Jotain maukasta

Kotiuunissa savustaen – savubataattikeitto

28.10.2019 by Mari

Syksyistä ruokaa tämä savubataattikeitto. Makea bataatti kaipaa vähän potkua. Chilistä sitä yleensä bataattikeitolle annetaan, mutta tässä reseptissä bataattikeitto sai savustaen mukavaa, savuisaa aromia.

Savustushullu haluaa varmistaa, että jos talvella on -40 astetta pakkasta ja ulos ei ilkeä mennä savustuspönttöä räpläämään, niin savustus onnistuu kuitenkin. Ihan kotikonstein uunissa. Ja onnistuuhan se!

Olen testannut pari tapaa. Sekä heittämällä uunin pohjalle folionyytin, jossa on savustuspuruja sisällä ja nyytissä muutama reikä sekä laittamalla uunin pohjalle valurautapannun ja siihen vähän isompia lastuja. Molemmin tavoin homma futaa hienosti eikä savun tai savun hajun määrässä ei juurikaan eroa.

SAVUBATAATTIKEITTO
6 hengelle

2,5 kg bataatteja
1 l kasvislientä
4 dl kaurakermaa
1/2 tl suolaa
1 tl muskottia
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
1 tl savupaprikaa
1 tl kanelia
1 rkl sitruunamehua

Savusta bataatit halkaistuina kuorineen sähkösavustimessa tai kotiuunissa. Uunissa voit savustaa helposti laittamalla savupuruja löysän alumiinifoliopaketin sisälle ja pistelemällä siihen reikiä. Paketti laitetaan kuumaan uuniin uunin pohjalle ja bataatit pellillä savustumaan. Bataatit ovat valmiita, kun se ovat läpipehmeitä. Tämä vie 30-40 minuuttia bataattien koosta riippuen.

Kaavi bataattien sisus kattilaan ja lisää nesteet. Aja sileäksi sauvasekoittimella, mausta. Tarjoa lisukkeena kauraranskankermaa (tai vuohenjuustoa, jos et ole vegaani) ja siemeniä sekä rapeakuorista leipää.

Vinkkinä vielä vihannesten savustamiseen ja yleensäkin. Kotimainen leppä sopii mitä hienoimmin kaloille, mutta vihanneksiin ja muun muassa äyriäisiin sen antaa makkaramaisen maun, joten kannattaa käyttää niiden sijaan esimerkiksi pähkinäpuu- tai kirsikkapuuravustuslastuja, kun vihanneksia, esimerkiksi näitä bataatteja savustaa.

Kotikeittiössäni on käynnissä kaappien tyhjennys. Kevät ja syksy saavat minut aina aktivoitumaan siivoushommissa. Kaikki tietävät tunteen, kun huomaa, että kaapissa on kuutisen pakettia risottoriisiä, kikherneitä vietävän monta tetraa ja pakkasessa on jos jonkinmoisia hienoja lihoja riistasta alkaen. Yksikään kaupasta ostettu purnukka ei tunnun mahtuvan mihinkään. Ärsyttää!

Kaivelin tänään pakkasesta kotimaisen, valmiiksi piklkotun kanin, kaapista vähän Lähi-idän mausterita ja keltaisia rusinoita. Hedelmäkulhossa nyhjötti useampi omenan kokoinen, kotimnainen myskikurpitsa ja ruukussa rosmariini odotti käyttöä. Näistä syntyi varsin tuoksuva ateria, joka tuolla uunissa nyt muhii. Resepti seuraa jälkijunassa!

Kevyesti herkutellen – luumu-uunipuuro

25.10.2019 by Mari

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/HERMESETAS

Syksyn salainen lohturuokani on luumu-uunipuuro. Sellainen makea, asteen verran verran terveellisempi aamiaisherkku.

On ihanaa, että vaikka rakastaa makeita herkkuja – mieluusti jo heti aamusta – voi herkutella hyvällä omalla tunnolla ilman turhia kaloreita, koska Hermesetas.

Vaikka en kaurapuuronaiseksi tunnustaudukaan, niin puuro sujahtaa meidän aamiaispöytään uunikaurapuuromuodossa. Se se vasta oivallista on. Hedelmäinen, rapeakuorinen ja hitusen makea luumu-uunipuuro on juuri omiaan tällaisiin viimeisiin syksyn – vai pitäisikö jo myötää – alkutalven aamuihin.

