Syksyistä ruokaa tämä savubataattikeitto. Makea bataatti kaipaa vähän potkua. Chilistä sitä yleensä bataattikeitolle annetaan, mutta tässä reseptissä bataattikeitto sai savustaen  mukavaa, savuisaa aromia.

Savustushullu haluaa varmistaa, että jos talvella on -40 astetta pakkasta ja ulos ei ilkeä mennä savustuspönttöä räpläämään, niin savustus onnistuu kuitenkin. Ihan kotikonstein uunissa. Ja onnistuuhan se!

Olen testannut pari tapaa. Sekä heittämällä uunin pohjalle folionyytin, jossa on savustuspuruja sisällä ja nyytissä muutama reikä sekä laittamalla uunin pohjalle valurautapannun ja siihen vähän isompia lastuja. Molemmin tavoin homma futaa hienosti eikä savun tai savun hajun määrässä ei juurikaan eroa.

SAVUBATAATTIKEITTO
6 hengelle

2,5 kg bataatteja
1 l kasvislientä
4 dl kaurakermaa
1/2 tl suolaa
1 tl muskottia
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
1 tl savupaprikaa
1 tl kanelia
1 rkl sitruunamehua

Savusta bataatit halkaistuina kuorineen sähkösavustimessa tai kotiuunissa. Uunissa voit savustaa helposti laittamalla savupuruja löysän alumiinifoliopaketin sisälle ja pistelemällä siihen reikiä. Paketti laitetaan kuumaan uuniin uunin pohjalle ja bataatit pellillä savustumaan. Bataatit ovat valmiita, kun se ovat läpipehmeitä. Tämä vie 30-40 minuuttia bataattien koosta riippuen.

Kaavi bataattien sisus kattilaan ja lisää nesteet. Aja sileäksi sauvasekoittimella, mausta. Tarjoa lisukkeena kauraranskankermaa (tai vuohenjuustoa, jos et ole vegaani) ja siemeniä sekä rapeakuorista leipää.

 

Vinkkinä vielä vihannesten savustamiseen ja yleensäkin. Kotimainen leppä sopii mitä hienoimmin kaloille, mutta vihanneksiin ja muun muassa äyriäisiin sen antaa makkaramaisen maun, joten kannattaa käyttää niiden sijaan esimerkiksi pähkinäpuu- tai kirsikkapuuravustuslastuja, kun vihanneksia, esimerkiksi näitä bataatteja savustaa.

Kotikeittiössäni on käynnissä kaappien tyhjennys. Kevät ja syksy saavat minut aina aktivoitumaan siivoushommissa. Kaikki tietävät tunteen, kun huomaa, että kaapissa on kuutisen pakettia risottoriisiä, kikherneitä vietävän monta tetraa ja pakkasessa on jos jonkinmoisia hienoja lihoja riistasta alkaen. Yksikään kaupasta ostettu purnukka ei tunnun mahtuvan mihinkään. Ärsyttää!

Kaivelin tänään pakkasesta kotimaisen, valmiiksi piklkotun kanin, kaapista vähän Lähi-idän mausterita ja keltaisia rusinoita. Hedelmäkulhossa nyhjötti useampi omenan kokoinen, kotimnainen myskikurpitsa ja ruukussa rosmariini odotti käyttöä. Näistä syntyi varsin tuoksuva ateria, joka tuolla uunissa nyt muhii. Resepti seuraa jälkijunassa!