viini Archives - Sivu 65 103:stä

Elämä on.

4.10.2016 by Mari

Elämä on kuin tämä suklainen pekaanipähkinäpiirakka. Yllättävä, makea ja herkullinen. Täyttäväkin. Siitä pitää muistaa nauttia.

Elämä on, sitä miksi sen itse tekee. Eilen istuin kahvilassa ja käsittelin ruokakuvia, odotin alkavaa näyttelysuunnittelupalaveria sekä suunnittelin, mitä pakkaan mukaan tänään alkavalle Veneton viinimatkalle.

Viereisessä pöydässä istui kolme naista. Puhuivat ihmisten burnouteista, irtisanomisista ja ylikuorimittumisista. Niin tuttua jorinaa ja hommaa munkin työssä vielä neljä vuotta sitten. Ei enää, ei!

Ei, vaikka joku aika sitten tuttu konsultti soitti ja kysyi, milloin siirryn takaisin kunnon töihin, olis paikka henkilöstöjohtajaksi tarjolla. Ha, never. Nyt mä vaan leivon, kokkaan ja roudaan. Niin, ja kuvaan, luonnollisesti.

Rakastan perinteistä amerikanunelmaa eli pekaanipähkinäpiirakkaa, pecan pieta. Sen täyte on karamellimainen ja ylimakea. Kesällä kokeilin uittaa joukkoon tummaa suklaata ja sehän toimi. Piirakka on tummansävyinen, karamellimainen, mutta siinä on pieni suklaan twisti. Ihana, makea ja suklainen pekaanipähkinäpiirakka.

Suklainen pekaanipähkinäpiirakka

2016-10-04 06:32:55

Tallenna resepti

Tulosta

Ainesosat

250 g pekaanipähkinöitä
2 dl ruokosokerisiirappia
1 dl ruokosokeria
1 dl muscovadosokeria
75 g tummaa suklaata
75 g voita
3 munaa
1 tl aitoa vaniljaa jauheena

Piirakkapohja

2 dl spelttivehnäjauhoja
100 g voita
1 dl tomusokeria
1 muna
1/2 dl kaakaojauhetta
1/2 tl suolaa

Valmistusohjeet

Nypi voi sekä jauhot, tomusokeri ja kaakaojauhe käsin muruiksi. Lisää kanamunat.Laita taikina viileään vähintään 15 minuutiksi ja valmista sillä välin täyte.
Rouhi puolet pekaanipähkinöitä, säästä loput piirakan koristeeksi. Sulata voi ja sekoita joukkoon sokerit, suklaa ja vanilja. Sekoita, kunnes suklaa sulaa täytteen joukkoon. Ota kattila pois hellalta, anna seoksen jäähtyä hetki ja lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää lopuksi rouhitut pekaanipähkinät. Kaada seos piirakkapohjan päälle ja asettele loput pecanpähkinät varovasti täytteen pinnalle.
Paista 175 asteisessa uunissa noin 35-45 minuuttia, kunnes täyte kohoaa, hyytyy ja piirakka on kypsä.
Vie jäähtyneenä pöytään ja tarjoile tämä suussa sulava superherkku vaniljajäätelöpallon kanssa.

Vinkit

Tarjoa piirakan kanssa pehmeää vaniljajäätelöä.

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Olen välillä viimeistä hiustupsua myöten uponnut töihini. Välillä pännii tämä iänikuinen tavaroiden roudaaminen. Kahdeksan kassia ruokaa kaupasta on normisetti. Nekin maksetaan kolmessa erässä -eri asiakkaiden kamoja nääs – ja saan paheksuntaa kanssa kauppailijoilta.

Juoksen kauppaan, juoksen studiolle, juoksen kotiin. Asiakkailla on kiire, kuvilla on kiire, kaikilla kiire samaan aikaan. Kiire, kiire koko ajan. (Olen muuten kuullut, että jos ajattelee, että on kiireinen, niin sitten tietyllä tavalla luo tätä kiirettä ympärilleen ja pitäisi päästä tällaisesta ajattelusta irti. Olen tietoisesti yrittänyt ajatella, että ei mulla ole kiire, mutta kun silti on..)

Mutta tämä kahvilassa ohimennen kuultu keskustelu ravisteli reippaasti. Olen nyt unelmaduunissani, saan tehdä juuri sellaista positiivista, innostavaa, luovaa ja hyväntuulista työtä, mitä haluankin. Olen erittäin onnekas. Onnekas, kun on töitä ja vielä onnekkaampi, kun on työ, jota rakastaa. Ja muistan tämän seuraavan kerran, kun kiskon kahdeksaa kauppakassia pikku-auton takaluukusta ja roudaan, roudaan..hikipäässä..

