juomat Archives - Sivu 17 45:stä

Kaikkea muuta kuin tavallista – bataattiranskalaiset kaikilla mausteilla

13.12.2019 by Mari

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/GINGER JOE

Loaded sweet potato fries eli löyhästi käännettynä bataattiranskalaiset kaikilla maustella ovat juuri passelia herkutteluruokaa tähän joulutohinan keskelle. Juomaksi raikasta Ginger Joe – inkivääriolutta. Kokeile, niin ymmärrät.

Blogini idea on alusta alkaen ollut luoda jotain uutta tuovaa reseptiikkaa. Tämän takia et löydä sivuiltani sitä perusreseptiikkaa, jota netti on pullollaan. Jos etsit vaikkapa makaronilaatikon ohjetta, löydät sen sivuiltani, mutta se on tehty tateista. Ja niin pois päin. Haluan haastaa tavallisuuden ja myös itseni keksimään aina jotain jännä.

Samaa teemaan kannustaa Ginger Joe -juomatkin. Defy ordinary, ne kehoittavat. Sopii, sanoin, laitoin Ginger Joet jäihin ja bataattiranut uuniin.

BATAATTIRANSKALAISET KAIKILLA MAUSTEILLA
2 hengelle

1,8 kg pieniä bataatteja
¾ dl oliiviöljyä
6 rkl maissitärkkelystä
2 tl suolaa

Päälle:

2 kypsää avokadoa
1 makea sipuli
2-3 punaista chiliä
1 (200 g) tlk mustapapuja (esim. Bonduelle)
1 ruukku korianteria hienonnettuna
200 g ranskankermaa
1 prk ananassalsakastiketta

Pese bataatit huolellisesti ja leikkaa ne pitkiksi tikuiksi. Pyöräytä bataatit erissä ensin öljyssä ja sitten suolalla maustetussa maissitärkkelyksessä. Levitä harvakseltaan uunipelleille leivinpaperin päälle. Tämä on tärkeää, näin ranuista tulee rapeita pinnalta.

Paista kiertoilmauunissa 200 asteessa 30 minuuttia, käännä 15 minuutin jälkeen. Voit myös paistaa ranskalaisessa tavallisessa uunissa 225 asteessa, mutta paistoaika on tällöin hieman pidempi.

Viipaloi avokadot ja hienonna sipuli. Viipaloi chilit ja valuta mustapavut tarvittaessa. Kokoa kypsien bataattiranskalaisten päälle avokadoa, sipulia, chiliä, papuja ja hienonnettua korianteria. Tarjoa lisäksi ranskankermaa ja ananassalsaa.

Tästä syntyy varsin hauska kombo. Makea bataatti, inkiväärin purema Ginger Joe – inkivääriolut ja tulinen salsa. Taatusti jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja päivää piristävää! Monesti näitä inkiväärioluita ei mielletä ruokajuomiksi, mutta ne toimivat mainiosti, kunhan ruoan makumaailma on sopiva. Kaikenlainen mausteinen, rento fast food ja aasialaisittain maustetut ruoat kelpuuttavat Ginger Joen mieluusti ruokajuomaksi.

Olen aina tykännyt inkiväärioluiden mausta. Mitään oluttahan ne eivät nimestään huolimatta ole, vaan alkoholipohjaisia, ready to drink -juomia, joihin on lisätty aitoa inkivääriä. Olutta juomasta ei löydy siis yhtään. Tähänkin nimeenkin on syynsä. 1700-luvulla – jolloin inkiväärioluita jo valmistettiin – juomia luokiteltiin vain muutamiin ryhmiin ja siksi juoma luokiteltiin olueksi – ginger beer:iksi ja nimi kulkee mukana edelleen.

Ginger Joe-juomien takana on hauska tarina. Joseph ’Ginger’ Stone keitteli 1700-luvun Lontoossa inkiväärimehuja ja niistä tuli niin vahvoja, että hänen viiksensä melkein paloivat. Tunnistat Ginger Joe-juomat juuri näistä oransseista viiksistä, jotka pullojen etikettejä koristavat.

Ginger Joe -juomia löytyy moneen makuun. On 4 prossainen perusinkivääriolut ja vahvempi, Alkossa ja ravintoloissa myytävä ’strong’-versio, on päärynäaromilla terästetty ja myös mainio, alkoholiton juoma. Kaikki ovat vedet kielelle herauttavan aidon inkiväärisen tuoksuisia ja -makuisia, jotka jättävät kielelle raikkaan, kevyen mausteisen maun. Maku ei ole yhtään esanssinen ja siksi näistä juomista tykkään.

