Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Ruokafilosofiasta
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta

Valpolicellan yössä – De Buris Amarone Riserva

17.10.2018 by Mari

amarone, de buris amarone riserva 2008

Iso, voimakas ja mausteinen. Arvostettu, muhkea italialainen. Siinä sanoja, jota Amaronesta tulee mieleen. Eikä Tommasin viime perjantaina lanseeraama prestiisi De Buris Amarone Riserva tee tässä poikkeusta.

Viime perjantaina pehmeässä Valpolicellan yössä maistelimme tätä De Buris Amarone Riserva 2008 luksusamaronea. Tämä juhlittu juoma lasissa tuntui hassulta ajatella, että kuten monet muutkin mainiot asiat, Amaronekin on syntynyt sattumalta. Amaronen valmistusmenetelmä on tuhansia vuosia vanha, mutta alun perin sillä valmistettiin makeaa viiniä, Reciotoa, ei Amaronea.

Virheiden kautta syntyi erheessä kuivaa, jopa Recioton lämpimään makeuteen verrattuna hapanta viiniä. Ja tästä nimi Amarone, joka viittaa juuri juoman happamaan makuun.

Mutta tämä Tommasin prestiisiamarone  ei ole saanut alkuaan sattumalta, vaan se on syntynyt perheen pitkäaikaisesta haaveesta. La Groletta-viinitarhan paras palsta, korkealla sijaitseva, Garda-järvelle katseleva alue, on omistettu De Buriksen rypäleiden kasvattamiseen ja nyt haave alkaa kantaa hedelmää. Ensimmäinen vuosikerta on lanseerattu.

de buris amarone riserva 2008

Tätä Tommasin perheen silmäterää juhlittiin yötä myöten. Mieleen jäi tilaisuuden lämpimän ja innostuneen tunnelman lisäksi tämän yhden palstan viinin herkullinen hedelmäisyys, mukava mausteinen potku ja tietynlainen pyöreä hienostuneisuus, kepeyskin. Tämä fiilis kepeydestä vahvistui, kun seuraavana päivänä istuimme kattavassa Amarone-tastingissä. De Buris erottui joukosta maittavan runsashedelmäisenä ja muihin Tommasin Amaroneihin verrattuna tällä mainitsemallani kepeydellä. Mutta älä käsitä väärin. Viini on iso ja tuhti, kuten kunnon Amaronen kuuluukin.

Myös juoman hulppea hinta jäi mieleen. Kyse on siis todella spesiaalista huippuamaronesta. Italiassa tätä De Buris Amarone Riserva 2008 vuosikertaa saa 260 euron hintaan, Alkossa hinta tulee olemaan himpun alle 200 euroa.

Viini on toki vielä nuori ja sen voi huoletta kellaroida, mutta todellinen amaronelover ostaa pullon jo nyt jouluksi ja meditoi jouluaattoyönä tämä punaviinien kuningas lasissaan..!

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

amarone, de buris amarone riserva 2008

Filed Under: Korkattu, Punaviinit, yhtä juhlaa Tagged With: amarone, de buris amarone riserva 2008, tommasi, viini

Vi de Tina syntyy perinteitä vaalien

4.11.2016 by Mari

 

vi-de-tina-mari-moilanen-73

Vuoden 2016 Vi de Tina maistui osallistujille.

PRESSIMATKA

Helle pukkaa päälle. Olemme – pieni joukko toimittajia, viinintekijöitä ja paikallisia – kokoontuneet  rauhalliseen laaksoon, kookkaan kivisäiliön äärelle ja ilmassa on jännistystä. Pla de Bagesissa sijaitsevan Bodegas Abadalin neljäs Vi de Tina -viini on pullotusvalmis.  Anteeksi mikä!?