Mutta nyt, aika nousta. Suuntaan Pohjois-Italiaan, Venetoon tutustumaan perheomisteiseen Pasqua Wineryyn. Ja eiköhän tämä tarkoita puhetta Amaronesta, Valpolicellasta, Soavesta ja Bardolinoista, näin muun muassa..!

Ravintola Grön – kun kaikki toimii

30.9.2016 by Mari

Onkohan parempaa kuin se, että lähdet illalliselle ilman ennakko-odotuksia. Lähinnä iloisena siitä, että näet ystävän. Ja sitten boom, ravintola lyö sut aivan ällikällä. Ravintola Grön, näin teit!

Kirjoittelen tasaisesti, mutta harvakseltaan ravintoloista. Harvakseltaan siksi, että kirjoitan vain hyvistä kokemuksista ja inspiroivista illallisista. Tiedän, kuinka rankkaa ravintolan pyörittäminen on ja kuinka vaikea sillä saralla on menestyä, joten sellaisten mollaaminen, jotka tälle tielle lähtevät, ei vain tunnu hyvältä.

Mutta asiaan. Ollaan jo pidempään ystäväni kanssa yrittäneet treffata. Pari kertaa treffit ovat siirtyneet ja usko alkoi jo loppua. Meneekö kiireiset aikataulut koskaan yksiin? Meni ne, onneksi. Sanna löi varauksen ravintola Gröniin ja kehui paikkaa. Olin vähän varautunut, onko viinit varmasti hyvää vin natur-kamaa (on huonoja kokemuksia joistakin tälle tielle lähteneiden ravintoloiden viinitarjonnasta) ja onkohan ruoka teknistä vaahtotäppää? Mutta aivan sama, mahtavaa nähdä frendi.

Mustakaalisipsit

2016-09-30 10:22:31

Tallenna resepti

Tulosta

Ainesosat

7-8 isoa mustakaalin lehteä
pari rkl oliiviöljyä
merisuolahiutaleita, esim. Maldon

Valmistusohjeet

Revi mustakaalinlehdet käsin sipsinkokoisiksi paloiksi. Heitä pois keskiruoti. Levitä sipsinpalat pellille. Pirskota päälle oliiviöljyä ja sekoita öljy hyvin lehtien joukkoon. Asettele lehdet leivinpaperille yhdeksi kerrokseksi niin, että eivät peitä toisiaan ja ripottele päälle sormisuola. Paista sipsejä 200 asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan.

Vinkit

Parempia kuin lehtikaalisipsit ja se on jo jotain se!

Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/

Näillä asenteilla astuin sisään piskuiseen, noin 20 asiakaspaikkaa käsittävään ravintola Gröniin. Oih. Oli lämmintä, oli fiilistä, oli herkullinen tuoksu ja oli täyttä. Tuli heti kiva olo.

Päädyimme heti ottamaan neljän lajin menun – kaikki listalla kuulosti hyvältä – ja mukava tarjoilija suositteli viinin, kun emme viinipakettia halunneet.

Ja sitten alkoi oikea makujen ilotulitus. Ruoka oli ronskia, mutta modernia, kasvispainotteista ja järjettömän hyvää. Alkuun metsäsienipiirakkaa, puolukkaa ja ketunleipää. Herkullinen sienten maku ja rapeaa piirakkapohjaa. Seuraavaksi mustakaalisipsien alle piilotettua tartaria ja päälle valutettiin savustettua luuydinnestettä. Tämä annos täällä jo tuoksui kun tänne saavuimme. Luuydin on aina ollut mulle vähän vaikea asian ymmärtää, mutta häh. Sehän oli tässä tapauksessa ihan älyttömän maukasta ja toi tartariin aivan uuden ulottuvuuden. Pitääkö mun nyt muuttaa luuytimenkin suhteen asennoitumistani, kuten alkaa olla käynyt tyrnimarjojen kanssa..

Pääruokana on perunaa monella tavalla. Yllätyksellinen, toimiva annos. Jälkkärit on tärkeitä. Jos jälkiruoka on heikko, menee mielestäni koko hohto illasta. Tästä ei nyt ollut pelkoa.

Jälkkärissä oli hillaa ja granitea, valkosuklaata, kukkia ja makeaa jäkälää. Kuulostaa ihan oudolta, tiedän, mutta ei ollenkaan ollut sitä. Oli vain vedet kielelle herauttavan mainiota. Ja pakko vielä mainita loppuun tilaamani vihreä villikukkatee. Tämä tee on toisen omistajan, Toni Kostianin – äidin kukista valmistettu – ja se oli aivan loistava päätös aterialle.

