Tiedättekö sellaisen tunteen, kun tekee mieli nauttia lasillinen jotain kivaa viiniä? Ja jo kolmas pullo korkattuna ja juomatta, koska mikään näistä viineistä ei juuri nyt kelpaa. Ei ole juuri se sellainen hyvä, mitä suu kaipaa. Tällaista on ollut ilmassa.

Syynä tähän nirsoilevaan makuuni lienee lähiviikoissa. Varsin viinillistä aikaa nimittäin takana eikä loppua näy.. 

Toissa viikolla olin asiakkaan matkassa juttelemassa alkolaisten kanssa viinien sekä ruokien yhdistämisestä ja maistelimme suunnittelemiani ruokia komppaaville viineille. Ihan älyttömän kivaa ja alkolaiset oli tosi jees.  

Askel kävi myös aivan loistavan herkulliseen ja innovatiiviseen ravintola Chapteriin, jossa takana aiemmin vain lounaskokemus, mutta sekin varsin oiva sellainen. Nyt paikalla oli italialaisen viinitalo Zoninin yksi viinintekijöistä eli Lorenzo Zonin, kymmenkunta sommelieriä ja 9 viinin sokkotastingkattaus aka Sommelier’s themed lunch, jossa tällä kertaa italialaiset ja ranskalaiset viinit ottivat mittaa toisistaan teemanimellä David and Goliath.

Konsepti on Zoninin jo pidempään jatkama konsepti, jossa eri teemoilla yhdistellään ruokaa ja viiniä ja kokoonnutaan eri maiden laaturavintoloihin viinillisen pöydän ääreen. 

Zoninin viinit lienevät suomalaisille tutuimpia tarjolla olevien edullisten ja eloisien Proseccojen, noiden Italian suosituimpien kuplajuomien muodossa, mutta Zonin on paljon muutakin. Heillä on viinitiloja ympäri Italiaa – Sisiliasta Piemonteen-, viinejä valmistetaan biodynaamisesti ja rakkaudella, perheyritys kun on kyseessä.

Tasting oli järjettömän mielenkiintoinen, opettavainen ja todella rento. Jos jotain nenäni on tässä vuosien varrella viineistä oppinut tunnistamaan, niin selkeästi ainakin sen, miltä italialainen viini tuoksuu (rustiikkiselta, maanläheiseltä) ja mikä viini tulee Ranskasta (se elegantimpi, niukempi aromimaailma). Nenä ei pettänyt kertaakaan. Tässä tastingissä ihan konkreettisesti hiffasi sen, kuinka paljon nenä vaikuttaa makuaistiin. Kieli kertoo sitä, minkä nenä jo tunnisti.

Proseccoista vielä. Zoninin perhe on valmistanut viinejä ja juurikin näitä Proseccoja Venetossa jo vuodesta 1821. Tiedätkö rypäleen näiden keveiden kuohuvien takana? Valkoinen Glera-rypäle ei lie nimeltään niin tuttu, mutta se on Proseccon maun ydin ja Zonin luottaa Proseccoissaa 100 prosenttisesti Gleraan, vaikka myös muita rypäleitä voi Gleran lisäksi Proseccoihin hippusen verran sekoittaa.

Entä se ravintola Chapter sitten? Aivan mahtava!

Chapterissä, jos jossain osataan laittaa kasviksista – etenkin moninaisista juureksista – oivia aterioita. Pääasia ei ole se, että juurekset maistuvat juureksille, kuten monissa kasvisravintoloissa tuppaa olemaan, vaan se, että juurekset maistuvat aivan käsittämättömän herkulliselle, ne ovat valmistettu mielenkiintoisesti ja annokset ovat hyvin herkän näköisiä, kuin pieniä maalauksia.

Makumaailma Chapterissä miellytti todella paljon – yhdellä aterialla saattaa saada lanttua, juuriselleriä, palsternakkaa, valkoista porkkanaa, you name it -, suolaa ripotellaan annoksiin reteellä ranteella. Kuin pisteenä ii:n päällä  molemmilla visiiteilläni ruoissa oli paljon ruskistettua voita – tähän sydämiä ja huuhtomerkkejä – ja ruokien kanssa tarjolla speltti- tai emmervehnäpuuroa, jotka makoisuudessaan yksistään ovat syy ravintolavisiittiin. Ja lihansyöjille tiedoksi, kyllä, annoksissa on kasvisten lisäksi toki myös kalaisia ja lihaisia vaihtoehtoja eli jokaiselle jotain.

Chapterille myös pojot siitä, että tekivät palsternakasta jälkkärin, joka oikeasti oli kiva. Olen enemmän kuin pettynyt maa-artisokkakakkuihin, kurkkupehmiksiin sun muihin, mutta usko palasi tuon jälkkärin myötä.

Chapterin ote viiniin jäi vähän kysymysmerkiksi, sillä lounasvisiitillä viinilista oli juuri muuttunut ja tarjoilija ei osannut kertoa muuta kyselemistämme viineistä, kuin että ne olivat Ranskasta ja sen toki jo listalta osasimme itse lukea. Lista oli myös niukahko. Ja tällä toisella kertaa Zoninin maukkaat viinit kisasivat paikalle tuotujen ranskalaisten kera, joten ravintolan omista viinin ja ruoan komboista en ole saanut kokemusta. Tässä Zonin-setissä oli varsin oivia yhdistelmiä.

Chapterissä vieraillut ystäväni kertoi, että listalla on ainakin pienen tuotannon natural-viinejä. Itse toivon, että myös muitakin, sillä natu-viinien kanssa voi mennä todella pieleen, jossa näiden viinien hallinta ei ole hyppysissä. Helsingin ravntoloissa on niitä, jotka tämän homman osaavat ja niitä, jotka eivät..

Viinilistan sisältä on itselleni yhtä tärkeä kuin mitä ruokalistalta löytyy, joten tämä on sitten se viimeinen, joka tulee kertomaan, kuinka korkealle Chapterin tulevaisuudessa rankkaan. Chapter tarjoaa illallistajille ainoastaan 7-10  lajin menuuta 79 euron hintaan ja annoskoko on sellainen, että tällä kyllä saa rahalleen vastinetta. Mikä näillä hinnoilla on kyllä ihan suotavaakin.

Jos et ole Chapteriä vielä testannut, niin heitä varausta sisään – pikimmiten. Paikan sommelier kertoi, että pääsalin auettua ravintolan varauslista on täyttynyt pikavauhtia ja kun näin joulua kohti mennnään, vauhti todennäköisesti vain kiihtyy. Lämmin suositus ravintola Chapterille, joka on mainio lisä Helsingin ravintolasceneen maukkaine annoksineen ja cooleine ja skandinaavisine sisustuksineen. Ja ei tuo maisemakaan ole paha illallisvieraiden ihastella, kun ikkunan takaa Helsingin Tuomiokirkko kohoaa kohti taivaita. 

Ei hassumpaa, ei ollenkaan!

Sommelier’s Themed Luncheon tarjosi Pernod Richard.