Luumut ovat sesongissa nyt ja ne valitsin tällä kertaa uunikaurapuuroani maustamaan. Tässä puuroaamussa oli jotain maagista. Aamut ovat hämäriä, mutta toisaalta nautin varjoista ja valottomuudesta. Kynttilänvalo riittää herättelemään päivään. Nautin.

LUUMU-UUNIPUURO
6 hengelle
vuoka: suorakaiteenmuotoinen, n. 21 x 28 cm:n uunivuoka

300 g tuoreita luumuja
2 dl kuorellisia manteleita
7 dl isoja kaurahiutaleita
1 dl Hermesetas makeutusjauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljaa
2 munaa
2 ½ dl maitoa
1 ½ dl juoksevaa kasviöljyvalmistetta

Huuhdo luumut ja kuutioi ne. Rouhi mantelit veitsellä. Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa ja levitä seos kevyesti voideltuun uunivuokaan. Paista 200 asteessa noin 35 minuutin ajan. Tarjoa kauramaidon kanssa.

Jos et ole seuraillut makeutusaineiden kehitystä, et ehkä ole tietoinen, mitä kaikkia käteviä tuotteita nykyään on tarjolla.

Itse muistan elävästi lapsuudesta ne kahvin joukkoon sekoitettavat pikku napit, mini sweetenersit, mutta tuosta on edetty aimo harppauksin sekä Hermesetaksen maussa että tuotteiden rakenteessa. Toki nämä juomia näppärästi makeuttavat tuotteet ovat edelleen käytössä, mutta vähäkaloriseen, sokerittomaan leivontaan ja ruoanlaittoon löytyy nykyään todella päteviä tuotteita.

Omia suosikkejani makeutusaineissa ovat ehdottomasti erilaiset sokerin kaltaiset jauheet – hienojakoinen, kuumentamista kestävä Hermesetas makeutusjauhe sekä sokerinkaltaisesti rapea Hermesetas Crunchy, jotka näppärästi leivonnassa toimivat.

Sen verran paljon tässä työssä istuskelen maittavien pöytien äärellä, että kotioloissa huolehdin siitä, että normiarkena syön kevyesti mausta kuitenkaan tinkimättä. Ja tässä Hermesetas auttaa, sillä olen vannoutunut leivonnaisten ja makeiden herkkujen ystävä enkä säästele niiden leipomista ainoastaan viikonloppuun.

Tässä luumu-uunipuurossa pöllyävän keveä Hermesetas makeutusjauhe toimii mainiosti. Sitä käytetään määrällisesti yksi yhteen sokerin sijaan ja maussa ei ole mitään eroa sokerilla maustettuun. Mutta kalorimäärällä on! Jos haluat leivonnaisten pintaan sokerinkaltaista rapeutta, niin siihen taas kiteinen Hermesetas Crunchy on omiaan. Olen lisäksi myös vannoutunut juoksevien kasviöljyvalmisteiden käyttäjä, joten tältäkin osin tämä makea aamiaisherkku on keveää ja terveellistä.

Uunikaurapuuroon sopii käytännössä lähes kaikki marjat ja hedelmät. Itse olen tätä uunikaurapuuroa pyöräyttänyt happamilla omenoilla, vadelmilla, mustikoilla ja nyt uusin puuroherkkuni, luumu-uunipuuro syntyi syksyisillä, tummilla luumuilla.

Parhaimmillaan tämä luumu-uunipuuro on heti aamusesta lämpimänä, kauramaidon kanssa nautittuna. Mutta maistuu se myös viileänä eli loput kannattaa laittaa jääkaappiin. Ja jos herkutella tekee mieli, niin loraus tai pari kauravaniljakastiketta nostaa tämän aamiaisen jälkiruoaksi aivan.

Yhteistyössä Hermesetaksen kanssa.

Pitkästä aikaa, Alsace

24.10.2019 by Mari

PRESSIMATKA/INTERBRANDS

Ympäri mennään, yhteen tullaan. 15 vuotta sitten kävin ensimmäisellä viinimatkallani. Suuntana Alsace. Nyt, 15 vuotta myöhemmin palasin. Miltä Alsace näytti, tuntui ja maistui tällä kertaa?