Voi itku, että on mainio konsepti. Tässä on paikka hyvän ruoan ja viinien ystäville, joita häly, tiivis tunnelma ja oman rauhan puuttuminen ei vaivaa. En lähtisi tänne herkille treffeille toista silmiin tuijottelemaan ja kädestä pitelemään, yksityisyyttä ei ole. Ja businessillallisenkin asiat saattavat hukkua meluun. Tänne pitää tulla, kun haluaa syödä hyvin ja saada erinomaista palvelua. Ruoka on ravintola Grönissä 10 + ja sehän se on pääasia, eikö totta?

Syksy painaa päälle ja pimeys, joten yhtään kuvaa ei Grönin herkuista saanut, mutta testasin heti tartarannoksen mustakaalisipsit. Jos lehtikaalisipsit oli hyviä, niin ohhoh, mitäs nämä sitten on?!?! Mustakaali kestää kuumennusta paremmin kuin lehtikaali ja sipsit eivät pala ja ovat hieman jäpäkämpiä. Myös maku on voimakkaampi. Mmm.. Rouskis, rouskis!

Muita ihania:

Ravintola Vinkkeli
Ravintola Toca
Vin-Vin
Brasserie Kämp
Soil wine room
Carelia

Rioja Alta – mä siis rakastan tätä tammea!

24.9.2016 by Mari

PRESSIMATKA

Enkä viittaa nyt mihinkään pystyssä jököttävään puuhun. Ehei, vaan viittaan siihen mehevään, vaniljasta kookospähkinään ja savuun vaihtelevaan makuun, mikä noissa Rioja Altan viinitalojen viineissä majailee. Ah.

Viime keskiviikkona satoi. Satoi Bilbaossa. Kone oli myöhässä puolisen tuntia ja kun saimme vuokra-auton alle, niin oli tunti ja vartti aikaa siihen, kun bussi Riojan alueen keskeisestä kaupungista Harosta veisi meidät Bodegas La Rioja Altan tiloihin juhlistamaan jo toisen kerran Haro Station wine experiencen käynnistymistä.

Koin jonkinlaisen de-ja-vun, kun ajoimme 160 kilometriä tunnissa kohti Haroa sättien samalla lentoyhtiötä ja autovuokraamon hitautta. Mutta olisi pitänyt muistaa, että nyt ollaan Espanjassa. Saavuimme kahdeksan minuuttia ennen bussin lähtöä perille hotelliin, pikainen hyppäys farkuista mekkoon, suihkun virkaa ajoi suihkaus hajuvettä vartalolle ja sitten menoksi bussia odottamaan. No, se kiire loppui kuin seinään. Bussi tuli espanjalaisittain puolen tunnin viiveellä. Oi, vaahtokylpy, mistä jäin paitsi..!

Sori pitkästä alustuksesta, mutta tämä kuvasti hyvin sitä puolihikistä tunnelmaa, missä saavuimme Rioja Altan tunnelmallisiin tiloihin 90 muun vieraan joukkoon. Ei muuta kuin tiskille ja maistelemaan tilaisuuden järjestäneiden bodegasien – La Rioja Alta S.A:n, R. Lopez de Heredia Vina Tondonian, Bodegas Bilbainasin, Bodegas Rodan, Bodegas Mugan, C.V.N.E:n sekä Gomez Cruzadon – viinejä ja minglaamaan. Ja sitten se alkoi. Hokeminen. Mä rakastan tätä tammea. Siis mä rakastan. Rakastan, rakastan. Sillä tammea näistä alueen ylistetyistä viineistä löytyy, näin muun musssa.

’Tammi on meille valittu väline viininvalmistuksessa. Käytämme uutta amerikkalaista sekä ranskalaista tammea ja isoja vanhoja tammitynnyreitä. Kaikki nämä välineet tuovat omaa makuaan viiniin. Sitä makua josta pidämme ja jota viineihimme haluamme,’ kertoi Bodegas CVNE:n edustaja seuraavan päivän massiivisessa tastingissämme. ’

Niin, ymmärrän tämän tammen käytön, koska koen ymmärtäväni Espanjaa. Olen siellä kuin kotonani. Tammen tuomat aromit vain sopivat tähän maahan, näihin viineihin ja tämän maan ruokakulttuuriin. Kuin nenä päähän. Mielestäni etenkin nämä Rioja Altan bodegasit taitavat tammen kanssa pelailun. Vaikka tammi on voimallisesti esillä, ei hedelmäisyys kuitenkaan peity ja jokaisella bodegasilla on oma persoonallinen, tammen sävyttämä tyyli. Jos jossain, niin täällä taidetaan tammen käyttö. Onko se hienostunutta? Ei varmaan kaikkien mielestä, mutta se nyt vain sopii tänne. Se on näiden viininvalmistajien valinta. Me likey!