Inkiväärin raikkaus tekee juomasta läpi vuoden nautittavan – kesällä Ginger Joe maistuu vaikka saunajuomana, boolissa tai aasialaista potkua sisältävät grilliruoan kanssa – joku ihana chili-korianterikana vaikkapa tai kokeile tätä inkivääristä juomaa grilliruoan marinadikastikeeseen – ja sopii inkivääriolut myös erilaisten kesäraikkaiden drinkkien pohjaksi. Joululla kaavailin valmistavani vaalean joulusangrian. Ginger Joella saan siihen raikasta inkiväärin makua, joka sopii joulusangriaan kuin nenä päähän. Myös vaaleaan, omenamehupohjaiseen glögiin tätä voisi mielestäni mainiosti käyttää ja hauska kylmä glögikin tästä syntyy.

Mutta ennen hedelmäistä ja inkiväärinpuremaa joulusangriaa nautiskelin näistä superranuista eli bataattiranskalaisista kaikilla mausteilla ja huuhtelin herkut alas Ginger Joe -inkivääriolutta jäiden kera nauttien. Kippis ja kiitos, oli ihanaa!

Herkkää riistaa – peuratartar

29.10.2019 by Mari

Peuratartar on herkän makuisena upea alkuruoka hienommillekin illallisille.

Riistalihan suurelle ystävälle lihaton lokakuu on ajankohtana todella hankala. Onhan riistakausi käynnistynyt ja juuri nyt on mahdollisuus saada upeaa suomalaista riistalihaa tuoreena pöytään. Joten itsellä harvemmin jää tämä lihattomuus toteutettua.

Mutta mietin asiaa siltä kannalta, että riistan syöminen on varsinainen ekoteko. Onhan kotimaisen riistan hiilijalanjälki on erittäin pieni, sillä riistaeläimet elävät vapaana ja saavat ravintonsa luonnosta. Riistaliha ei vaadi tuotantolaitoksia eikä tuotettua rehua ravinnokseen eikä lihassa ole antibiootteja. Myös WWF suosittelee riistalihaa, kuten kotimaisia hirvieläimiä ympäristöystävällisenä valintana.

PEURATARTAR
4 hengelle

300 g peuran sisäfileetä
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl Dijon-sinappia
4 rkl kevätsipulin varsia
1 tl sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Riivi peuran sisäfile haarukalla hienoksi. Lisää mausteet ja sinappi. Sekoita hyvin ja jaa lautasille. Koristele halutessasi rucolan versoilla.

Viinisuositus: peuratartarin miedon riistaista makua ja toisaalta juhlavuutta kunnioittaa lasillinen eloisaa, ruokaystävällistä roseesamppanjaa. Ruinart Rosé Brut keskihapokkaana ja vedet kielelle herauttavan marjaisana juomana on oiva ja riittävän lempeä kumppani tälle peuratartarille – etenkin jos sen alkupalana tarjoilet vaikkapa joulupöydässä.

Peuran maku on niin mieto, että se kannattaa maustaa hyvin helläkätisesti, jotta ei tätä hentoa riistanmakua kadota kokonaan. Olen tehnyt tätä peuratartaria jo pari kertaa. Kerran alkupalaksi juureslastujen päältä tarjottuna, koristeena sinimailasen ituja ja päällä sipaus tryffeliöljyllä maustettua majoneesia. Juomana oli tällöin upea roseesamppanjaharvinaisuus. Kombo toimii upeasti, sillä roseesamppanjat ovat hyvin viinillisiä, mutta kunnioittavat herkkien ruokien aromeja.

Toisen kerran tein lounaaksi ja nautin herkullisen tartarin saaristolaisleivän päällä. Molemmilla kerroilla jätin käyttämättä keltuaista tartarissa ja tämä oli oikea valinta. Tartar toimii tällaisenaan just perfecto.

Inspiroiduin aiheeseen Viltgårdenin järjestämällä riistaillallisella, jossa Nokan keittiömestari Ari Ruoho kokkasi erilaisia riistaherkkuja ja alkupalana oli juurikin peuratartaria. Ari suositteli, että peuratartar kannattaa tehdä juuri sisäpaistista ja kyllä, hyvää tulee ja liha on pehmeää ja vähäsyistä.

Olen useasti miettinyt, että haluaisin tilata pakastimeen kokonaisen poron, mutta ajatus on tyssännyt siihen, että miten saan sen mahtumaan jo valmiiksi pullistelevaan kaappiin. Mutta tällä illallisella sain tietää, että hyvin tällainen kokonainen eläin mahtuu pakkaseen. Viltgården myy peuraa myydään kolmessa koossa, pienimmän lihat painavat vain n. kuusi kiloa ja paketit mahtuvat helposti yhteen pakastelaatikkoon. Itse päädyin tilaamaan 12 kilon peuran ja sekin sujasti näppärästi yhteen pakastelaatikkoon. Jos aiheesta innostut, niin tsekkaa Vapaata riistaa-sivusto.