Ihana, ihana Alsace. Näin voi todeta, jälleen.

Niin kuin moni muukin tuppaa tekemään, innostuin viinialueista ensimmäisenä Alsacesta ja sen aromikkaista, helposti lähestyttävistä valkoviineistä. Joten ensimmäisen viinimatkan valinta oli selkeä, Alsaceen, Alsaceen.

Tuolla matkalla marraskuinen Alsace kukki kauniin keltaisena ruskassa. Pujahdimme pienien kylien tastingeihin ja ihmettelimme alueen ruoan ja viinien epätasapainoisuutta. Muistan tuon matkan hyvin onnellisena aikana ja matkalta otetuista kuvistakin välittyi tyytyväisyys.

Sittemmin – maun kehittyessä – kiinnostus viineissä siirtyi Alsacesta ja uuden maailman viineistä enemmän perinteisille viinialueille Italiassa, Espanjassa ja erityisesti Ranskassa. Alsace, vaikka perinteinen alue onkin, jäi sivuun vuosiksi innostuessani vähemmän aromaattisista, rikkaista ja tiukkapipoisemmista valkoisista.

Siksi odotinkin tämän syksyistä Alsacen matkaa jännityksellä. Mitlä Alsace nyt tuntuisi, maistuisi?

Ja kliseisesti voi sanoa, että paljon oli vettä virrannut – vai viiniä – tässä viidessätoista vuodessa. Edelleen Alsace oli kaunis pienine kylineen, ympärillä kohoavine vuorineen ja raikkaine luontoineen. Edelleen voit tilata pöytään superaromikasta viiniä kannussa.

Mutta nyt sain myös kokea Alsacessa tapahtuneen kehityksen ja ymmärsin, mitä keväällä täällä Suomessa tapaamani Domaines Schlumbergerin Severine Schlumberger tarkotti sanoessaan, että hän on hyvin ylpeä siitä, miten Alsace on kehittynyt viinialueena viimeisten vuosien aikana. Kysyin tällöin, että myöskö punaisten suhteen – alueen Pinot Noirista valmistetut punaiset olivat nimittäin varsinaista marjamehua tuolla ensimmäisellä käyntikerralla – ja Severine vakuutti, että kyllä, kyllä.

Ja toden totta. Tämä matka palautti uskoni siihen, että auringon hellimän Alsacen valkoviinien skaala on laaja ja aromikkaiden, rikkaiden valkoisten lisäksi alueelta löytyy tuottajia, jotka rikkovat rajoja tuottaen varsin elegantteja, hillittyjä valkoviinejä.

Tämä matka palautti myös uskoni alueen Pinot Noireihin, jotka parhaimmillaan ovat Burgundin viinien kaltaisia, mainittua aluetta huomattavasti edukkaampia herkkuja.

Myös tällä matkalla päällimmäinen tunne oli tyytyväisyys ja kyllä, suunnitelmissa siintelee uusi matka Alsaceen iso matkalaukku mukana, jotta saan tuotua mukanani tällä matkalla maistamiani suloisia viiniherkkuja!

SYÖ, JUO ALSACE:

Alsacessa syö hyvin ja tuhdisti. Tässä muutama mainio ravintolatärppi.

Restaurant La Taverne du Vigneron, Guebwiller

Tuhtia ja erinomaista maalaisruokaa. Aina täynnä, pöytävaraus pakollinen. Ehdottomasti käynnin väärti.

Ferme Auberge Schenpfenried, Markstein

Vuorilla sijaitseva maalaisravintola. Todella maittavaa kotiruokaa keskellä ei mitään.

Winstub Rapseppi Stebel,Saint-Hippolyte

Hotel Le Parcissa sijaitsee kaksi ravintolaa ja kyseinen winstub tarjoilee oivallisia alsasilaisen keittiön herkkuja hitusen fiinimmässä muodossa.

Les Rives, Guebwiller

Hotel du Lac:in fiinimpi ravintola ihanine viineineen. Valkoisia pöytäliinoja ja maltillisempia annoskokoja kaipaavalle the place.