‘Rakastan terästankkeja‘, toteaa Bodegas Abadalin viinintekijä, enologi Miquel Palau. Ja nauraa päälle iloisesti. Ja silti seisomme viinisäiliön  -emme suinkaan teräksisen – vaan satoja vuosia vanhan kivisäiliön, tinan, äärellä, jossa Miquelin uusin tuotos odottaa pullottamista.

vi-de-tina-mari-moilanen-61

Valtava Vi de Tina -kivisäiliö koristaa Mas Arbosetin viininviljelyksiä.

vi-de-tina-mari-moilanen-41

Sieltä sitä nyt tulee. Tuoretta tavaraa.

‘Mutta onhan se totta. Terästankeissa pääsen itse vaikuttamaan kaikkeen eikä prosessissa ole arvaamattomia, viinin makuun vaikuttavia aspeksteja‘.  Vi de Tina -viiniä valmistaessa vaikuttavia tekijöitä on niin monia, suurta osaa en pysty kontrolloimaan, mutta juuri siksi tämä on niin opettavaista. Näemme, miten koko luonto, hengittävä kivisäiliö ja rypälesekoitus näin muun muassa vaikuttavat viinin makuun, Miquel jatkaa selkeästi hyvin innoissaan.’

vi-de-tina-mari-moilanen-97

Vincenti Roqueta vaalii sukunsa perinteitä suurella sydämellä.

vi-de-tina-mari-moilanen-53

Pullotettu!

Kun sain kutsun lähteä katsomaan uusimman Vi de Tina -tapahtumaan, olin hetken ihan hoomoilasena. Mikä Vi de Tina? En ole kuullutkaan. Ei tästä ole puhuttu mitään WSET-kursseilla. Tai sitten nuokuin ohi tuon kohdan. Luin kutsun useaan otteeseen ja tutkin asiaa internetistä. En varsinaisesti tullut hullua hurskaammaksi, mutta se herätti kiinnostuksen. Mitäs tämä nyt oikein on?  Pakko mennä katsomaan.

Ja muutama kuukausi kutsusta, tarkalleen 24.10.2016, seisomme noin tunnin matkan päässä Barcelonasta sijaitsevalla Mas Arboset-viiniviljelyksillä Bagesissa ja katselemme valtavaa, ikivanhaa kivisäiliötä. Nämä säiliöt olivat laajalti käytössä Catalonian aluella 1700-1800 -luvulla viininvalmistuksessa. Näitä, ei enää käytössä olevia kivisäiliöitä, on muuten aluella satoja, usempien säiliöiden rykelmissä.

vi-de-tina-mari-moilanen-20

Köynnökset ovat vanhoja ja rupuisia ja perinteisiä rypälelajikkeita tuottavia Mas Arbosetin alueella.

vi-de-tina-mari-moilanen-48

Vielä etiketti paikoilleen.

Nämä kivisäiliöt ovat näyttäviä, historiallisia kohteita luonnonsuojelualueella, mutta.. tässä silmiemme edessä olevassa vanhassa kivisäiliössä on jälleen viiniä kypsymässä! Jo neljättä vuotta peräkkäin. Roqueta viinintekijäperhe haluaa vaalia menneisyyttä ja oppia sekä tutkia  viinintekemistä vanhoja perinteitä elvyttämällä.

Tähän mielenkiintoiseen – ja selkeästi sydämellä tehtyyn – projektiin liittyy myös perinteisten viinirypälelajikkeiden – mm. Sumoll ja Mando – tunnistaminen, vanhojen köynnösten elvyttäminen ja viininvalmistus näistä perinteisistä rypäleistä. Koko projektikulkee nimellä Paisatges 1883 ja on edellisen toimitusjohtajan, nyt jo 66-vuotiaan sympaattisen herrasmiehen, Vincentí Roquetan käynnistämä. Muut tiimin jäsenet ovat nykyinen toimitusjohtaja, 37-vuotias Ramon Roqueta ja samanikäinen enologi Miquel Palau.

vi-de-tina-mari-moilanen-68

Ja sitten maistetaan. Piti olla syksy, olikin intiaanikesä.

vi-de-tina-mari-moilanen-63

Ja viininmaistelun jälkeen maisteltiin lihaisia herkkuja grillistä.

