Jotain maukasta

Valpolicellan yössä – De Buris Amarone Riserva

17.10.2018 by Mari

Iso, voimakas ja mausteinen. Arvostettu, muhkea italialainen. Siinä sanoja, jota Amaronesta tulee mieleen. Eikä Tommasin viime perjantaina lanseeraama prestiisi De Buris Amarone Riserva tee tässä poikkeusta.

Viime perjantaina pehmeässä Valpolicellan yössä maistelimme tätä De Buris Amarone Riserva 2008 luksusamaronea. Tämä juhlittu juoma lasissa tuntui hassulta ajatella, että kuten monet muutkin mainiot asiat, Amaronekin on syntynyt sattumalta. Amaronen valmistusmenetelmä on tuhansia vuosia vanha, mutta alun perin sillä valmistettiin makeaa viiniä, Reciotoa, ei Amaronea.

Virheiden kautta syntyi erheessä kuivaa, jopa Recioton lämpimään makeuteen verrattuna hapanta viiniä. Ja tästä nimi Amarone, joka viittaa juuri juoman happamaan makuun.

Mutta tämä Tommasin prestiisiamarone ei ole saanut alkuaan sattumalta, vaan se on syntynyt perheen pitkäaikaisesta haaveesta. La Groletta-viinitarhan paras palsta, korkealla sijaitseva, Garda-järvelle katseleva alue, on omistettu De Buriksen rypäleiden kasvattamiseen ja nyt haave alkaa kantaa hedelmää. Ensimmäinen vuosikerta on lanseerattu.

Tätä Tommasin perheen silmäterää juhlittiin yötä myöten. Mieleen jäi tilaisuuden lämpimän ja innostuneen tunnelman lisäksi tämän yhden palstan viinin herkullinen hedelmäisyys, mukava mausteinen potku ja tietynlainen pyöreä hienostuneisuus, kepeyskin. Tämä fiilis kepeydestä vahvistui, kun seuraavana päivänä istuimme kattavassa Amarone-tastingissä. De Buris erottui joukosta maittavan runsashedelmäisenä ja muihin Tommasin Amaroneihin verrattuna tällä mainitsemallani kepeydellä. Mutta älä käsitä väärin. Viini on iso ja tuhti, kuten kunnon Amaronen kuuluukin.

Myös juoman hulppea hinta jäi mieleen. Kyse on siis todella spesiaalista huippuamaronesta. Italiassa tätä De Buris Amarone Riserva 2008 vuosikertaa saa 260 euron hintaan, Alkossa hinta tulee olemaan himpun alle 200 euroa.

Viini on toki vielä nuori ja sen voi huoletta kellaroida, mutta todellinen amaronelover ostaa pullon jo nyt jouluksi ja meditoi jouluaattoyönä tämä punaviinien kuningas lasissaan..!

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter

Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttely on auki!

16.10.2018 by Mari

Tai siis on auki ihan kohta. Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttely aukeaa nimittäin tänään klo 17 ja on auki viisi viikkoa. Suuntaa siis Le Petit Chaperon Rougeen katsastamaan, että millaisia ruokakuvia sitä kännykällä syntyykään.

Olen jo pidempään pyöritellyt ajatusta valokuvanäyttelystä, mutta teemaa haeskelin. Kaikki loksahti kohdilleen, kun ennen kesälomia Kamera-lehdestä oltiin yhteyksissä ja toivottiin multa artikkelia ruoan kuvaamisesta kännykällä.

No niinpä! Kännykkäkuvaus on intohimoni, olen ollut finalistina ja pärjännyt kansainvälisessä ruokakuvauskilpailussa etenkin kännykkäkuvillani. Lisäksi olen jo pidempään vetänyt Ruokakuvia kännykällä-kuvauskursseja sekä studiollani että Suomen Valokuvataiteen museolla, joten siinähän se teema on. Ihan silmieni edessä, mutta en itse sitä heti hiffannut – teenhän kuitenkin suurimman osan töistäni digikameralla. Ei, en sano kunnon kameralla, sillä nykyään kännykkä peittoaa mennen tullen pokkarikamerat laadussa, koossa ja siinä, että koko workflow tapahtuu kännykässä. Mikäs sen parempaa tässä instant-maailmassa, missä nyt elelemme.

