Keikauskakut on kivoja. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu, kun kakun kääntää.

Jääkö herkut kiinni vuokaan vai pullahtavatko nätisti ulos.

Eikä niitä kakkuja aina tarvitse edes keikauttaa, ylös-alaisinhan se on joka tapauksessa. Kuten pihlajanmarjakeikauskakku tuoreessa kirjassani. Joka on muuten näinä päivinä kaupan hyllyllä. Huutakaa hep, jos ja kun sen bongaatte. 

Kävin tänään Henry Alénin Vuoden keittokirja-kirjan julkkareissa. Henkka kertoi, että kirja saanut alkunsa ihan tästä jokaista – nähtävästi jopa huippukokkejakin – vaivaavasta ongelmasta eli mitä laittaa perheelle arkena ruoaksi.

Tästä trendistä pidän. Huippukokitkin tekevät keittokirjoja aivan tavallisille ihmisille ja tavallisiin koteihin. Koska arki se on suurimmaksi osaksi vastassa siellä ovella. Juhlaa vain joka toinen päivä..

Alénienkin pöydässä pyörii tortillalätyt, makaronilaatikot ja vakuumipakatut lohet. Tähän piti saada vaihtelua ja siitä kirja sai alkunsa. Nöyrästi Henkka totesi, että kirjassa ei ole yhään mitään uutta tai reseptiä, jota lukija ei olisi jo nähnyt. Mutta nyt kirjaa selailtuani totesin, että kirja on täynnä asiaa, vinkkejä ja ohjeistusta myös siihen, mitä raaka-ainetta kannattaa käytää mihinkin vuoden aikaan. Kaikkeahan on saatavilla lähes läpi vuoden, mutta Henkka kannustaa seuraamaan sesonkeja.

Maistelimme kirjasta ’Kuhaa  ja Antiboise-kastiketta sekä jälkiruoaksi Financieriä. Ruokailun jälkeen totesin Henkalle, että jos tällaista kotiruokaa alan joka päivä laittamaan, saan vuoden paras vaimo-palkinnon käden käänteessä. Ja sehän vasta olisi jotain se. Henkka tähän naurahti, että niin, onhan tämä vähän upgreidattua kotiruokaa. Mutta hyvä niin. Kirjasta löytyy vinkkejä arkeen ja myös niin juhlavampiin hetkiin.

Nyt olen muuten useamman päivän tässä vain lauleskellut lal-laa-la-lal-laa-la-love is love.. lal-laa-la-lal-laa-la love is love ja tuijotellut parsoja. Miksi ihmeessä? Pääsen pian näyttämään sen. Kyllä. Näyttämään! Iik, jännittävää !