Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Chapter ja Zonin

23.10.2017 by Mari

zonin, zonin prosecco, zonin viinit, sommelier's themed lunch, lorenzo zonin

Maistettu!

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun tekee mieli nauttia lasillinen jotain kivaa viiniä? Ja jo kolmas pullo korkattuna ja juomatta, koska mikään näistä viineistä ei juuri nyt kelpaa. Ei ole juuri se sellainen hyvä, mitä suu kaipaa. Tällaista on ollut ilmassa.

Syynä tähän nirsoilevaan makuuni lienee lähiviikoissa. Varsin viinillistä aikaa nimittäin takana eikä loppua näy.. 

Toissa viikolla olin asiakkaan matkassa juttelemassa alkolaisten kanssa viinien sekä ruokien yhdistämisestä ja maistelimme suunnittelemiani ruokia komppaaville viineille. Ihan älyttömän kivaa ja alkolaiset oli tosi jees.  

Askel kävi myös aivan loistavan herkulliseen ja innovatiiviseen ravintola Chapteriin, jossa takana aiemmin vain lounaskokemus, mutta sekin varsin oiva sellainen. Nyt paikalla oli italialaisen viinitalo Zoninin yksi viinintekijöistä eli Lorenzo Zonin, kymmenkunta sommelieriä ja 9 viinin sokkotastingkattaus aka Sommelier’s themed lunch, jossa tällä kertaa italialaiset ja ranskalaiset viinit ottivat mittaa toisistaan teemanimellä David and Goliath.

zonin, zonin prosecco, zonin viinit, sommelier's themed lunch, lorenzo zonin

Mietteliäs Lorenzo Zonin viinien äärellä.

Konsepti on Zoninin jo pidempään jatkama konsepti, jossa eri teemoilla yhdistellään ruokaa ja viiniä ja kokoonnutaan eri maiden laaturavintoloihin viinillisen pöydän ääreen. 

Zoninin viinit lienevät suomalaisille tutuimpia tarjolla olevien edullisten ja eloisien Proseccojen, noiden Italian suosituimpien kuplajuomien muodossa, mutta Zonin on paljon muutakin. Heillä on viinitiloja ympäri Italiaa – Sisiliasta Piemonteen-, viinejä valmistetaan biodynaamisesti ja rakkaudella, perheyritys kun on kyseessä.

Tasting oli järjettömän mielenkiintoinen, opettavainen ja todella rento. Jos jotain nenäni on tässä vuosien varrella viineistä oppinut tunnistamaan, niin selkeästi ainakin sen, miltä italialainen viini tuoksuu (rustiikkiselta, maanläheiseltä) ja mikä viini tulee Ranskasta (se elegantimpi, niukempi aromimaailma). Nenä ei pettänyt kertaakaan. Tässä tastingissä ihan konkreettisesti hiffasi sen, kuinka paljon nenä vaikuttaa makuaistiin. Kieli kertoo sitä, minkä nenä jo tunnisti.

zonin, zonin prosecco, zonin viinit, sommelier's themed lunch, lorenzo zonin

Kilpakumppaneita.

Proseccoista vielä. Zoninin perhe on valmistanut viinejä ja juurikin näitä Proseccoja Venetossa jo vuodesta 1821. Tiedätkö rypäleen näiden keveiden kuohuvien takana? Valkoinen Glera-rypäle ei lie nimeltään niin tuttu, mutta se on Proseccon maun ydin ja Zonin luottaa Proseccoissaa 100 prosenttisesti Gleraan, vaikka myös muita rypäleitä voi Gleran lisäksi Proseccoihin hippusen verran sekoittaa.

Entä se ravintola Chapter sitten? Aivan mahtava!

Chapterissä, jos jossain osataan laittaa kasviksista – etenkin moninaisista juureksista – oivia aterioita. Pääasia ei ole se, että juurekset maistuvat juureksille, kuten monissa kasvisravintoloissa tuppaa olemaan, vaan se, että juurekset maistuvat aivan käsittämättömän herkulliselle, ne ovat valmistettu mielenkiintoisesti ja annokset ovat hyvin herkän näköisiä, kuin pieniä maalauksia.

Makumaailma Chapterissä miellytti todella paljon – yhdellä aterialla saattaa saada lanttua, juuriselleriä, palsternakkaa, valkoista porkkanaa, you name it -, suolaa ripotellaan annoksiin reteellä ranteella. Kuin pisteenä ii:n päällä  molemmilla visiiteilläni ruoissa oli paljon ruskistettua voita – tähän sydämiä ja huuhtomerkkejä – ja ruokien kanssa tarjolla speltti- tai emmervehnäpuuroa, jotka makoisuudessaan yksistään ovat syy ravintolavisiittiin. Ja lihansyöjille tiedoksi, kyllä, annoksissa on kasvisten lisäksi toki myös kalaisia ja lihaisia vaihtoehtoja eli jokaiselle jotain.

