PRESSIMATKA

Toivun – sanan varsinaisessa merkityksessä – Sisilian matkastani, sillä toin matkatuliaisena todella ilkeän flunssan, jonka kourissa vieläkin kituutan. Voiko näin kipeä edes olla? Mutta matkaani muistellessa flunssakivut häipyvät haaleina taka-alalle. Olipa nimittäin upea reissu. Taisin rakastua. Sisiliaan nimittäin.

Ja erittäin viinillinen matka luonnollisesti oli myös, sillä reissu keskittyi Sicilia En Primeur-tapahtumaan, jossa Sisilian viinit ja ne uudet vuosikerrat loistavat pääosassa. Tarkemmin juttua viineistä hieman tuonnempana, noin tuhannen kuvan läpikäynnin jälkeen. Aloitetaan ruoilla.

Sisilia, Välimeren suurin saari, on kaunis, maukas ja kiinnostava matkakohde. Ihastuin toden teolla. Onhan siellä se vaikuttava Etna, joka aamuäreänä tuprutteli savua ilmaan, on upeita rantoja, viehättäviä barokkikyliä, on tunnelmaa. Ja on aurinkoa, on lämpöä.  

Ja sitten vielä. Kaltaiselleni ruoka- ja viinientusiastille Sisilia on mieletön ihastelun ja inspiraation lähde.  Maa pursuaamaukkaista raaka-aineita ja  upeita ruokia, joissa on niin kreikkalaisia, arabialaisia, espanjalaisia kuin pohjois-afrikkalaisia vaikutteita. Yleensä, kun ruokakulttuurit kohtaavat, tuloksena on enemmän kuin 1 +1. Yleensä jotain 4 tai vastaavaa.

Osa köynnöksistä on käsittämättömän vanhoja – totesimme että ne ovat ihan omia persooniaan venksottavine oksineen ja muhkuraisine runkoineen – ja tuovat siten myös oman kortensa kekoon Etnan viinien makumaailmaan. Etnan viinit ovat selkeästi ruokaviinejä, ne vaativat jotain rinnalleen. Alueen punaviineille povaillaan hienoa ikääntymispotentiaalia ja maistoimme myös muutamia iäkkäämpiä valkoisia ja samaan Burgundin suuntaan ajatukset karkasivat. Etna rosatot eli roseeviinit huitaisivat kerta heitolla suosikkiroseikseni. Mikä raikkaus ja eleganttius. Jos näitä jostain löydät tai pääset maistamaan, niin ihmeessä. 

Olin ensi kertaa Sisiliassa, mutta pääsin heti kiinni ruokaan ja itse ruoanlaittoon. Ennen kuin starttasimme pienempine ryhminemme omille viinikierroksillemme – paikalla noin sata toimittajaa eri puolilta maailmaa – odottelimme kaikkia saapuvaksi ja saimme opettavaisen kokkausesityksen auringon porottaessa niskaan. Niskaan siksi, että koska tarjottiin mahdollisuutta kokeilla valmistaa näitä show herkkuja, niin tietysti osallistuin. Kiinalaisen ja japanilaisen toimittajan välissä valmistin pää kumarassa pesto trapanesea (ohessa myös mukaan nappaamani resepti tästä herkullisesta pestosta), pyörittelin busiate- sekä cavatellipastaa ja leivoin paikallisia, ricottalla täytettyjä leivonnaisia, cannoloja. 

Munakoiso, pistaasipähkinät, tomaatti, basilika, sardellit, ricotta ja kun saarella ollaan niin luonnollisesti äyriäiset näyttelevät suurta osaa alueen keittiössä. Ja mikä aromikas keittiö Sisilian keittiö onkaan. Ja miten makea. Söin elämäni parhaita jälkiruokia tällä reissulla. Jälkkareissa maistuvat suklaa, pistaasi, se ricotta jälleen ja koreat kakut sekä leivonnaiset ovat alueelle tyypillisiä. Makean ystävä kiittää.

Jos – ja kun – näiden lämpimien suositusteni jälkeen suuntaat Sisiliaan must maistettavia ovat nuo tippaleivältä maistuvat rapeat ricottatäytteiset rullat eli cannolit, sitruunamarinoidut raa’at katkaravut, munakoiso-tomaattimuhennos caponata, Cataniassa syntyneen säveltäjän Bellinin Norma-oopperan mukaan nimetty pasta alla Norma munakoisoineen ja raastettavine ricottoineen eikä sovi unohtaa kaikkea pistaasipähkinöistä valmistettua eli maailman parasta jäätelöä, kakkuja, keksejä sun muita pistaasiherkkuja.

Omien, suvussa pitkään kulkeneiden perinnereseptien mukaan valmistettu maukas ruoka on sisilialaisten kunnia-asia. Ruoka on rustiikkista, kosntailematonta maalaisruokaa. Tämän sain nähdä viinitilavierailuillani, jossa pöytä todella katettiin koreaksi vieraita varten. Vai mitä sanotte tästä, secondi piattina pöytään kannetusta kokonaisista possusta?

Lisää Sisiliasta ja Sisilian viineistä piakkoin!

Matkan tarjosi Assovini Sicilia. 

Seuraa @Jotainmaukasta -intagramtiliä ja nappaa tuoreimmat reseptit, parhaimmat viini- ja matkavinkit heti tuoreeltaan.