Jotain maukasta

ruokablogi

Terve, lehtikaali!

by

No, hello there!

Kaikki.

Olin varautunut pidempään eroon tästä ihanaisesta. Mutta nyt sitä taas saa!

Koko talven rouskin menemään ulkomaalaista lehtikaalia. Kesäkuussa sitten karu totuus iski vasten kasvoja. Kaupan täti kertoi, että seuraavan kerran tätä supervihannesta saa syksyllä. Syksyllä?! Mutta mähän syön lehtikaalia harva se päivä. Mitä mä nyt teen?  Täti kohautteli hartioitaan ja jatkoi tomaattien hyllyttämistä.

Kyllä se kirpaisi, sillä käsitin, että syksy tarkoittaisi todella syksyä – syyskuuta tai jotain. Mutta täti taisi vain haluta pelotella. Ensimmäiset kotimaiset lehtikaalit pussitettiin jo heinäkuussa. Niitä sai jopa mökkipitäjän piskuisesta kaupasta silloin. Halleluja! Terve, arki! Terve taas, lehtikaali.

Sormet syyhysivät monenmoisiin kokeiluihin. Mutta kun kaapista löytyi sopivasti ainekset tähän rustiikkiseen syyspastaan, niin sen sitten tein. Vaikka tässä helteessä pastan syömisessä ei juurikaan ole järkeä. + 30 astetta varjossa, aurinko siivilöity puiden lomasta ja pasta ei jäähtynyt kuvatessakaan. Sellaista meininkiä tänään täällä.

Terveellistä makujen tykistystä.

Ilman pulloa.

Säästä siis resepti syksyyn. Siihen hetkeen, kun sade rummuttaa kattoa, mieli halajaa lasillista ja perusteellinen nälkä mouruaa mahassa. Sitten tämä on napakymppi valinta. Siis oikeasti, mikä makuyhdistelmä näistä aineksista syntyykään. Ja miten helpolla.

Lehtikaalipasta
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 100 g lehtikaalia
  2. 1 pkt pekonia
  3. 1 kypsä päärynä
  4. 100 g sinihomejuustoa
  5. kourallinen pecanpähkinöitä
  6. mustapippuria
  7. 250 g täysjyvä- tai spelttitagliatellea
  8. oliiviöljyä ja suolaa pastan keitinveteen
Valmistusohjeet
  1. Leikkaa pekonit parin sentin paloiksi ja laita ne pannulle rapeutumaan. Revi lehtikaali pieniksi paloiksi, poista lehtiruoti. Murusta sinihomejuusto ja pilko kypsä, makea päärynä kuutioksi.
  2. Kun pekoni on ruskeaa ja rapeaa, ota pannu pois levyltä. Laita pasta kiehumaan. Lisää pekonin joukkoon päärynän palat sekä lehtikaali. Sekoittele hetki, mausta seos mustapippurilla ja jätä odottamaan pastan valmistumista. Älä siis kuumenna pekoni-lehtikaali-päärynäseosta tässä vaiheessa enää.
  3. Kun pasta on valmista, valuta se siivilässä, lisää pasta pannulle pekoni-lehtikaali-päärynäseoksen kanssa ja kuumenna pasta nopeasti hellalla. Lisää lopuksi murustettu sinihomejuusto, hieman pienemmäksi rouhitut pekaanipähkinät, sekoita ja vie herkku tarjolle.
Vinkit
  1. Jos sinihomejuusto ei maistu, voit käyttää hyvin murenevaa vuohenjuustoa sen sijaan. Mainiosti toimii, sekin. Ohjeesta riittää neljälle pastannälkäiselle.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Helle päällä.

Ilman lautasta. Minkä syöt?

Jos joku vihannes toimii inspiraation lähteenä, niin se on kyllä tämä superterveellinen, superherkullinen, aito superruoka. Lehtikaali, kalalalalallalallallaa!

Kirjassakin jokunen mokoma lehtikaalireseptejä, arvatenkin..

Uunituoretta painosta!!

by

Siinä se nyt on!

Siinä se nyt on!

Siinä se nyt on. Valmis kirjani. Uunituore opukseni. Oma beibini.

Ymmärrätte varmaan pehmoiset puheeni ja hieman höperön käytökseni. Höperyys johtuu mökkiolosuhteissa oleilusta viimeisen kolmen viikon ajan. Enhän ole edes nähnyt itseäni peilistä moneen päivään. Tai ehkä en ole vain viitsinyt katsoa. Sen verran log ladymäiseksi sitä on täällä luonnon keskellä muuttunut.

Mutta pelastus – ja herätys siihen – että kohta on kammattava taas hiukset, kun työt alkavat, tuli postipaketin muodossa. Mökkiluukkuun kolahti tänään peräti kaksin kappalein Sitä parempi soppa-kirjaa.

Oih. Jännittävää. Miltä se näyttää painettuna? Pelottavaa. Onko siellä kirjoitusvihreitä ja muuta kamalaa? Kutkuttavaa. Mitä muut kirjasta tykkäävät? 

Tuntuu, että itse olen jo siirtynyt eteenpäin. Kulkenut jo valovuoden. Luonut uutta reseptiikkaa. Ottanut jo vaikka toisen kirjan verran hienoja kuvia. Saanut etäisyyttä. Mutta en riittävästi.

Edestä ja takaa.

Edestä ja takaa.

