En tiennyt Portugalista juuri mitään. Maan ruoka- ja juomakulttuuri oli tuttua vinho verdejen ja portviinien kautta. Siinä se. No nyt tiedän paremmin. Portugalissa kulinaristi nauttii ja vatsa kiittää.
Ensimmäinen asia, mikä taannoisella Portugalin matkallani hämmästytti, oli se, että Portugain kieli kuulosti ihan venäjältä. Koneessa luulin vieressäni istuvan venäläisen pariskunnan, kunnes havaitsin, että lentoemotkin puhuivat samaa kieltä. Asia selvä.
Toinen hämmästyksen kohde oli se, että piintyneenä Espanjan kävijänä odotin, että tunnelma ja ihmiset ovat kuta kuinkin samasta puusta veistettyjä myös Portugalissa. No eivät olleet. Ja portugalilaiset muistuttivat itse myös tästä, että heidän maansa sekä ihmiset ovat hyvin erilaisia. Ymmärrän. Koko tunnelma Portugalissa on erilainen. Ei sitä osaa selittää, se täytyy kokea.
Kolmas ja erittäin positiivinen hämmästyksen aihe oli se, kuinka järjettömän herkullista ruokaa Portugalissa onkaan. En ole pitkiin aikoihin millään reissullani syönyt niin hyvin ja mainiota aterioita ihastuttavien viinien siivittämänä kuin Portugalissa. Viinit ovat paikallisia alkuperäisrypäleiltä – näitä on kuta kuinkin rapiat 250 erilaista -, eivätkä juuri alvarinhoa lukuunottamatta muistuta mitään muita rypäleitä, joten viinien makukin on omintakeinen. Mutta ah, niin mainio. Moderni ja aromikas. Ja miten nämä viinit istuvatkaan tähän ruokakulttuuriin, huh! Sekä ruoka että viinit ovat Portugalissa jotain aivan muuta, täysin omanlaisiaan.
Lensin Lissaboniin ja sain ensikosketuksen Portugaliin, ruokaan ja viiniin Joao Portugal Ramosin viinitalolla. Omistajaherra itse on jonkinlaiseksi viiniguruksi Portugalissa luokiteltu ja Suomeenkin viinejä tuodaan lähinnä ravintoloihin, mutta myös Alkosta löytyy Smart Dog Pingo´s Edition -laatikkoviini. Tältä viehättävältä lounasreissulta jatkoimme matkaamme kohti Portoa portviinin saloja tutkimaan.
Portosta olin kuullut pelkkiä kehuja. Kuinka kaunis se on, kuinka hyvät shoppailumahdollisuudet siellä on, rakastaisit Portoa, koska tykkäät Barcelonastakin. Odotukset olivat korkealla. No, millainen fiilis Portosta sitten jäi?
Porto on kulinaristille ja viinimatkailijalle erinomainen kohde. Täällä syöt ja juot hyvin, pääset tutustumaan portviiniin syvällisesti ja nautit lempeästä ilmastosta ja maisemista.
Mutta. Porto on todella turistisoitunut. Pelkkä sillan ylitys kaupungin toiselle puolelle vie runsaasti aikaa, kun turistit laahustavat jonossa kuin lampaat konsanaan. Turistikrääsää myydään siellä sun täällä ja turistirysäravintoloita on rantakatu täynnä. Täällä todella täytyy tietää, missä syö. Jotenkin nautin nykyään kohteista, jotka ovat hiljaisia, alkuperäisiä, vähäturistisia. Paikkoja, missä pystyt rauhassa liikkumaan ilman, että törmäät kameran kanssa heiluvaan turistiin. Kuten itseeni.
Porton ostostarjonta on runsas ja ostoskatu pitkä, mutta tarjonta ei mielestäni ole kovin laadukasta. Paljon kenkiä ja laukkuja on tarjolla, mutta iso osa keinonahkaisina. 10 minuuttia Rue de Santa Catarinalla riitti. Piti päästä pois ja saada lasillinen portviiniä.
Portossa on jotain ränsistyneen kaunista ja osa taloista saa huokailemaan ihastuksesta. Jokimaisema on Dom Luis I-sillalta katseltuna upea, mutta lähemmin tarkasteltuna kaupunki alkaa todella ränsistyä eli kauneus alkaa pikku hiljaa kadota, jos asialle ei tehdä mitään.
Mutta, mutta. Silti Porto on korkealla listallani kaupungeissa, joihin pitää päästä uudestaan. Syynä juurikin tämä vahva kulinaristinen osaaminen, portviinit ja omintakeiset, maukkaat viinit, joista ravintoloissa riittää valinnanvaraa.