Jos haluat vain syödä mitä maukkainta riistalihaa etkä niinkään kokkailla sitä itse, niin suuntaa ravintola Nokkaan, joka on kuulu herkullisista riista- ja lähiruokaaterioistaan. Saatat päästä syömään sorsaa tai muuta riistalihaa, jonka Ari on omin käsin metsästänyt.

Ja nyt on mitä kokkailla. Kun tilaat kokonaisen peuran, saat kaikki mahdolliset osat siististi vakuumipakattuina. On ossubuccoa, keittolihoja ja -luita, jauhelihaa useampi paketti, paistit ja fileet. Reseptejä siis tiedossa kaikille riistan ystäville tässä pitkän talven aikana!

KOKEILE MYÖS NÄMÄ:

Peuratartar
Naudanlihatartar
Aasialainen tartar
Banaanitartar

Pitkästä aikaa, Alsace

24.10.2019 by Mari

PRESSIMATKA/INTERBRANDS

Ympäri mennään, yhteen tullaan. 15 vuotta sitten kävin ensimmäisellä viinimatkallani. Suuntana Alsace. Nyt, 15 vuotta myöhemmin palasin. Miltä Alsace näytti, tuntui ja maistui tällä kertaa?

Ihana, ihana Alsace. Näin voi todeta, jälleen.

Niin kuin moni muukin tuppaa tekemään, innostuin viinialueista ensimmäisenä Alsacesta ja sen aromikkaista, helposti lähestyttävistä valkoviineistä. Joten ensimmäisen viinimatkan valinta oli selkeä, Alsaceen, Alsaceen.

Tuolla matkalla marraskuinen Alsace kukki kauniin keltaisena ruskassa. Pujahdimme pienien kylien tastingeihin ja ihmettelimme alueen ruoan ja viinien epätasapainoisuutta. Muistan tuon matkan hyvin onnellisena aikana ja matkalta otetuista kuvistakin välittyi tyytyväisyys.

Sittemmin – maun kehittyessä – kiinnostus viineissä siirtyi Alsacesta ja uuden maailman viineistä enemmän perinteisille viinialueille Italiassa, Espanjassa ja erityisesti Ranskassa. Alsace, vaikka perinteinen alue onkin, jäi sivuun vuosiksi innostuessani vähemmän aromaattisista, rikkaista ja tiukkapipoisemmista valkoisista.

Siksi odotinkin tämän syksyistä Alsacen matkaa jännityksellä. Mitlä Alsace nyt tuntuisi, maistuisi?

Ja kliseisesti voi sanoa, että paljon oli vettä virrannut – vai viiniä – tässä viidessätoista vuodessa. Edelleen Alsace oli kaunis pienine kylineen, ympärillä kohoavine vuorineen ja raikkaine luontoineen. Edelleen voit tilata pöytään superaromikasta viiniä kannussa.

Mutta nyt sain myös kokea Alsacessa tapahtuneen kehityksen ja ymmärsin, mitä keväällä täällä Suomessa tapaamani Domaines Schlumbergerin Severine Schlumberger tarkotti sanoessaan, että hän on hyvin ylpeä siitä, miten Alsace on kehittynyt viinialueena viimeisten vuosien aikana. Kysyin tällöin, että myöskö punaisten suhteen – alueen Pinot Noirista valmistetut punaiset olivat nimittäin varsinaista marjamehua tuolla ensimmäisellä käyntikerralla – ja Severine vakuutti, että kyllä, kyllä.

Ja toden totta. Tämä matka palautti uskoni siihen, että auringon hellimän Alsacen valkoviinien skaala on laaja ja aromikkaiden, rikkaiden valkoisten lisäksi alueelta löytyy tuottajia, jotka rikkovat rajoja tuottaen varsin elegantteja, hillittyjä valkoviinejä.

Tämä matka palautti myös uskoni alueen Pinot Noireihin, jotka parhaimmillaan ovat Burgundin viinien kaltaisia, mainittua aluetta huomattavasti edukkaampia herkkuja.

Myös tällä matkalla päällimmäinen tunne oli tyytyväisyys ja kyllä, suunnitelmissa siintelee uusi matka Alsaceen iso matkalaukku mukana, jotta saan tuotua mukanani tällä matkalla maistamiani suloisia viiniherkkuja!

SYÖ, JUO ALSACE:

Alsacessa syö hyvin ja tuhdisti. Tässä muutama mainio ravintolatärppi.

Restaurant La Taverne du Vigneron, Guebwiller

Tuhtia ja erinomaista maalaisruokaa. Aina täynnä, pöytävaraus pakollinen. Ehdottomasti käynnin väärti.

Ferme Auberge Schenpfenried, Markstein

Vuorilla sijaitseva maalaisravintola. Todella maittavaa kotiruokaa keskellä ei mitään.

