3 dl purkki kermaa
2 tl sitruunasormisuolaa
50 g voita
1 rkl vehnäjauhoja

Korianteriöljy

Kourallinen korianterinlehjtiä
n. 1/2 dl sitruunaoliiviöljyä
sitruunasormisuolaa

Leikkaa kurpitsanliha paloiksi, lisää ne kiehuvaan kasvisliemeen ja keitä kypsiksi. Tämä vie n. 30 minuuttia. Soseuta kurpitsat ja lisää suola. Sulata voi kattilassa, lisää sulan voin joukkoon vehnäjauhot ja sekoita jauhot hyvin voin joukkoon. Lisää keittoon kerma, sekoittele ja lisää lopuksi voiseos. Kuumenna ja laita tarjolle kurpitsan kuoriin, jotka on huuhdottu kuumalla vedellä. Soseuta korianteri ja öly sauvasekoittimella tasaieseksi öljyksi ja mausta suolalla. Vie tarjollekeiton kylkeen korianteriöljyä ja tuoretta leipää. Pienenä alkuruokakeittona tarjoitaessa tämän kermaisen pehmeyden kanssa sopii joku pyöreä riesling Alsacesta, kuten vaikka Paul Zinck Riesling Prestige

Tähän soolosoppailuun sopi ihanasti Boy Georgen tunnelmallinen Crying Game samannimisestä huippuleffasta. Tuikut paloivat värikkäissä astioissa ja kurpitsakeitto tuoksui. Vaahteranlehdet loistivat kilpaa keiton keltaisen kanssa. Ei se syksy niin kauhea ole. Sittenkään.