Parhaimmat muistoni Portosta liittyvät ihaniin, pitkiin ravintolaillallisiin -joita oli useita, onneksi -, missä viinin ja ruoan kombot saivat melkein itkemään ilosta. Aivan pään sumentava huippukokemus oli Graham’sin 20-vuotias Tawny port ja egg supreme-jälkiruoka (kullankeltainen, pannukakkua muistuttava kanamunahässäkkä) O’Gaveto-ravintolassa. Täällä myös nautin järjettömän herkulliset korianterisimpukat, joiden reseptin lykkään blogiin huomenna.
Elämää suuremp – ja hyvin järkyttävä – kokemus oli myös 45-metriä korkean Dom Luis I-sillan ylittäminen. Korkean paikan kammoni on valtava, mutta pitihän sitä jotain ohjelmaa itselleen saada. Itku oli tulla sillalla, kun vierestä jyristeli tiiviiseen tahtiin ohi juna, joka sai sillan tärisemään. Ryhdistäydyin, varoin visusti katsomasta alas tai kurkkimasta sillan raoista ja ja sain myös otettua kuvia sillalta. Sillan päässä on viehko baari, jossa voi sitten hyvin viilennetyllä portviinillä hermojaan lepuutella ja olla onnellinen siitä, että ei kammoonsa kuollut.
Summa summarum. Suosittelen Portoa matkaajille, joille ruoka ja viini ovat ykkösasiota matkailussa ja tämän tietynlaisen ylituristisoituneen ja ränsistyneen vivahteen kestää. Jos vain haluaa tallaamaan idylliseen pikkukaupunkiin ja nauttimaan autenttisuudesta, Porto ei ole se oikea kohde. Silloin suuntaisin vaikkapa Sisiliaan Syrakusan suuntaan.
Mutta muuten, lämpimästi suosittelen, syö ja juo Porto.
Lue lisää portviineistä.
Porto pähkinänkuoressa:
Asu:
M. Maison Particulière on viehättävä, keskeisellä paikalla sijaitseva persoonallinen, hieman eriskummallinen korkea punainen talo, jossa asut kuin jonkun kotona. Huoneet ovat isot ja upeasti sisustetut pienine yksityiskohtineen. Herkullinen aamiainen, mysleineen, siivutettuinen hedelmineen ja jugurtteineen tarjoillaan suoraan pöytiin. Illalla voit nautiskella lasillisen portviiniä tai tarjolla olevia viinejä ennen ruokailemaan lähtöä.
Tee:
Vieraile Graham’sin portviinitalolla, ylitä Dom Luis I-silta, laskeudu sillalta alas funikulaarilla. Mikäli aika antaa myöten, käy kauniissa Douron laaksossa tutustumassa alueeseen, missä portviinirypäleet kypsyvät.
Syö:
O’Gaveto -O’Gaveto on todennäköisesti yksi Porton parhaista merenherkkuja tarjoilevista ravintoloista. Ruoka on ihanan simppeliä, ilman kikkailua valmistettua, viinit ensiluokkaisia ja kaikki vain niin herkullista. Ravintola on remontin takia uusissa tiloissa, mutta palannee pian entistä ehompiin, entisiin tiloihinsa hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Ota taksi alle.
DOP – Aivan keskustassa, M Maison Particulière-majoitusta lähes vastapäätä sijaitseva supertrendikäs ja paikallisen huippukokin yksi ravintola. Fiini, mutta ei överi, koska tykkäsin. Ei liian fine diningiä, mutta stailia kuitenkin. Ruoka todella herkullista, viinilista mittava ja herkkuja täynnä. Testaa alkuun myös talon drinkuja.
Ze Bota -Piskuinen, yhden huoneen symppisravintola, jossa tarjolla maukasta, perinteistä Portugalilaista ruokaa -mm. turskaa monessa muodossa – hyvin valmistettuna. Järjettömän kokoiset annokset. Ehdottomasti käymisen väärti, mutta varaa pöytä etukäteen.
Cantinho do Avillez Porto – tämä mesta oli ihan rock. Herkullisia drinksuja, rentoa, mutta sitäkin herkullisempaa ja kekseliästä naposteluruokaa. Heti menisin uudestaan, jos vain voisin!! Ihana!
Vinum – Graham’sin viinitalon tiloissa toimiva staili ravintola, jossa aurinkoinen terassi sekä kookas ravintolasali. herkullista ruokaa ja juomaa ja pisteenä iin päällä hulppeat näkyvät alas Porton kaupunkiin.
Matkan tarjosi Interbrands.