Kuvaavaa on myös, että kun lähetin jutun kuvineen Kamera-lehteen sain palautetta, että hauskasti kirjoitettu juttu, mutta ’nämä kuvat on niin hienoja, eihän ne näytä yhtään kännykkäkuvilta.’ Vieläkin ajatellaan, että kännykkäkuvan tulee näyttää jotenkin huonommalta tai sellaisesta heti tunnistettavalta, vaikka näin ei ole. Tämä lehti muuten ilmestyy piakkoin, 25.10, joten jos vinkkejä kännykkäkuvaukseen kaipaat, niin sieltä löytyy. Tai sitten voit ilmoittautua alkuvuoden kännykkäkuvauskursseilleni. Juuri nakkasin uudet päivät esille.

Kun teema oli valikoitunut, piti vielä valita kuvat näyttelyyn. Ja tässä riitti puuhaa. Omat kuvat tuntuvat ’vanhoilta’ jo seuraavana päivänä niiden ottamisen jälkeen ja toisaalta käytän kännykkää paljon myös matkoillani eli kuvia on liuta. Muutama kuppi kahvia siinä kului kuvia valitessa, mutta nyt tykkään että hyvä setti tuli. Kuvat ovat akselilla Espoo-Mäntyharju-maailma kuvattuja otoksia ’ruoasta’. Ruokakuvahan terminä on laaja. Se kattaa kuvat raaka-aineista, pelloista, ravintoloista, viinitiloista, viljelijöistä aina fiineihin annoskuviin asti.

Että sellaista! Olen todella täpinöissäni. Tänään lähden kokoamaan näyttelyn ja klo 17 taulut ovat ojossa Le Petit Chaperon Rougen seinillä ja odottavat katsojia. Näyttely on myös myyntinäyttely ja taulut ovat metallilevyille painettuja, laadukkaita vedoksia kuvistani.

Jos käyt näyttelyssä, niin mielelläni kuulen palautetta kuvista. Ja somea varten hashtag on luonnollisesti se #tomaattimopo

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter

Syksyn säveliä – sienipiirakka

15.10.2018 by Mari

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/BECEL

Olen niin sienillä kyllästetty. Siis sillä lailla positiivisessa mielessä. Ihan mahtava sienisyksy tässä on käynnissä ja että meillä on syöty sieniruokia. Sienipiirakkaa muun muassa.

Kun tein keväällä ilmestynyttä Taikinakirjaa, testailin paljon erilaisia piirakkapohjia. Tein kevyempiä, sydänystävällisiä kasvirasvoilla valmistettuja piirakkapohjia, gluteenittomia piirakkapohjia ja myös vegaanisia sen perinteisen voihin leivotun lisäksi. Nämä kaikki päätyivät kirjaan.

Itse leivon piirakkataikinat pääsääntöisesti hieman kevennettyinä, koska piirakat tuppaavat olemaan niin tuhtia tavaraa muutenkin. Tämä ihana syyspiirakka on leivottu Becel Gold kasvirasvaleviteellä. Tämä levite on siitä mainio, että se on valmistettu kasviöljyistä, mutta siinä on voin täyteläistä makua, koska tuote sisältä kirnumaitoa. Itse haluan, että levitteissä on myös makua, ihan täysin kevytlevitteisiin en oikein osaa enkä haluakaan siirtyä. Becel Gold kasvirasvalevitteessä on 70 % rasvaa ja meillä se on käytössä levitteinä leiville, ruoanlaitossa ja kaikenlaisessa paistamisessa sekä juuri leivonnassa.

Sienipiirakka

2018-10-15 09:52:23

Tallenna resepti

Tulosta

Piirakkapohja

125 g Becel Gold -levitettä
3 ¼ dl puolikarkeita spelttivehnäjauhoja
ripaus suolaa

Täyte

reilu 1 l tuoreita sieniä (esim. tatteja, kantarelleja, mustatorvisieniä ja suppiksia)
1 iso purjo
2 valkosipulin kynttä
ripaus suolaa
tilkka Becel-juoksevaa kasviöljyvalmistetta paistamiseen
150 g Gruyere-juustoa

Munamaito

2 munaa
2 dl ruokakermaa (kevyt)
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria

Valmistusohjeet

Mittaa levite kulhoon ja lisää jauhot sekä suola. Nypi taikina nopsasti liikaa sekoittamatta sormin murumaiseksi ja pyöräytä taikinaksi. Lisää vettä tarvittaessa. Muotoile taikina kiekoksi ja kääri muovikelmuun. Nosta jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen.
Puhdista sienet ja viipaloi ne. Leikkaa purjosta vihreä osa pois, halkaise valkoinen varsi ja huuhdo huolellisesti. Suikaloi purjo.
Paista sienistä pannulla nesteet pois. Lisää kasviöljy ja raasta joukkoon valkosipulinkynnet. Paista vielä hetki ja siirrä sienet pannulta lautaselle. Ripauta päälle suolaa ja rouhaise joukkoon hieman mustapippuria.
Lisää pannulle rasvaa ja kuullota siinä purjot pehmeiksi. Sekoita purjot ja sienet keskenään.
Voitele piirakkavuoka (halkaisija 20-22 cm). Kauli taikinakiekko hieman piirakkavuokaa suuremmaksi ja painele se vuoan pohjalle sekä reunoille.
Raasta juusto ja levitä se piirakkapohjalle. Lisää purjo-sieniseos. Vatkaa munamaidon ainekset keskenään ja kaada vuokaan.
Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa n. 45 minuutin ajan, kunnes piirakka on kypsä.

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Kirjoittelinkin keväällä kolesterolista ja haluan jatkossakin pitää oman sekä perheeni kolesterolitasoni kurissa ja olla hyvä sydämelle. Nämä tuotteet, jotka sisältävät luonnostaan monityydyttymättömiä omega-3- ja -6-rasvoja auttavat tässä pyrkimyksessä. Siksi käytän kasvirasvalevitteitä ja juoksevia kasviöljyvalmisteita kaikessa ruoanlaitossa. Voita lusikoin pataan ja pannulle harvemmin.

Kasvirasvalevitteellä leivotut piirakkataikina ovat pehmeämpiä luonteeltaan kuin voitaikinat, joten ne kannattaa käyttää jääkaapissa ennen vuokaan painelua. Kuten kuvasta näkyy, kasvirasvapohjainen taikina ei myöskään pala reunoilta samalla tavalla kuin voiset taikinat, vaan se on kypsänäkin tasaisen värinen.

Tattisaaliini on ollut hirmuinen, mutta tähän piirakkaan halusin laittaa sekaisin kaikkia kolmen tähden sieniä. Mielestäni sienipiirakkaan sopii tällainen maukas sienikimara, erimakuisten sienten kombo. En silpunnut kaikkia sieniä, vaan pinnan koristeluun jätin napakoita pieniä tattisiivuja ja muutamia kantarelleja. Näin ruokailijat näkevät heti, että mikä piirakka tässä onkaan kyseessä. Piirakka nautitaan sopivan etikkaisen vinegrettisalaatin kanssa. Eikä lasillinen viiniäkään ole pahitteeksi.

No mikä viiniksi sitten? Sienien kanssa sopii monenlaiset viinit, niin valkoiset, punaiset kuin sherrykin ja luonnollisesti ruoan valmistustapa vaikuttaa myös asiaan. Itse tykkään erityisesti hapokkaan marjaisan ja sienille riittävän raikkaan Pinot Noirin mätsistä tällaisen runsaanmakuisen sienipiirakan kumppanina.

Pinot Noireissa on viileä, maanläheinen ja hieman robusti maku, joka istuu kuin nenä päähän sienten kanssa. Tämän piirakan kanssa nauttisin esimerkiksi mainiota Stift Klosterneunurg Pinot Noiria, joka sopii erinomaisesti sieniruokien sekä riistan kumppaniksi keskitäyteläisenä, suussa mukavan pyöreänä huljahtelevana ja sopivan maanläheiseltä maistuvana viininä. Jos uuden maailman viinit istuvat makumaailmaasi paremmin, kokeile tätä Uusi-Seelantilaista hienostunutta Petit Clos by Clos Henri Pinot Noiria, jossa myös marjaisuus ja mukava mausteisuus ovat läsnä.

Ja kyllä, sienireseptejä on vielä plakkarissa, joten pysypä kuululla!

Maista myös nämä:

Tattimakaronilaatikko
Tattirisotto
Sherryllä aateloitu tattikeitto
Pakastettava tattiliemi talven risottoja varten
Vegaaninen tattikastike linsseillä

Yhteistyössä Becelin kanssa.