Chapterille myös pojot siitä, että tekivät palsternakasta jälkkärin, joka oikeasti oli kiva. Olen enemmän kuin pettynyt maa-artisokkakakkuihin, kurkkupehmiksiin sun muihin, mutta usko palasi tuon jälkkärin myötä.

Chapterin ote viiniin jäi vähän kysymysmerkiksi, sillä lounasvisiitillä viinilista oli juuri muuttunut ja tarjoilija ei osannut kertoa muuta kyselemistämme viineistä, kuin että ne olivat Ranskasta ja sen toki jo listalta osasimme itse lukea. Lista oli myös niukahko. Ja tällä toisella kertaa Zoninin maukkaat viinit kisasivat paikalle tuotujen ranskalaisten kera, joten ravintolan omista viinin ja ruoan komboista en ole saanut kokemusta. Tässä Zonin-setissä oli varsin oivia yhdistelmiä.

Chapterissä vieraillut ystäväni kertoi, että listalla on ainakin pienen tuotannon natural-viinejä. Itse toivon, että myös muitakin, sillä natu-viinien kanssa voi mennä todella pieleen, jossa näiden viinien hallinta ei ole hyppysissä. Helsingin ravntoloissa on niitä, jotka tämän homman osaavat ja niitä, jotka eivät..

zonin, zonin prosecco, zonin viinit, sommelier's themed lunch, lorenzo zonin

Viinilistan sisältä on itselleni yhtä tärkeä kuin mitä ruokalistalta löytyy, joten tämä on sitten se viimeinen, joka tulee kertomaan, kuinka korkealle Chapterin tulevaisuudessa rankkaan. Chapter tarjoaa illallistajille ainoastaan 7-10  lajin menuuta 79 euron hintaan ja annoskoko on sellainen, että tällä kyllä saa rahalleen vastinetta. Mikä näillä hinnoilla on kyllä ihan suotavaakin.

Jos et ole Chapteriä vielä testannut, niin heitä varausta sisään – pikimmiten. Paikan sommelier kertoi, että pääsalin auettua ravintolan varauslista on täyttynyt pikavauhtia ja kun näin joulua kohti mennnään, vauhti todennäköisesti vain kiihtyy. Lämmin suositus ravintola Chapterille, joka on mainio lisä Helsingin ravintolasceneen maukkaine annoksineen ja cooleine ja skandinaavisine sisustuksineen. Ja ei tuo maisemakaan ole paha illallisvieraiden ihastella, kun ikkunan takaa Helsingin Tuomiokirkko kohoaa kohti taivaita. 

Ei hassumpaa, ei ollenkaan!

Sommelier’s Themed Luncheon tarjosi Pernod Richard.

 

 

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, Ravintolaelämyksiä, speltti, vihannekset ja juurekset, viini Avainsanoilla: lorenzo zonin, prosecco alko, ravintola chapter, ravintolaelämyksiä, sommelier's themed lunch, zonin, zonin prosecco, zonin viinit

Vaaleaorakas – ja kuinkas sitten kävikään?

21.10.2017 by Mari

vaaleaorakasreseptejä, vaaleaorakas, mitä tehdä vaaleaorakkaasta, miten erottaa vaaleaorakas ja rusko-orakas

Yleensä kierrän metsässä valkoiset sienet kaukaa. Itseasiassa kierrän aika monet, aivan mainiot ruokasienet kaukaa, sillä olen tullut nirsoksi. Mökkimetsäni kun ovat täynnä kolmen tähden ruokasieniä. Mutta nyt vaaleaorakkaat, kantarellin veroiset sienet,  vaativat päästä koriin.

Koska Mäntyharjun metsät tarjoavat sieniä yltäkylläisesti jo heinäkuun lopulta alkaen, saan yleensä pakkasen täyteen elokuun puoliväliin mennessä.

Tänä vuonna intoilin suppilovahveroista. Ja tätä intoilua päätin jatkaa vielä syyslomallakin. Mutta kuinkas sitten kävikään?

vaaleaorakas, mitä tehdä vaaleaorakkaasta, miten erottaa vaaleaorakas ja rusko-orakas, sienireseptejä, vaaleaorakas kolmen tähden ruokasieni

VAALEAORAKASTA JA SPELTTIÄ

4 hengelle

1 l vaaleaorakkaita silputtuna
3 dl speltinjyviä
2 tl sormisuolaa, esim. Maldon
mustapippuria
1 rkl hunajaa
1/2 rkl omenaviinietikkaa
1/2 l lehtikaalia
3 rkl silputtua, tuoretta persiljaa
1 valkosipulin kynsi

oliiviöljyä 

 
1. Paista siistityistä, siivutetuista vaaleaorakkaista paistetaan nesteet pois rasvattomalla pannulla. Nestettä tulee yleensä runsaasti ja välillä sitä voi kaataa pois.
 