Ja rakkaudesta viiniin sekä viinintekemiseen tässä on kyse.  Kuten myös perinteiden kunnioittamisesta ja menneestä oppimisesta. Tässä isossa, keramiikkalaatoilla vuoratussa, n. 6000 litran säiliössä valmistettu viinin on heille pääsääntöisesti tutkimuskohde. Viiniä pullotetaan joitain satoja pulloja eikä se ole varsinaisesti myyntiin tarkoitettua.

Alueella kasvaa vanhoja, kurttuisia köynnöksiä, joita perhe pyrkii elvyttämään. Kiersimme katsomassa muitakin säiliöitä ja ne ovat uskomattomia taidonnäytteitä. Säiliöt ovat rakennettu limittäin asetetuista kivistä ja tiivisteenä käytettävästä savesta. Ainoastaan. Ja ne olivat erinomaisessa kunnossa. Säiliöitä on useimmiten useampia rykelmässä ja ne ovat olleet eri omistajien. Säiliöiden yhteydessä on aina pieni kivimaja, jossa vuoroin asui – viiniä vahtimassa – jonkun viinitalon edustaja. Kätevää, eikö?

vi-de-tina-mari-moilanen-18

Osa köynnöksistä tuottaa minimalistisen määrän rypäleitä.

vi-de-tina-mari-moilanen-30

Nyt Ramon Roquetaa ja Miquel Palauta hymyilyttää. Taas tuli valmista!

Miquelin kerrottua tämän vuotisesta prosessista, kiersimme säiliön taakse ja siellä vuoden 2016 Vi de Tina-viini valui pulloihin pienestä hanasta. Kohta maistetaan.

Ja niin maistoimmekin – 2014, 2015 ja 2016 vuosikerrat. Miltä maistui? No, hyvin tuoreelta. Metsäiseslä. Raikkaalta, helposti lähestyttävältä punaiselta. Vi de Tina on kevyt, hyvähappoinen punaviini ja viini värissä on uskomattoman kaunis rubiininhehku. Oma suosikkini oli 2015, joka oli tasapainoinen, mukavasti tanniininen ja herkullisen marjaisa. Ramon Roqueta totesikin, että se on näistä vuosikerroista kaikkein kaupallisimman makuinen. 

vi-de-tina-mari-moilanen-66

Vi de Tinan väri oli kirkas ja herkullisen rubiininpunainen.

Miquel Palaun mukaan tämän vuoden Vi de Tina saattaa kypsyttyään muistuttaa eniten vuoden 2014 viiniä, joka on hänen suosikkinsa näistä kaikista. Vi de Tina on mielenkiintoinen sekoitus alueella kasvaneita punaisia ja valkoisia rypäleitä, päärypäleen ollessa rustiikkinen Sumoll-lajike. Sumoll on perinteinen, Catalonian alueella aiemmin laajasti käytössä ollut punainen, hyvähappoinen rypälelajike, jonka käyttöä on nyt alettu elvyttää, kiitos muun muassa Roquetan viinintekijöiden. Rypäleen robusti maku pehmenee kuulemma kauniisti viinin ikääntyessä.

Vi de Tina-viininvalmistusprosessi ei ole helppo ja vuosi vuodelta nämä viinintekijät oppivat lisää tästä perinteisestä valmistustavasta, aivan kantapään kautta.  Miquel on tiiviisti kiinni prosessissa ja käykin tarkkailemassa viiniä päivittäin.

Tämän äärimmäisen kiinnostavan päivän jälkeen ymmärsin hänen kommenttinsa terästankeista. Kyllä sitä voisi viininsä helpomminkin valmistaa. Mutta, kuten sanottu, tässä on kyse rakkaudesta viinintekemiseen ja esi-isien perinteiden kunnioittaminen ja mitä silloin yksi vaivannäkö kupissa painaa. Olen vaikuttunut!

