Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Kun kaalikääryle punastui

16.9.2013 by Mari

Vaahteran värejä.

Vaahteran värejä.

Kaalikammo. Vielä tuoreessa muistissa, vaikka kääntynyt olenkin.

Kohtalotovereita löytynee? Ei liene poikkeuksellista, että kaali ei kuulu lapsuuden lempiruokiin. Istuin kaaliruoat edessäni, kello nakutti ja ei huvittanut. Kaalikääryleet olivat se helpoin pala, koska niiltä kuorin takin ja söin hyvät sisukset.

Sittemmin jätin lihan pois ruokavaliostani ja söin vain kuoret kääryleistä. Ajan -iän ? -myötä kaalista onkin tullut herkku. Hyvin valmistettuja kaalikääryleitä rakastan. Tosin työlästä niiden valmistaminen on, joten tätä herkkua nautitaan noin kerran vuodessa.

Mainitsin äidilleni, että tein kaalikääryleitä tässä juuri. Äiti kysyi, että kumman osan nyt söit? Eli tuoresssa muistissa muillakin.

Onneksi maku kehittyy. Nyt kaali on ihanaa, kaikissa muodoissaan.

Tämä kaaliruoka lähti syntymään väreistä. Näin silmissäni hennon vihreässä kaalikuoressa syvän viininpunaisen täytteen, punajuurta ja kaalia.  Ja nämä twistasivat hienosti yhteen.

Paketointia.

Paketointia.

Punaiset kaalikääryleet
8-10 kappaletta

400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
voita
1,5 tl Maldon-suolaa
mustapippuria
1/2 tl paprikaa
1/2 dl silputtua, tuoretta persiljaa
3 punajuurta
1 muna
3 tl hunajaa

8 -10 kaalinlehteä
1/2-1 dl kaalien keittolientä
1/2 dl vaahterasiirappia

Valmista ensin kaalinlehdet. Yleensä ohjeistetaan keittämään koko kaali ja kuorimaan lehtiä siitä sitten kypsymisen myötä. Itse keitän isossa kattilassa vettä, johon on lisätty ripaus suolaa. Sitten irroittelen kaalinlehtiä tarvittavan määrän juuresta irti leikkaamalla ja varovaisesti irroittaen. Näin en turhaan kypsennä koko kaalia, vaan loppu jää sitten vaikka salaattiaineksiksi.

Kun vesi kiehuu, lisää kolmisen kaalinlehteä veteen kerralla, kanta edellä, annan niiden kiehua n. 5 minuuttia ja nostan lehdet varovaisesti pois. Kun lehdet ovat jäähtyneet ja valuneet, leikkaan ohuen siivun kaalin paksuimmasta kohdasta pois. Sitten voi aloittaa lehtien täyttelyn.

Pari tuntia ja pöytään.

Pari tuntia ja pöytään.

Täyte valmistetaan freesaamalla sipuleita voissa hetki, lisäämällä jauheliha ja paistelemalla ainekset kypsiksi.  Paistamisen aikana maustelen seoksen suolalla, mustapippurilla ja paprikalla. Kun lihat paistuvat, raastan kolme punajuurta aivan hienoksi raasteeksi ja lisään raasteen pannulle hunajan kera. Siis siinä vaiheessa, kun jauheliha jo kypsää. Mikä upean värinen täyte tästä syntyykään! Paistelen seosta vielä joitain minuutteja. Sitten seos saa hetken jäähtyä ennen kuin lisäätään loput aineet eli kanamuna ja persiljasilppu.

Tämä täyte on lihaisa, riisit ja ohrat jäivät nyt rannalle.

Silkkaa silmänruokaa.

Silkkaa silmänruokaa.

Sitten kaalinlehti leikkuulaudalle, täytettä pari ruokalusikkallista päälle  ja kirjekuorimainen paketointi. Sen verran takaraivossa nakuttaa männä vuosien kaalikammo, että en rullaa kaalia moneen kertaan täytteen ymärille, vaan yksi kerros riittää. Ja tässä tapauksessa se on esteettisestikin tärkeää. Keittäessä lähes läpinäkyväksi kiehuneen kaalin sisältä loistaa tummaa liila. Kaunista.