Winstub Rapseppi Stebel,Saint-Hippolyte

Hotel Le Parcissa sijaitsee kaksi ravintolaa ja kyseinen winstub tarjoilee oivallisia alsasilaisen keittiön herkkuja hitusen fiinimmässä muodossa.

Les Rives, Guebwiller

Hotel du Lac:in fiinimpi ravintola ihanine viineineen. Valkoisia pöytäliinoja ja maltillisempia annoskokoja kaipaavalle the place.

L’Atelier du Peintre, Colmar

VISIITTI VIINITILALLE:

Domaines Shclumberger

Tyylikkäitä ja hyvin hienostuneita Alsacen valkoviinejä tuottavan Schlumbergerin perheen Guebwillerissä sijaitseva viinitila on tuottanut viinejä jo 1800-luvulta alkaen. Viinitarhoista puolet – Kitterlé, Kessler, Saering ja Spiegel– on Grand Cru -luokiteltuja ja näillä tarhoilla kypsyy rypäleitä Alsacen parhaimmistoon kuuluviin viineihin. Näitä viinejä et löydä supermarketeista, vaan parhaimpien ravintoloiden tai viinikauppojen hyllyiltä. Viinitaloa luotsaa nelikymppinen, ihastuttava ja innostava Severine Schlumberger yhdessä veljensä kanssa.

Alkosta löytyy mukava valikoima talon tuotantoa, mm. vuoden viiniksikin valittu, upea Domaines Schlumberger Riesling Grand Cru Saering, jonka suun täyttävää kypsää hedelmäisyyttä ja kepeää hunajaisuutta voi vain ihastella.

Monipuolista kalaviiniä, Domaines Schlumberger Riesling Les Princes Abbés ei myöskään kannata jättää testaamatta. Kuiva, hieman yrttistä jälkipotkua omaava viini on mainio esimerkiksi joulun kalapöytään.

Ja mikäli jälkiruokaviinit maistuvat, niin aina yhtä ihanaa on myöhään poimituista rypäleistä valmistettu -pullossa teksti vendange tardive merkkinä tästä – Domaines Schlumberger Vendange Tardive Cuvée Christine Gewurztraminer, jota makeana ja ihastuttavan aromikkaana suosittelen kovien, suolaisten juustojen kanssa nautittavaksi jälkiruokien lisäksi. Laita vinkki mieleen, sillä joulu on jo nurkan takana.

Gustave Lorentz

Oma tutustumiseni ja ihastumiseni Alsaceen alkoi aikoinaan nimenomaan Gustave Lorentzin viinien kautta. Edellä mainitun talon tavoin myöskin kokonaan perheomisteinen viinitalo sijaitsee Bergheimissä ja puolet tarhoista Grand Cru -luokiteltuja. Kun nappaat heiltä pullon, jossa merkintä Grand Cru Kanzelberg tai Altenberg de Bergheim, ei viinivalinta mene pieleen.

Talon viinejä on mukava määrä tarjolla Alkossa. Mutkaton, omenainen ja keskihapokas Gustave Lorentz L’ami des Crustacés Pinot Blanc on mainio valinta pöytään, kun tarjolla on kalaa ja etenkin äyriäisiä.

Kesäinen suosikkijuomani heidän valikoimistaan on komeassa magnumpullossa myytävä roseeviini, Gustave Lorentz Le Rosé Pinot Noir.

Tutustu myös viinitalon luomusarjaan, joka kulkee nimellä Évidence. Tämän sarjan Pinot Noir, Évidance Pinot Noir, on herkullisen puolukkainen, jopa karpaloinen, maanläheisen makuinen punaviini, joka istuu keveille riistaruoille – peuratartarille, riimiporolle tai hirvicarpacciolle kuin nenä päähän.

Domaine Fernand Engel

Vierailemistamme tiloista tuntemattomin itselleni oli Rorswirissä sijaitseva Fernand Engelin luomutila, vaikkakin heidän crémantinsa, Engel Crémant d’Alsace Chardonnay onkin monille suomalaisille tuttu. Voittihan kyseinen, napsakan kuiva ja hienostunut kuohuva Viini-lehden myöntämän vuoden viinin tittelin vuonna 2018.

Talon viinintekijässä, Xavier Barilissa on hitunen hullua professoria. Hän testailee ennakkoluulottomasti, rikkoo perinteisiä alsasilaisia viininvalmistusrajoja ja onnistuu upeasti työssään. Maistomme mittavan setin talon toinen toistaan upeampia viinejä. Harmillisesti Alkossa on tarjolla heiltä vain tämä yksi kuohuva, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan heidän muihin viineihinsä, etenkin samppanjamaisiin crémanteihin sekä burgundin viinejä muistuttaviin, upeisiin punaisiin.

Pressimatkan järjesti Interbrands