—–

Roqueta Origen Group

Roquetan suvulla on pitkä, 1100-luvulla alkanut historia viinintekijöinä.  Roqueta Origen Groupiin kuuluu neljä eri viinitaloa: tällä matkalla visiteeraamani Bodegas Abadal Bagesissa, LaFou Celler Terra Altassa, Crin Roja Fuente Álamossa sekä Ramon Roqueta Manresassa.

Toimitusjohtajina ovat vaihdelleet Ramonit ja Vincentít ja nykyisellä toimitusjohtajalla on kasvamassa Vincentí-poika.Perinteitä vaalitaan siis tässäkin.  Kuten todettu, Vi de Tina-viininvalmistus on heille rakas projekti, mutta heillä on monia laadukkaita ja hehkutettuja viinejä eri viinitalojensa kautta.

Itse tutustuin Bodegas Abadalin viineihin ja löysin kaksi suosikkia: yhden pienen palstan tuottamista Cabernet Sauvingnon ja Syrah -rypäleistä valmistetun, äärettömän herkullisen, voimakas tanniinisen ja maukkaan, bodegasin yhden silmäterän Abadal 3.9 -punaviinin (posti toi juuri kuusi pulloa tätä varastoon) sekä Alkossakin myynnissä olevan Abadall Picapoll-valkoviinin.  Abadall Picapollista lisää toisessa postauksessa.

Matkan tarjosi Roqueta Origen.

Filed Under: Korkattu, Punaviinit, viini Tagged With: bagesin viinit, bodegas abadal, catalonian viinit, espanjan viinit, miquel palau, ramon roqueta, roqueta origen, vi de tina, viini, viinimatka espanjaan, vincenti rogueta

Viisastun viinistä

2.5.2016 by Mari

Wset-viinikurssi

Viini. Annoin pikkusormen, se vei koko käden. Näin voi sanoa. Ja nyt analysoidaan.

Yksi viinialalla työskentelevä tuttuni totesi, että mitä enemmän tutustut viineihin sitä köyhemmäksi ja katkerammaksi tulet. Itse olen aina suhtautunut viineihin hyvin elämyksellisesti. Ilman suurempia analysointeja. Tiedän mistä pidän ja mikä ei niin maistu. Ja tätä sitten hehkuttelen.

Mutta vähitellen, johtuen työnikin viinipainotteisuudesta – kuvaan viinejä, käyn vuosittain tutustumassa eri viinitiloilla, kirjoitan näistä visiiteistä sekä teen viinisuosituksia ruoille lehtiin ja blogiin – teoreettinen puoli viinissä on alkanut kiinnostaa viinikirjojen kotipänttämisen lisäksi.

Wset_-9

Siksi olen nyt viimeiset neljä maanantaita kuluttanut koulun penkkiä viinikoulu Haagan upouusissa, valoisissa koulutiloissa ja  maistellut, maistellut. Viinikoulu Haagan WSET Level 2 on nyt loppusuoralla, tenttiä vaille valmis. Mutta ei se siihen jäänyt. WSET 3 vie nyt kaksi kokonaista päivää aikaanai viikossa. Hampaat värjäytyvät siniseksi ja ikenissä kihelmöi.

WSET 2:ta ajatellen olin tehnyt pohjatyöni hyvin. Tietyt asiat, tietyt alueet ja tietyt viinit olivat jo hyvin tuttuja. WSET Level 2 lupaa opettaa perustiedot viinien, oluiden ja siiderin sekä väkevien alkoholijuomien maailmasta ja niiden maistelutekniikasta.  Ja tämän lupauksen kurssi piti. Viinisanasto ja ymmärrys alueisiin kasvoi. Toisaalta tuli sellainen olo, että mitä enemmän uutta oppii, sitä vähemmän haluaa mitään ympäripyörää hölinää viineistä kirjoittaa. Tätä kun tehdään niin paljon nykyään, ilman minkäälaista pohjaa.