Ensimmäisen illan jälkeen siirryttiin tositoimiin. Aamusesta alkoi MW Pedro Ballesterosin vetämä 32 viinin tasting, jossa meidän tehtävänämme oli sekoittaa jokaisen bodegasin neljää viiniä ja pyrkiä hmm.. hyvään lopputuloksen. Samaisiin reservoihin kuin bodegasit itse. Parhaiten onnistuin Gomez Cruzadon valkoisten miksaamisessa. Miksini heitti viiden prosentin verran, kröhöm… Kahden ja puolen tunnin aikana tässä ’emotinal tastingissä’ syntyi seitsemän punaista ja yksi valkoinen viini. Ja siniset hampaat. Se on sanomattakin selvää. Ehkä kuitenkin vielä kaipaan vähän harjoittelua tässä, heh..Tällaista on onneksi pian edessä, Italian suunnalla!

Tastingin jälkeen oli jo lounasaika. Aluelle oli hurauttanut liuta ruokarekkoja tai pitäisikö sanoa ruokapakuja. Mieletön idea. Napostelimme espanjalaista street foodia sateen ropsutellessa katoksia ja lasissa tuoksuivat alueen eksklusiiviset viinit. Aika hyvä fiilis. Aika hyvä.

Viime vuoden tapaan tastingin jälkeen oli runsaasti aikaa kiertää alueen bodegaseja, maistella, kysellä ja tutustua. Yllättävin ja mielenkiintoisin piste löytyi Bodegas Bilbainaksen edestä. Nespresso oli lyönyt hynttyyt yhteen bodegasien kanssa ja espanjalainen sommelier oli etsinyt sopivat kahvi-viiniyhdistelmät. Ja nyt homma toimi. Siis todellakin!

Yhdistelmät suorastaan soivat. Kokeilin Vina Tondoniaa vuodelta 2004 ja vahvaa ristrettoa Intiasta. Tämän jälkeen Vina Pomalin roseeviiniä ja kahvia Guatemalasta. Kahvin kanssa. Viinilasi yhdessä ja kahvimuki toisessa kädessä.

Ideana on se, että hyvän illallisen päätteeksi nykyään moni ottaisi lasin herkullista viiniä väkevien sijaan. Siinä missä olen kahvilla huljutellut konjakin polttavaa makua pois kurkusta, niin nyt maistelin näitä yhdessä. Kumpikaan ei tyrmännyt toisiaan vaan makuelämys oli täydellinen. Harmoninen ja toimiva. Tätä jaksoimme ihmetellä. Mahtava idea!

Jo toistamiseen mietin, että jos pitäisi suositella jollekulle ensikertalaiselle oivaa viinimatkakohdetta, niin se olisi juurikin Haro ja tämän Haro Station Wine Experience aina joka vuoden syyskuussa. Ammattilaispäivän jälkeen viiniharrastajat ovat tervetulleita paikalle ja sama meininki jatkuu lauantain. Haro on siisti, nätti kuin sika pienenä, bodegaseissa puhutaan englantia ja niin, viinit ovat loistavia. Ei tämä turhaan ole Riojan helmi, tämä Rioja Altan alue. Joten, ehkä ensi vuonna törmätään Haron kaduilla?

Tässäpä alkutunnelmia tältä vuodelta. Syvällisempää infoa alueen bodegaseista seuraavassa postauksessa. Ja hei, myös laitan myös muutamia lisävinkkejä ihanaiseen Bilbaoon, jota keväällä kävin tutkimassa. Että siellä ihminen syö hyvin. On tämä oivaa seutua tämä Pohjois- Espanja.

Lue lisää Riojasta ja tutustu myös Bilbaoon:

Haro Station Wine Experience 2015
Riojan viinejä
Bilbao – yhtä laaksoa ja kukkulaa
Vielä kerran Bilbao

————

Riojan viinialue jakautuu kolmeen eri ala-alueeseen Rioja Altaan, Rioja Alavesaan ja Rioja Bajaan. Rioja Alta on erityisesti tunnettu perinteisestä viininvalmistustavastaan, vaikka poikkeuksiakin viinitaloista löytyy. Rioja Altan viinejä pidetään kevyempinä ja hedelmäisempinä kuin muiden alueiden, koska kasvukausi tällä alueella on lyhyempi ja ilmasto suotuisampi.

Rioja Altan alueelta tulee monia tunnettuja ja kiiteltyjä viinejä. Punaisissa viineissä hallitseva rypäle on Tempranillo ja valkeissa Viura. Roseeviinit tehdään useimmiten Garnacha-rypäleistä ja Garnachaa tyypillisesti sekoitetaan myös punaisiin, Tempranillon hallitsemiin viineihin. Rioja Altan viinejä tyypillisesti kypsytetään pitkiä aikoja tammitynnyreissä ja niissä on vahva vaniljainen aromi. Tämä on tapa, jonka alueen viinintekijät omaksuivat Bordeauxin viinintekijöiltä.

Matkan tarjosi Cata Barrio Estacion ja Spanish Tourist Office.