2. Keitä speltinjyvät ohjeen mukaan. Silppua lehtikaalia puolen litran verran, heitä lehtirangat pois.
 
3. Lorauta pannulle oliiviöljyä, murskaa joukkoon valkosipuli ja paista speltinjyviä reilun viiden minuutin ajan. Lisää lehtikaalit ja paista toinen mokoma. Lisää lopuksi vaaleaorakkaat ja paista viel 5 minuutin ajan.
 
4. Mausta sormisuolalla, mustapippurilla, hunajalla sekä omenaviinietikalla. Nauti sellaisenaan tai kalan/lihan lisukkeena.

Ja sitten löytyi varsinainen vaaleaorakaskeskittymä. Niitä oli niin paljon, että en yksinkertaisesti voinut jättää niitä poimimatta. Vilkaisin nopeasti kännykän sieniapista, että olivatko varmasti kyseessä vaaleaorakkaat vai samaa sukua oleva, ei ehkä ihan yhtä herkullisen makuinen rusko-orakas.

Ja metsä, jossa samoilin oli täynnä näitä vaaleita sieniä. Vaaleaorakkaita kaikki tyyni. Keräsin niitä kookkaan korillisen. 

Ja hetken päästä löytyi niitä toisia, pieniä rusko-orakkaita. Keräsin muutamia mukaani, noin litran verran, mutta katsotaan päätyvätkö pannulle. Kahden tähden sieniä nääs.

Vaaleaorakasfaktaa

Vaaleaorakas kasvaa koko maassa ja se antaa runsasta satoa. vaaleaorakas kasvaa kookkaaksi ja usein rykelmissä, lakit kiinni toisissaan. Isoilla sienillä saa nopsasti korin täyteen, mutta, parhaimman makuisia ovat nuoret sienet. Vanhemmat yksilöt saattavat olla karvaita.

Vaaleaorakkaan saattaa sekoittaa topiseen vaaleaan sieneen eli lampaankääpään tai tummempipintaiseen rusko-orakkaaseen. Lampaankäävästä vaaleaorakkaan erottaa sillä, että orakkailla on nimensä mukaisesti piikit eli orat lakin alla. Lampaankääpä on myös valkoisempi ja sen lakin alla piilottelee pillistö. 

Rusko-orakkaaseen pienet vaaleaorakkaat sekoittaa helposti, mutta se ei haittaa sillä orakaslajeja on useita ja kaikki ovat syötäviä. Vaaleaorakas toki orakkeiden aatelia.

Rusko-orakas on tummempilakkinen eikä se yleensä kasva niin kookkaaksi kuin vaaleaorakas. Vaaleaorakkaat ovat kookkaampia kuin rusko-orakkaat ja rusko-orakkaiden lakki on selkeästi erivärinen kuin vaaleaorakkaan. Rusko-orakkaat ovat niitä, jotka saattaa sekoittaa myös kantarelliin oranssin värivivahteen vuoksi, mutta sitten huomaa, että lakin alla onkin piikit. Rusko-orakkaat ovat myös selkeästi pienempiä kuin vaaleaorakkaat ja ne kasvavat erillään, yksittäisinä sieniä, kun taas vaaleaorakkaan saattavat kasvaa kolmen sienen valtavina kimppuina. Vaaleaorakas tuoksuu lempeästi ja hyvälle. 

Vaaleaorakkaan käsittely

Vaaleaorakas on erinomainen ja myrkytön ruokasieni, joten sieni viedään puhdistamisen jälkeen pannulle. Vaaleaorakas tulee kypsentää aivan kypsäksi, näin sen mausta häviää mahdollinen kitkerä sivuhäivähdys.

Vaaleaorakas voidaan pakastaa. Pilko sienet pieniksi ja paista ensin nesteet pois kuivalla, kuumalla pannulla ja pakasta pusseissa ja rasioissa. Vaaleaorakas sopii hyvin myös kuivattavaksi. Kuivurissa tämä vie tovin eli kannattaa pilkko sieni ohuiksi siivuiksi.

Kuivatut vaaleaorakkaat liotetaan ja pakastetut sulatetaan. Sen jälkeen niitä voi käyttää piirakoihin, risottoihin kastikkeisiin ja lähes kaikkeen, mihin sieniä nyt lykätään.

vaaleaorakas, mitä tehdä vaaleaorakkaasta, miten erottaa vaaleaorakas ja rusko-orakas, sienireseptejä, vaaleaorakas kolmen tähden ruokasieni

 

Omasta vaaleaorakaslöydöksestä oli selvää, että vaaleaorakkaista valmistuisi lisuke illan ruoalle ja kun kaupasta löytyi todella hyvännäköistä kotimaista lehtikaalia, niin yhdistelmä alkoi olla kasassa. Vaaleaorakas näyttää paistettuna muuten ihan kananpaloilta. 