Lopuksi sekoitan 1/2 dl vaahterasiirappia ja 1/2 dl kaalinkeittolientä, valelen kääryleet tällä seoksella ja laitan kaunottaret uuniin paistumaan. Ensin 200 asteeseen n. 15 minuutiksi ja sitten vielä 175 asteessa puolisentoista tuntia. Valelen kääryleitä vielä paiston aikana tarvittaessa keittoliemellä.

Nämä kääryleet ovat lempeän kaalisia, hieman makeita eikä näiden kanssa tarvitse puolukkahilloa. Pala tummaa leipää ja vähän vihreää rinnalle.

Nyt kello ei ehtinyt nakuttaa eikä aika kulua. Sain hetkessä syötyä kolme käärylettä, meniköhän edes minuutti per yksilö..

Kategoriassa: arkiruoka, liha ja riista, Pääruoat, Reseptit, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: kaalikääryleet, kaaliruokia, punajuurikaalikääryleet

Meksikosta, päivää!

13.9.2013 by Mari

Perjantaiannos savua ja papuja.

Perjantaiannos savua ja papuja.

 

Papuhurmioni vaan jatkuu. Meksikolaisvillitys on alkanut jo vuosia sitten.

Tässä kokoelma erilaisia, mausteisia aromeja uhkuvia herkkuja, mitä valmistan, kun iskee meksikolaismieliteko. Tämä tapahtuu yleensä viikonloppuisin. Sitten tehdään yhtä tai useampaa. Miltä sattuu tuntumaan.

Paras nachosdippi syntyy – kuinkas ollakaan – pavuista. Lisäksi vähän jalopenolla maustettua bataattisalaattia, itsetehtyjä nachoksia ja revittyä BBQ-nautaa. Niin, ja ei saa unohtaa niitä marinoituja punasipuleita. Ne raikastavat upeasti tämän kattauksen.

Virkistystä välillä.

Virkistystä välillä.

 

Tällaisten mausteisten ruokien kanssa maistuu parhaimmalta olut. Joten tämän perjantain perjantaipullo olkoon pullo olutta. Olen tykästynyt Salitos-olueen, joka on vaalea ja kevyt lager. Salitoksessa on kuitenkin makua, enenmmän kuin monissa Meksikon oluissa. Lime sopii toki pullon suuhun, mutta juoma ei vaadi sitä.

Söin chili con carnea keväällä niin, että ei vähään aikaan tarvitse syödä. Papuja en silti hylännyt . Nyt teen niistä tuhdin, savuaromisen dipin nachoksille. Nachokset ovat parhaita itsetehtyinä, mutta tämän kastikkeen kanssa myös pussitavara maistuu.

 
Ä-lyttömän herkullista.

Ä-lyttömän herkullista.

Papudippi nachoksille

5 pekoninsiivua
1 prk eli 240 g kidneypapuja
2 tomaattia
2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipuretta
2 tl sokeria
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl juustokuminaa
n. 1 dl vettä

Paista pekoneja ensin pannulla rapeaksi. Silppua tällä välin tomaatti ja valkosipulinkynnet. Lisää kaikki loput ainekset pannulle pekonien joukkoon ja anna muhia n. tunnin ajan. Lisää vettä tarpeen mukaan. Tuloksena on kuitenkin tarkoitus olla tuhti ja paksu dippi, joten älä liioittele. Ja anna dipin hautua, maku syntyy pitkään hauduttelemalla. Osa pavuista kannattaa muussata haarukalla, näin dipistä tulee mehevää.

Tsup, sanoo Salitos-pullo tässä vaiheessa. Seuraavaksi laitetaan vielä pieni salaatti dipin seuraksi.

Kaikkea hyvää. Vain pihvi vielä puuttuu.

Kaikkea hyvää. Vain pihvi vielä puuttuu.

Bataattisalaatti

1 iso bataatti kuutioituna
oliiviöljyä
1/2 prk korianteria
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl muskottipähkinää
1 tl sormisuolaa
3 avocadoa kuutioituna
1 limen mehu
1/2 tuore jalopeno hienoksi pilkottuna
punasipulirenkaita koristeeksi
loraus oliiviöljyä ja limemehua kastikkeeksi

Kuutio bataatti ja laita palat pellille. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja pyörittele palat öljyssä huolellisesti. Lisää mausteet ja pyörittele jälleen. Paahda baataattikuutiot 200 asteisessa uunissa läpikypsiksi, noin 15-20 minuutin ajan. Anna palojen hieman jäähtyä, kuutio sitten joukkoon limemehulla maustetu avocadon palat ja silputtu korianteri. Nauti meksikolaistyyppisen liharuoan tai hyvän naudanpihvin kanssa.

Mausteista iltaa!

Mausteista iltaa!

Revittyyn nautaan kehitin kesällä yksinkertaistetun reseptin: sekoitin purkilliseen hyvää BBQ-kastiketta loraukseen punaviiniä ja maustoin seosta hieman soijalla, chilinpaloilla sekä valkosipulilla ja sitten uuniin muhimaan tunneiksi. Kun liha tuli uunista, lisäsin siihen hautumisen aikana syntynyttä paksua lientä ja vielä vähän grillikastiketta. Hyvää tuli.

—-

Vielä ei papudippi kyllästytä. Pari kertaa kuussa sitä teen ja aina, yhtä hyvin, se siivittää alkavan viikonlopun ensimmäistä iltaa. Varo vaan, koukuttavaa se on!

Muuta itsetehtyä meksikolaista tai mausteista muuten vaan?

Porsaan sisäfilettä ja korianteripestoa
Guacamole
Tee se itse nachokset
BBQ-nauta

Kategoriassa: Alkupalat, snäksit ja lisukkeet, liha ja riista, lisukkeet, perjantaipullo, pientä hyvää, Reseptit, vihannekset ja juurekset Avainsanoilla: hyvä dippi nachoksille, itsetehdut nachokset, meksikolainen bataattisalaatti, meksikolainen ruoka, papudippi, perjantaipullo, salitos

Kun pastori saarnaa

11.9.2013 by Mari

 

Viinipäivä.

Viinipäivä.

Kun pastori saarnaa, kannattaa kuunnella. Oppia ikä kaikki.

Kävin maistelemassa läpileikkauksen viiniagentuuri Norexin tuotteista Ranskasta Chileen ja takaisin. Ja keskustelin pitkät pätkät heidän sympaattisen tuoteasiantuntija Juha Rantalan kanssa.  Juhalla sitä informatiivista juttua piisasi. Tästä juontanee nimi pastori.

Tässä parhaita paloja viinitietoutta, mitkä nappasin tilaisuudesta. Viinien maailma on kyllä yhtä pitkä kuin leveäkin. Aina voi oppia uutta.

Nyt tiedän, että ero Chablis ja Petit Chablis-viinien välillä on kasvumaaperässä sekä kasvukorkeudessa. Petit Chablis-viinin rypäleet kasvavat ylempänä, vuoren huipulla, kun taas rypäleet Chablis-viiniin kasvatetaan rinteillä, jossa on lempeämpi ilmasto ja parhaimpien Chablis-viinien maulle niin tärkeä, mineraalinen maaperä. Ylhäällä huipuilla on kylmää,  jopa pakkasta, joten Petit Chablis köynnöksiä ruiskutetaan vedellä talviaikana. Näin silmujen ympärille jäätyy suojaava kuori pahimpien pakkasten ajaksi.

Pastori itse.

Pastori itse.

Nyt tiedän tarinan Italian  supertoscanalaisten takana. Aiemmin vain ajattelin, että supertuote on yhtä kuin supertoscanalainen. Mutta aina ei ollut näin. Vaan supertoscanalaiset viinit syntyivät, kun tiettyjä viinejä alettiin valmistaa alueella perinteisen Sangiovese-rypäleen sijaan ranskalaisperäisistä rypäleistä, kuten Cabernet Sauvingnonista tai Merlosta.