Wset_

Opettajana WSET 2-kurssilla on taitava ja hauskan huumorin omaava Jouko Mykkänen. ‘No, otetaas taas huikka‘ ja ‘Tämä on ihan täydellinen kanasalaatin viini‘ tulivat varsin tutuksi lausahduksiksi. Huumori kulkee mukavasti mukana, tämä ei ole mitään snobbailua tai tiukkapipoista touhua. Tiukkaa on ainoastaan se, että nyt opetellaan järjestelmällistä viinien maistamista ja puhutaan viineistä yhteisellä kielellä. Ei lähdetä omia runoilemaan. Niin, ja  Mykkäsen lisäksi opettajana toimi myös Essi Avellan. Chardonnay ja Pinot Noir -tunnit olivat luonnollisesti annettu hänen vetämikseen.

WSET 2-kurssia voin suositella kaikille, joilla on viinehin hieman syvempi kiinnostus. Kurssi sopii mainiosti viininharrastajille, vaikkapa viinistä kirjoittaville bloggaajille ja yleensä ottaen kaikille, jotka haluavat saada perusasiat haltuun viinien saralla. Kurssilla olikin ammattilaisten lisäksi myös meitä tavallisia viiniharrastajia. WSET 3 painottuu alalla työskenteleviin.

Wset_-7

WSET 2- kurssi ei ole liian haastava, vaikka viineistä ei vielä juurikaan tietäisi. Maistelutahti (maistelimme reilut parikymmentä viiniä)  ei ole yhtä tiivis kuin WSET 3-kurssilla ja asiatkin käsitellään pintapuolisemmin. Tenttikirja on ohut lipare, onneksi. Viineihin tutustutaan hyvin maanläheisesti ja käytönnöllisesti. Kurssilla maistellaan viinejä laidasta laitaan, Alkon valikoimista.

Mutta kurssilla pääsee jo hyvin käsiksi viinisanastoon, makujen erotteluun ja ainakin itselleni kurssi nostatti valtavan innostuksen oppia vielä lisää.  Kun on viineihin tutustunut jo tovin,  WSET 2 antaa hyvän struktuurin osaamilleen asioille. Ja vaikka viinialueet olisivat jo tuttuja kuin omat taskut, kurssi opettaa ymmärrystä kunkin alueen tyyppillisiin piirteisiin viineissä.

Itselleni tämä kurssi loksautteli palasia kohdalleen ja oli selvä, että halusin jatkaa haastavammalle kurssille. WSET 3 hyppäsikin sitten jo ihan muihin sfääreihin vaikeustasonsa kanssa…

Mielenkiintoista, niin mielenkiintoista!

Lisää viinistä:

Riojan lumoissa -visiitti Riojan viinitapahtumaan
Champagnen sävy on keltainen – Tutustuminen Ruinartin ja Veuve Cliquotin samppanjataloihin
Alsace 
Piemonten luomutiloilla – Cà del Vént ja Le Piane
Ihana Penedes – Albet i Noya, Codorniu ja Pares Balta
Cadiz, Jerez ja sherryn maailma

 

 

 

 

Filed Under: Korkattu, Valkoviinit, viini Tagged With: haagan viinikoulu, viini, viinikurssi, wset 2, wset 3

  • 1
  • 2
  • 3
  • Next Page »

Jotain Maukasta

Maistele ruokaentusiastin ja viininystävän whole food-maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • Sitruunainen uunirisotto ja parsat samalla kertaa
  • Porokiusaus – hyvästit talvelle
  • Pääsiäismenu III – italialaisia herkkuja
  • Pääsiäismenu II – leppoisasti lammasta
  • Pääsiäismenu I – kepeästi kalaa

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit 2021

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Apropoo

I will not eat oysters. I want my food dead - not sick, not wounded - dead. Woody Allen

Mitä kaikkea?

aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa hirvireseptejä hortoilu jotain maukasta joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsa kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen pääsiäisherkkuja ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat samppanja sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta