Jotain maukasta

Voi isi-parka

5.11.2013 by Mari

Mitäs hyvää tänään..?

Pienestä alkaen kerrotaan, kuinka tytöt on tehty kanelista ja sokerista ja pojat, tulevat isät, koiranhännistä.

Ennen isät saivat olla juroja ja totisia. Puuhailivat omiaan. Nykypäivän isällä pitäisi olla tunneälyä, pitäisi osata leikkiäkin. Jäädä vaikka hoitovapaalle. Kärrätä lapset muskariin.

Isästä leivotaan äiti-kakkosta, pehmeitä geenejä kaivetaan esiin. Isien ja lasten suhde on läheisempi ja erilainen kuin ennen. Mietiskelen tässä, että millainen musta olisi versonut nykyajan osallistuvan isän hellässä huomassa?

Äitienpäivä on kevään kukoistuksen aikaan. Isänpäivänä puissa ei roiku muuta kuin vesipisaroita. Pimeää on. Voi isi-parka. Piristyisiköhän se, jos laitettaisiin isänpäivänaamuna tarjolle makeita ja makoisia spelttipannukakkuja? Ainakin isä on perso makealle ja pitää pähkinöistä.

Vaahterasiirapin..

määrässä..

Tämä taipumus on periytynyt. Tiesin, että isällä on aina kaapissa jotain suklaata, karkkia tai muuta hyvää. Musta tulikin ihan pro kaappien ylähyllyille kiipeilyssä ja karamellien metsästyksessä. En tiedä, huomasiko isä kadonneita herkkuja, ei siitä koskaan ainakaan mitään sanottu..

Nämä pannarit on tehty maukkaista spelttijauhoista, kanelista, sokerista ja vähän pähkinöistäkin. Isälle.

..ei kitsastella.

Spelttipannarit pecanpähkinöillä

2,5 dl turkkilaista jugurttia
1,5 dl maitoa
2 munaa
2,5 dl spelttijauhoja
2 tl kanelia
1/2 dl pecanpähkinämurskaa
1 rkl vaahterasiirappia
2 tl vaniljajauhetta
1 rkl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa

Voita paistamiseen. Päälle rouhittuja pecanpähkinöitä.

Käytän näihin pannukakkuihin spelttijauhoja. Tavallinen vehnäjauhokin käy, mutta pannareista tulee maukkaampia speltillä. Nämä pannukakut ovat ihanan pulleita, rapeakuorisia ja sisältä kosteita ja jugurtista hieman happamia. Päälle norotellaan vielä vaahterasiirappia ja muutama pecanpähkinän pala. Kyytipojaksi kuppi kuumaa kahvia. Ainakin hetken on mukavaa olla isä.

Voiko päivä enää ihanammin alkaa.

Ja kun aamu alkaa näin muhevasti, niin isänpäivälounaaksi laitetaan kalaa tartarina sekä paistettuna. Reseptit tulossa tuota pikaa!

“Isä, tässä sinulle on pienen pieni käsi.
Minä, sinun lapsesi, elän lähelläsi.
Kasvan, kasvan nopeasti.
Tie vie toisiin kyliin.
Tänään vielä aikaa on.
Ota minut syliin.”

Tekijä tuntematon

Pitäkää isää hyvänä, sitten sunnuntaina!

Muita herkkuja isänpäivän aamiaispöytään?

Aamiaispizza
Aamiaismunat parmankinkkukupissa
Vihannesmunakas

Kolmannen linjan kapakka

1.11.2013 by Mari

Pikkujouluherkuttelua.

Tai baariksi ravintola Sandro itseään tituleeraa. Ja voi pojat, mikä mesta.

Saavuin viikko sitten Suomen Blogimedian pikkujouluseurueesta ensimmäisenä Bar Sandroon*. Paikka ei ollut ennestään tuttu eikä ulkona ole kyltin kylttiä, joten hieman arastellen astuin sisään tutkimaan, että täälläkö ne bileet pidetään. Paikka näytti enemmän baarilta kun ravintolalta. Pyörähdin jo kannoilla, kunnes kääntyessäni huomasin, että seinällä luki Bar Sandro. Joten oikea paikka tämä oli.