Täytyy myöntää, että kun valmistin lisukkeen jo päivällä, jotta sain siitä kuvan näppäistyä, niin tuli lusikoitua useampi lusikallinen siinä samalla. Järjettömän hyvä sieni tämä vaaleaorakas. Näitä valkeita sieniä en enää karta.

Vaaleaorakas kutistuu pannulla kuin pyy maailman lopun edellä, mutta sain pakkaseen pari pussia tätä herkkua – lisää reseptejä siis tulossa!

Oli siis mitä mahtavin syysloma tämän uuden sienituttavuudekin vuoksi.

Katselin muuten googelesta instaa varten, että mikäpä on vaaleaorakas englanniksi. Enpä olisi arvannut, wood hedgehoghan tuo..!

Maista myös:

Vaaleaorakasmuhennos
Paneroidut vaaleaorakaspihvit

Tsekkaa syksyn maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

 

Kategoriassa: lisukkeet, mökki, Pääruoat, Reseptit, sienet, speltti, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: lisuke vaaleaorakkaasta, mitä tehdä vaaleaorakkaasta, miten erottaa rusko-orakas ja vaaleaorakas, miten erottaa vaaleaorakas ja rusko-orakas toisistaan, miten vaaleaorakas valmistetaan, sieniherkkuja, sienireseptejä, vaaleaorakas, vaaleaorakasreseptejä, vaaleaorakkaan kuivatus, vaaleaorakkaan säilöminen, voiko rusko-orakasta syödä

Hasselbackan hurahdus

19.10.2017 by Mari

hasselbackan perunat, perunasnäksi, miten hasselbackan perunat valmistetaan

Vähän sellaisen kasarifiiliksen omaavat Haselbackan perunat tekevät kovaa vauhtia uutta tulemistaan. Niitä näkyy siellä täällä somessa ja ulkomaalaisissa lehdissä sekä resepteissä.

Ja miksikäs ei. Hasselbackat ovat perunaruoka makoisimmillaan. Ja näin riista-aikaan mitä oivin lisuke riistaruoille. Perunat, nuo possujen lihotusruat, ovat yksinkertaisesti maukkaiksi valmistettuina lohturuoista voittamattomimpia.

Hasselbackan perunasnäksit
2017-10-19 11:59:49
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 15 pientä perunaa (esim. Puikula)
  2. 75 g voita
  3. 3 valkosipulinkynttä
  4. sormisuolaa
  5. 1 ½ dl Hellman's kevytmajoneesia
  6. 1 rkl srirachakastiketta
Valmistusohjeet
  1. Pese perunat hyvin ja leikkaa niihin tasaisin välein viiltoja. Älä leikkaa pohjaan saakka. Nosta perunat uuniastiaan.
  2. Sulata voi ja raasta joukkoon valkosipulinkynnet. Voitele perunat valkosipuliöljyllä ja ripottele päälle sormisuolaa.
  3. Paista 200 asteessa 40-45 minuuttia, perunoiden koosta riippuen. Voitele perunoita paistamisen aikana useita kertoja. Tarjoa srirachalla maustetun majoneesin kanssa.
Vinkkejä
  1. Ongelmia leikkaamisessa? Laita perunan molemmille syömäpuikot, paina niitä leikatessasi pöytää vasten ja näin peruna ei vahingossa leikkaudu läpi.
  2. Mausta. Hasselbackan perunat voi maustaa simppelisti suolalla ja mustapippurilla tai mausteiden kanssa voi leikitellä mielin määrin. Kokeile esimerkiksi chiliä, juustokuminaa, tuoreita yrttejä, savupaprikaa, valkosipulia ja currya. Voit rapeuttaa pintaa korppujauhoilla, rouhituilla pähkinöillä tai leivänmuruilla tai mehevöittää perunan maukkaalla juustoraasteella.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Itse valmistin nämä Hasselbackat Iltalehden ruokatorstai-sivuille pieninä, snäksimäisinä perunaherkkuina sipsien sijaan nautittavaksi srirachakastikkeen kera. Maailmalla tuore villitys on hasselbackaloida omenoita, juureksia, kuten kurpitsaa sun muuta.

Ei muuten pöhkömpi idea, ollenkaan!

Tsekkaa syksyn maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.

 

Kategoriassa: ruokablogi Avainsanoilla: hasselbackan perunat, miten hasselbackan perunat valmistetaan, perunasnäksi

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 219
  • 220
  • 221
  • 222
  • 223
  • …
  • 540
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...