Siinä se nyt on!
Siinä se nyt on. Valmis kirjani. Uunituore opukseni. Oma beibini.
Ymmärrätte varmaan pehmoiset puheeni ja hieman höperön käytökseni. Höperyys johtuu mökkiolosuhteissa oleilusta viimeisen kolmen viikon ajan. Enhän ole edes nähnyt itseäni peilistä moneen päivään. Tai ehkä en ole vain viitsinyt katsoa. Sen verran log ladymäiseksi sitä on täällä luonnon keskellä muuttunut.
Mutta pelastus – ja herätys siihen – että kohta on kammattava taas hiukset, kun työt alkavat, tuli postipaketin muodossa. Mökkiluukkuun kolahti tänään peräti kaksin kappalein Sitä parempi soppa-kirjaa.
Oih. Jännittävää. Miltä se näyttää painettuna? Pelottavaa. Onko siellä kirjoitusvihreitä ja muuta kamalaa? Kutkuttavaa. Mitä muut kirjasta tykkäävät?
Tuntuu, että itse olen jo siirtynyt eteenpäin. Kulkenut jo valovuoden. Luonut uutta reseptiikkaa. Ottanut jo vaikka toisen kirjan verran hienoja kuvia. Saanut etäisyyttä. Mutta en riittävästi.
Edestä ja takaa.
Rakashan tuo tuotos on. En voi muuta kuin tykätä siitä. Muistan jokaisen kuvaushetken. Sen innon, kun kaikki vain toimi. Muistan ne hetket, kun noita ruokia nautittiin, analysoitiin ja tuumailtiin. Ja sen, kuinka reseptiikkaa syntyi öisinkin. Päässäni tosin, ei sentään keittiössä. Aivan niin hullu en vielä sentään ole..
Mutta vaikka kuvat, reseptit ja tekstit ovat käsialaani, niin lopullisen muotonsa kirja sai ulkoasusta vastanneet Miikan käsissä. Se, että toinen ymmärtää, miltä itse haluat kirjasi näyttävän, ei olekaan ihan simppeli juttu. Ja se voi olla yllättävän herkkä paikka kirjan tekijälle. Mutta Miikka hyppäsi heti samalle aaltopituudelle ja kokosi luomani palaset juuri sellaiseksi paketiksi kuin kuuluikin. Iso kiitos tästä!
Perhekin muistaa kirjan syntyvaiheet. Selailivat kirjaa ja totesivat, että hei, miksi et ole pitkään aikaan tehnyt tuotakaan ruokaa pitkään aikaan. (En ehdi, kun pitää tehdä uusia juttuja.) Me halutaan noita ruokia. (Joo, ymmärrän. Nyt teillä on kirja, mistä tehdä niitä, olkaapas hyvät.) Ja milloin sä olet tota tehnyt, mä en ole edes saanut maistaa.. (No, eh heh, tohdinko tätä edes tunnustaa, mutta ne banaaniset creme bruleet oli niin namia, että ei niitä jäänyt teille..) Ja totesivat samaan hengenvetoon, että ’miksi sä aina laitat kaikkia herkkuja vain yhden kerran?
No juuri siksi, kun yksi elämä on aivan liian lyhyt, jotta ehtisi laittaa niitä kaikenmaailman herkullisuuksia, mitä mieleen juolahtaa, mitä tahtoo maistaa ja mitä mieli halajaa kokeilla.
Ihan vain siksi.
Sitä parempi soppa löytyy kirjakaupoista elokuussa, viimeistään 14.8.2014 alkaen ja jo nyt tilattavissa verkkokaupoista.
P.S 13.8 ilmestyvässä Voi hyvin-lehdessä on juttua kirjasta, kokkailusta, ruokafilosofiastani sekä kolme maukasta reseptiä viinisuosituksineen alkavalle syksylle. Toivottavasti maistuu!
Muita juttuja kirjan tiimoilta:
Luontaisterveys ja pähkinäiset reseptit
Vantaan Sanomat ja bloggarin arki
Länsiväylä ja Mari Moilanen elättää itsensä bloggaamalla
Pitäjänuutiset ja kokkailua mökillä