L’Atelier du Peintre, Colmar

VISIITTI VIINITILALLE:

Domaines Shclumberger

Tyylikkäitä ja hyvin hienostuneita Alsacen valkoviinejä tuottavan Schlumbergerin perheen Guebwillerissä sijaitseva viinitila on tuottanut viinejä jo 1800-luvulta alkaen. Viinitarhoista puolet – Kitterlé, Kessler, Saering ja Spiegel– on Grand Cru -luokiteltuja ja näillä tarhoilla kypsyy rypäleitä Alsacen parhaimmistoon kuuluviin viineihin. Näitä viinejä et löydä supermarketeista, vaan parhaimpien ravintoloiden tai viinikauppojen hyllyiltä. Viinitaloa luotsaa nelikymppinen, ihastuttava ja innostava Severine Schlumberger yhdessä veljensä kanssa.

Alkosta löytyy mukava valikoima talon tuotantoa, mm. vuoden viiniksikin valittu, upea Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering, jonka suun täyttävää kypsää hedelmäisyyttä ja kepeää hunajaisuutta voi vain ihastella.

Monipuolista kalaviiniä, Domaines Schlumberger Riesling Les Princes Abbés ei myöskään kannata jättää testaamatta. Kuiva, hieman yrttistä jälkipotkua omaava viini on mainio esimerkiksi joulun kalapöytään.

Ja mikäli jälkiruokaviinit maistuvat, niin aina yhtä ihanaa on myöhään poimituista rypäleistä valmistettu -pullossa teksti vendange tardive merkkinä tästä – Domaines Schlumberger Vendange Tardive Cuvée Christine Gewurztraminer, jota makeana ja ihastuttavan aromikkaana suosittelen kovien, suolaisten juustojen kanssa nautittavaksi jälkiruokien lisäksi. Laita vinkki mieleen, sillä joulu on jo nurkan takana.

Gustave Lorentz

Oma tutustumiseni ja ihastumiseni Alsaceen alkoi aikoinaan nimenomaan Gustave Lorentzin viinien kautta. Edellä mainitun talon tavoin myöskin kokonaan perheomisteinen viinitalo sijaitsee Bergheimissä ja puolet tarhoista Grand Cru -luokiteltuja. Kun nappaat heiltä pullon, jossa merkintä Grand Cru Kanzelberg tai Altenberg de Bergheim, ei viinivalinta mene pieleen.

Talon viinejä on mukava määrä tarjolla Alkossa. Mutkaton, omenainen ja keskihapokas Gustave Lorentz L’ami des Crustacés Pinot Blanc on mainio valinta pöytään, kun tarjolla on kalaa ja etenkin äyriäisiä.

Kesäinen suosikkijuomani heidän valikoimistaan on komeassa magnumpullossa myytävä roseeviini, Gustave Lorentz Le Rosé Pinot Noir.

Tutustu myös viinitalon luomusarjaan, joka kulkee nimellä Évidence. Tämän sarjan Pinot Noir, Évidance Pinot Noir, on herkullisen puolukkainen, jopa karpaloinen, maanläheisen makuinen punaviini, joka istuu keveille riistaruoille – peuratartarille, riimiporolle tai hirvicarpacciolle kuin nenä päähän.

Domaine Fernand Engel

Vierailemistamme tiloista tuntemattomin itselleni oli Rorswirissä sijaitseva Fernand Engelin luomutila, vaikkakin heidän crémantinsa, Engel Crémant d’Alsace Chardonnay onkin monille suomalaisille tuttu. Voittihan kyseinen, napsakan kuiva ja hienostunut kuohuva Viini-lehden myöntämän vuoden viinin tittelin vuonna 2018.

Talon viinintekijässä, Xavier Barilissa on hitunen hullua professoria. Hän testailee ennakkoluulottomasti, rikkoo perinteisiä alsasilaisia viininvalmistusrajoja ja onnistuu upeasti työssään. Maistomme mittavan setin talon toinen toistaan upeampia viinejä. Harmillisesti Alkossa on tarjolla heiltä vain tämä yksi kuohuva, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan heidän muihin viineihinsä, etenkin samppanjamaisiin crémanteihin sekä burgundin viinejä muistuttaviin, upeisiin punaisiin.

Pressimatkan järjesti Interbrands