Näitä viinejä ylenkatsottiin. Vilkuiltiin aluksi nenän vartta pitkin. Ja ne rankattiin alhaisimpaan luokitukseen, pöytäviinitasolle..kunnes huomattiin, että viinit olivatkin erinomaisia, siis aivan super.  Nimi ja rankkaus piti miettiä uudelleen. Supertoscanalainen siitä tuli. Norexilla on todella herkullinen supertoscanalainen tuonnissa, mutta valitettavasti tämä viini ei ole kuluttajien saatavissa kuin ravintoloissa. Mutta jos törmäät, osta. Lucente on nimi.

Alsace maistuu Suomessa.

Alsace maistuu Suomessa.

Supertoscanalaisista sujuvasti Chinanteihin. Totesin Nipozzano Riserva Chiantia tuoksutellessani, että olen monesti hyvin pettynyt ostamiini Chianteihin. Juha kertoi oman vinkkinsä siihen, miten näistä alkuun hieman kovista punaviineistä saa hedelmää ja maukkautta irti. Hän itse antaa Chiantien hengittää ainakin puoli päivää decanterissa ennen tarjoilua. Brunello Di Montalcinot saavat ottaa Juhan mukaan happea vaikka koko vuorokauden. Ja vielä tarjolle hapokkaita ruokia, tomaattia, omenaa, sipulia, niin kyllä löytyy jo pehmeämpää touchia. Makua. Täytyy kokeilla.

Nyt tiedän myös sen, että jos Italiaan haluaa lähteä viinimatkalle, niin Umbriaa kannattaa harkita. Se on rustiikinen, herkullisten viinien alue vaikkakin Toscanaa tuntemattomampi.  Alkon tilausvalikoimasta saa tämän kyseisen alueen herkkua, Castello Delle Regine Merlot -viiniä, johon tykästyin. Syksyn synkimpinä päivinä suuntaan mökille, korkkaan pullon tätä ja paistan takassa marmoripihvit.

Fanitin Alsacen viinejä tuossa 2000-luvun puolivälin maissa niin, että kävin visiitillä tällä kauniilla alueella. Totesin alueen kuplivaa maistellessani Wolfbergerin Timothée Boltzille (tuolla kuvassa), että kyllä rapsakka Cremant Alsacesta voittaa mennen tullen heikot shampanjat. Helppoja viinejähän nuo ovat, ja en ehkä enää ensimmäisenä Alsace-hyllyä tutkaile, kun haluan maukasta valkoista. Vaan voisin ottaa sitä vaikka Bourgonesta.

Paroni paransi tahtiaan.

Paroni paransi tahtiaan.

Nimittäin yllättävä -positiivisessa mielessä – tuttavuus oli valkoviini Bourgonen alueelta. Ei ehkä meille suomalaisille se tyypillisin suunta, mistä valkkareita katsellaan, mutta wau, mikä viini: Bourgogne Couvent des Jacobins. Hienostuneen tamminen ja maukas. Oikea muotovalio. Tätäkään ei vielä saa Alkosta, mutta mahdollisesti myöhemmin kyllä. Suosittelen!

Muuten, yksi lempiviineistäni, Baron De Leyn Gran Reserva 2005 on jopa vielä parempi kuin viime vuonna hehkuttelemani 2004 vuosimalli.

Loppuun vaihdettiin vielä muutama sana tilausvalikoiman viineistä, joita itsekin mielelläni testailen ja arvostelen. Viiniagentuureilla on vapaat kädet siinä, mitä viinejä he tilausvalikoimaan haluavat laittaa. Kolme lähtökohtaa heillä tähän kuitenkin on eli tilausvalikoimaan pyritään saamaan viiniharrastajille kiinnostavia viinejä, yrityksille yrityslahjoiksi sopivia tuotteita sekä myös tiettyjen brändien tuotteita tukemaan brändäystä.

Selvä, kiitos ja kumarrus. Kaikesta tästä tietoudesta ja virikkeistä virkistyneenä marssin suoraan Kampin Alkoon ja ostin aivan liikaa aivan liian kalliita viinejä. Mutta se sitten jo aivan toinen juttu.

Kategoriassa: sisältöyhteistyö, tuote-arvostelu, viini Avainsanoilla: alsace, Chablis, norex, Petit Chablis, supertoscanalainen, Umbria, viinitasting

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 448
  • 449
  • 450
  • 451
  • 452
  • …
  • 540
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...