Kallion kunkku.

Bar Sandro on legendaarisen Sandron kulman kioskin paikalle syntynyt ravintola. Ei se paljon esittelyjä kaipaa. Rafla pongahti juuri Nytin ravintolakriitikkojen arvostelussa ykköseksi parhaana uutena tulokkaana ja kolmanneksi parhaana ravintolana lukijoiden valitsemana. Ei paha! Ja tämä on erittäin ansaittua.

No, löysin perille. Ei vielä näkynyt tuttuja kasvoja. Siinä samassa paikalle pölähti puhelias omistaja Richard, joka esitteli listaa ja kertoili sen teemoista. ’Ruoka on afrikkalais-marokkolaisvaikutteista, mutta teemme annokset modernilla twistillä’. Drinkkitarjontakeskustelun jälkeen olimme jo sillä tasolla, että jaoimme kokemuksiamme lemmikkilampaasta ja -possusta. Molemmilla tarinoilla oli hieman karu loppu. Mutta aika kului muita odotellessa rattoisasti lapsuuden traumoja jakaen. Hauskoja tyyppejä täällä.

Tunnelmaa.. (Kuva: Mikko Puttonen)

Vähitellen paikalle valuu iloista Suomen Blogimedian sakkia, bloggareita, mutta ei sitä tähän astista yhtätoista, vaan jopa 14 henkilöä. Ja kaksi vielä puuttui joukostamme. Eli porukkamme on kasvanut. Haleja, hölinää ja esittäytymistä. Jostain syystä uudelleen puhetta possuista. Tällä kertaa Koto Livingin Anun kanssa. Sopii tietysti pikkujoulun teemaan..

Mutta palataanpa Sandroon ja sen ruokaan. Ruoka on superherkullista, annokset ihanan reheviä ja yllättäviä. Paljon vihanneksia ja vihreää. Vierustoverin kanssa ihailimme sitä, miten annokset oli taiten rakennettu. Yhdellä haarukallisella suuta muikisteli chilin potku ja seuraava haarukallinen yllätti makeana. Jokainen suupala oli pieni yllätys.

.. ja värikästä ruokaa. (Kuva: Mikko Puttonen)

Testasimme listan läpi kattavasti ja jokaikinen annos oli maittava. Tykästyin kovasti salaattipedillä oleviin, täytettyihin filonyytteihin, toinen vegeversio ja toinen mausteinen liha. Myös murea ankankoipiannos oli mieleen. Seuraavan kerran kun Sandroon palaa, valinta tulee olemaan vaikea. Lista on täynnä maittavia annoksia. Ja kehuttu brunssikin on vielä testaamatta.

Muuten, pöytävaraus on suotava, paikka oli viimestä tuolia myöden täynnä. Sana on kiirinyt.

Loppuiltaa siivittivät melko päättömät höpinät sekä sponssien tarjoamat herkut. Kiitos Saimaan juomatehdas* ja Saloniemen juustola*. Ja tervetuloa joukkoon, Suomen Blogimedian uudet bloggaajat, Jussi, Emmi-Liia, Pinja, Kasper ja Karin.

*sisältöyhteistyökumppanit

Sinisen aamun punainen nenä

31.10.2013 by Mari

Kauniisti ja kätevästi purkista.

Sain punaisen nenän, mutta tämä nenä ei tullut ulkoa. Vaan nenäpäivätoimistosta haasteen muodossa.

Siniseksi aamun värjäsi valmistamani mustikkainen tuorepuuro. Näistähän tulee yhdessä liilaa?!

Mutta asiaan. Kuuntelin, kuinka Nenäpäivän toiminnanjohtaja Anu Rapeli kertoili alkusyksyn matkasta Burundiin, pieneen valtioon Itä-Afrikassa. Kuulin, kuinka veden haku on päivän päätehtävä. Veden, jossa jossa ui kuolleita eläintenruhoja ja jonka takia moni sairastuu, jopa kuolee. Kuulin, kuinka pienessä savimajassa asuu kolmihenkinen perhe, perheenpääksi on joutunut seitsenvuotias. Ruokaa ei ole, uni ei tule.