Rakashan tuo tuotos on. En voi muuta kuin tykätä siitä. Muistan jokaisen kuvaushetken. Sen innon, kun kaikki vain toimi. Muistan ne hetket, kun noita ruokia nautittiin, analysoitiin ja tuumailtiin. Ja sen, kuinka reseptiikkaa syntyi öisinkin. Päässäni tosin, ei sentään keittiössä. Aivan niin hullu en vielä sentään ole..

Mutta vaikka kuvat, reseptit ja tekstit ovat käsialaani, niin lopullisen muotonsa kirja sai ulkoasusta vastanneet Miikan käsissä. Se, että toinen ymmärtää, miltä itse haluat kirjasi näyttävän, ei olekaan ihan simppeli juttu. Ja se voi olla yllättävän herkkä paikka kirjan tekijälle. Mutta Miikka hyppäsi heti samalle aaltopituudelle ja kokosi luomani palaset juuri sellaiseksi paketiksi kuin kuuluikin. Iso kiitos tästä! 

Perhekin muistaa kirjan syntyvaiheet. Selailivat kirjaa ja totesivat, että hei, miksi et ole pitkään aikaan tehnyt tuotakaan ruokaa pitkään aikaan. (En ehdi, kun pitää tehdä uusia juttuja.) Me halutaan noita ruokia. (Joo, ymmärrän. Nyt teillä on kirja, mistä tehdä niitä, olkaapas hyvät.)  Ja milloin sä olet tota tehnyt, mä en ole edes saanut maistaa.. (No, eh heh, tohdinko tätä edes tunnustaa, mutta ne banaaniset creme bruleet oli niin namia, että ei niitä jäänyt teille..) Ja totesivat samaan hengenvetoon, että ’miksi sä aina laitat kaikkia herkkuja vain yhden kerran?

No juuri siksi, kun yksi elämä on aivan liian lyhyt, jotta ehtisi laittaa niitä kaikenmaailman herkullisuuksia, mitä mieleen juolahtaa, mitä tahtoo maistaa ja mitä mieli halajaa kokeilla.

Ihan vain siksi.

Sitä parempi soppa löytyy kirjakaupoista elokuussa, viimeistään 14.8.2014 alkaen ja jo nyt tilattavissa verkkokaupoista.

P.S 13.8 ilmestyvässä Voi hyvin-lehdessä on juttua kirjasta, kokkailusta, ruokafilosofiastani sekä kolme maukasta reseptiä viinisuosituksineen alkavalle syksylle. Toivottavasti maistuu!

 Muita juttuja kirjan tiimoilta:

Kotiblogit

Luontaisterveys ja pähkinäiset reseptit

Vantaan Sanomat ja bloggarin arki

Länsiväylä ja Mari Moilanen elättää itsensä bloggaamalla

Pitäjänuutiset ja kokkailua mökillä

 

Parasta possua

by

Juustoateria.

Juustoateria.

Paljon parhautta tänä kesänä.

Paras grillikana, check. Paras grillipihvi, check. Paras possu, check, check, check!

Kyllä. Possu saa makua grillistä ja tänä kesänä on syöty kolme erinomaista possuateriaa.

Jaan tässä yhden makuhermoja erityisesti kutkuttaneen, grillissä kärisseen juustopossun ohjeen, joka syntyi Sami Tallbergin kirjan inspiroimana.

Emmentalpossu
Tallenna resepti
Tulosta
Ainesosat
  1. 600 g possun sisäfileetä
  2. n. 1 dl spelttivehnäjauhoja
  3. 1 rkl tuoretta timjamia
  4. sormisuolaa
  5. mustapippuria
  6. 400 g raastettua mustaleimaemmentalia
  7. 4 kanamunaa
  8. öljyä ja voita paistamiseen
Valmistusohjeet
  1. Leikkaa sisäfile paloiksi ja nuiji paloja hieman litteämmäksi niin, että syntyy pienet pihvit. Raasta emmentaljuusto. Sekoita lautasella spelttijauhoihin timjami, suola ja mustapippuri. Laita yhdelle lautaselle raastettu juusto ja toiselle kanamunat, joiden rakenteen vatkaan kevyesti rikki.
  2. Kasta possunpihvit ensin jauhoseokseen ja pyörittele pihvi huolellisesti jauhoissa. Kasta pihvi sen jälkeen munaseokseen molemmin puolin ja lopuksi pyörittele pihvi juustossa. Painele juustoa tiiviisti kiinni pihviin.
  3. Paista pihvit parilalla öljyssä ja voissa kullanruskeiksi.
Vinkit
  1. Tarjoa pihvit raikkaan kesäsalaatin kanssa.
Jotain maukasta https://www.jotainmaukasta.fi/
Melkein nauttisin tämän aterian kanssa vain raikasta salaattia ja jotain kivaa roseeviiniä. Tämä, Gaudito Garnacha Rosado 2013, maistui erinomaiselta saaristossa, on lempiseuduiltani Cataloniasta ja viinin väri on syvän kirkas punainen, kuten kunnon roseeviinissä kuuluukin.

Kepeää, helppoa.

Kepeää, helppoa.

P.S Mikäli liikut Mäntyharjun seuduilla, tsekkaa tuorein Pitäjänuutiset. Sieltä löytyy se paras grillatun lohen ohje ja juttua tutusta bloggarista, jonka kirjan julkaisuun on enää vajaa kuukausi.

Nyt jännittää!