Kurkkaas tätä.

Tulee olo, että eikö tätä yltäkylläisyyttä voida jakaa tasaisemmin? Meillä on, heillä ei. Samaa mietin, kun luin Barbara Demickin kirjan Suljettu maa – Elämää Pohjois-Koreassa. Nälänhätä on ajankohtainen Pohjois-Koreassa tälläkin hetkellä. Ravistelevaa.

Tästä johtuen haastan kaikki lukijani mukaan Nenäpäivään. Osallistu, auta.

Tee Nenäpäivän hengessä edullisempi, penninvenyttäjän ateria ja lahjoita näin säästetyt rahat keräykseen. Ateria voi olla aamiainen, lounas tai illallinen. Esimerkiksi jos viikonloppuna normaalisti katat pöytään pekoni-croissant-kanamuna-hillo-leikkeleaterian, tee nyt ohjeen mukaista tuorepuuroa penniä venyttäen ja osallistu. Tällä jo säästyy kymppi poikineen. Itse aion tehdä liha- tai riistaruoan sijaan kasvisaterian ja lahjoittaa erotuksen Nenäpäivä-keräykseen.

Näppärimmin lahjoitat 10 euroa tekstaamalla NP 101060 numeroon 16499. Tai käy täällä valitsemassa sopivin lahjoitusmuoto.

Pakastemustikoille käyttöä.

Penninvenyttäjän tuorepuuro mustikasta

Mustikkaraita

1 banaani
1/2 dl mustikoita
1 dl mantelimaitoa tai muuta haluamaasi maitojuomaa
tarvittaessa ripaus sokeria, loraus vaahterasiirappia tai hunajaa

Aja ainekset soseeksi tehosekoittimessa. Maista maku, lisää makeutusta tarvittaessa.

Kauraraita

1 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria tai 1/2 vaniljatangon siemenet
1/2 dl paksua, turkkilaista jugurttia
1/2 dl mantelimaitoa tai muuta haluamaasi maitojuomaa
hieman, n. 1 tl hunajaa

Sekoita kaurahiutaleiden joukkoon maito, jugurtti ja vaniljasokeri. Lisää tarvittaessa ripaus makeutusta.

Sininen huomen.

Kokoa tuorepuuro lasipurkkiin raidoiksi, laita kansi päälle ja purkki yöksi jääkaappiin. Mikäs sen näppärämpää kuin aamu-unisena napata purkki mukaan töihin ja aloittaa aamu maistuvaisella tuorepuurolla.

Kylmää puuroa?, ihmettelee siellä nyt joku. Ehei, ennenmminkin kuin joku raikkaanpuoleinen jälkiruoka. Ei liian makea, mutta ei hapankaan. Kauran maku on mieto ja päällimmäisenä maistuu makea mustikka-banaani. Ihanaa. Kuulin suorastaa, kuinka vatsani kiitti. Mahtava vaihtoehto kaurapuurolle, joka ei mulle maistu.

Mausteraidan voi tehdä mistä tahansa mieleisistä marjoista tai hedelmistä. Seuraavaksi tekisi mieli kokeilla pakastemansikkaa tai passionhedelmää. Niin, ja kaakaoisenruskean Nutella-tuorepuuron teen aivan varmasti. Päälle vähän pähkinää ja muutama marja..

Tein myös toisen version, eri mauilla ja ilman väriraitaa. Se oli kuivempaa, mutta piristyi maukkaaksi aamiaiseksi, kun leikkelin päälle hedelmänpaloja ja lisäsin rapeutta antaamaan lusikallisen granolaa. Mutta säästetään tämä resepti toiseen kertaan. Sillä välin, ojentakaa auttava kätenne. Lahjoituksia otetaan vastaan 8.11. , eli viralliseen Nenäpäivään asti.