SE korkki.

Vauhdilla posahtaa shampanjapullon korkki ulos pullosta. 100 km/h, kuulemma. 0,05 sekuntia aikaa reagoida. Ja se on liian vähän, jotta ehtisi sulkea silmän.

Se sattuu, kun 30 grammaa pullon korkkia tulee silmään satasta.  Kokemusta on. Valitettavasti.

Kun tylpällä esineellä, esimerkiksi nyrkillä tai vaikkapa shampanjapullon korkilla satuttaa silmää, syntyy Berliinin ödeema. Kokemusta on. Onneksi tosin vain tästä jälkimmäisestä tapaturmasta.

Ödeema. Hassu sana. Mutta ödeema ei ole lähimaillakaan pahinta, mitä vauhdilla silmään tullut shampanjakorkki voi aiheuttaa.  Itselläni oli onni matkassa. Verkkokalvo ei irronnut, luita ei murtunut, ei tullut vuotoa, reikää silmään enkä sokeutunut. Mutta tämä ei ole epätavallinen onnettomus. Näin lääkärikin totesi. Ja toivotti hyvää syntymäpäivää. Nyt haluan  jakaa tämä tarinan. Varoittavana esimerkkinä.

Vietin hiljan syntymäpäiviäni. Sain kauniin kimpun vaaleanpunaisia liljoja ja pullon kylmää shampanjaa. Pöytä oli katettu, kakkuakin leivoin. Ei sitten muuta kuin pullo auki ja kuplajuomaa lasiin. Kilistetään vuosille ja vanhenemiselle.

Ne kukat.

Kyllä. Tiedän, miten shampanja oikeaoppisesti avataan. Tiukka ote korkista, pullo poispäin itsestä ja muista, peukku tai mielellään pyyhe korkin päällä ja pulloa väännetään. Mitä nyt tein? No, väänsin korkkia, ei peukkua tai pyyhettä korkin päällä.

Korkki tuntui olevan tiukassa. Olin juuri ojentamassa pulloa vahvemmalle ja ajatus –en saa tätä auki – ei ehtinyt suustani ulos, kun korkki sinkoutui valtavalla paineella etusormi-peukalo-otteestani irti ja suuntasi kohti kasvojani. Tarkalleen ottaen kohti vasenta silmää. Sitä, jolla näen paremmin kuin oikealla. Onneksi korkki tölväisi matkallaan poskipäätäni, joka vähän hidasti vauhtia.  Ja siksi ehdin luultavasti myös sulkea silmäni.

Kuulin, kuinka shampanja kuohui pullosta lattialle. Lori, lori, lori. En muista, mihin pullon laitoin, mutta suuntasin käsi silmää suojellen kohti peiliä. Pelotti, kun katsoin , että onko vasen silmä enää tallella. Oli se. Ihan ehjänäkin. Mutta musta näköhäiriö väikkyi näköalueen reunamilla. Illaksi Jorviin, aamulla Meilahteen.

Loppu hyvin , kaikki hyvin. Paras syntymäpäivälahjani on toimiva, ehjä silmä. Sekä läksy siitä, että pulloja ei käsitellä huolettomasti. Ei koskaan. Vuosittain maailmassa tapahtuu runsaasti shampanjakorkin aiheuttamia onnettomuuksia ja 25 prosentissa niistä jää vammaksi sokeutunut silmä.

Ne kukat. Ja se korkki.

Säikähdyttävä tapaus, unohtumattomat synttärit. Näin jälkikäteen naurattaa ystävien laittamat kommentit tapaturmasta:

’Oliko edes vuosikertashampanjaa?’
’Ankee homma, mutta tyylillesi uskollisesti korkki oli sentään shampanjapullon korkki’
’Kuinka sulle voi noin käydä, kun olet tuhansia korkkeja aukonut.’
’Saitko synttärilahjaksi myös mustan silmän?’
’Hyvä että jäi Berliiniks eikä osoittautunut Hiroshimaksi.’
’Hyvää synttäriä Mari! Lisää skumppaa vaan :)’

Ja yksi kaveri suositteli kunnon suojavisiirin hankkimista pullojen avaamishetkiin. Otetaan harkintaan..

Jatkossa seuraan tiuksti näitä oikeaoppisia ohjeita shampanjapulloja aukoessa:

• Viilennän kuplajuoman hyvin viileäksi, reilusti alle 10 asteeseen ennen avaamista. Lämpimämmän juoman korkki tulee todennäköisemmin liian vauhdilla ulos pullosta.
• En ravista tai heiluta pulloa. En sitten yhtään. Ravistaminen lisää painetta pullossa ja korkki irtoaa kovemmalla vauhdilla.
• Aina, siis aina käännän pullon pään osoittamaan pois itsestäni, noin 45 asteen kulmaan ja pidän koko kämmenen pullon korkkiosan päällä, kun väännän metallisuojan irti.
• Laitan tämän jälkeen pyyhkeen korkin päälle ja väännän pulloa pullon pohjasta kiinni pitäen. En väännä korkkia.
• Vaikka kuinka kivalta kuulostaa päästä korkilla iso pamaus, niin en tee tätä. Ensinnäkin tämä heikentää kuplien laatua. Vaan painan kädellä vastaan, kun korkki alkaa irtoamaan eli hillitsen korkin vauhtia.
• Annan juoman seistä pöydällä avaamisen jälkeen muutaman hetken ajan ennen kuin kaadan shampanjan laseihin. Näin se ei kuohu yli lasin reunojen, vaan menee siististi sinne, minne pitääkin.

Hankien kuningatar.

Ja jotta tämä juttu eli olisi pelkkä sairaskertomus ja kun pian on edessä vappu, äitienpäivä ja muut kuplajuomajuhlapäivät, niin tässä vielä lopuksi pari herkullista roséshampanjaa, joista kaikista pidin kovasti.

Pommeryn POP Earth Rosé. Pommery kutsuu tätä shampanjaansa ekokansalaiseksi. Miksikö? No siksi, että rypäleiden viljelyssä huomioidaan kestävä kehitys, pullo on normaalia kevyempi, etiketti on

kierrätettävää materiaalia ja tekstit on painettu vesiliukoisilla väreillä. Hieno homma. Varsinkin, kun tämä shampanja on vielä oikein mukiinmenevää, suunmukaista. Ja juoma on erittäin herkän

Herkkä pullo hyllyllä.

väristä, kaunista vanhaa roosaa lasissa.  Maku on kepeä, hedelmäinen, jopa karkkinen. Tykkäsin kovasti.  Aivan ihana kevätjuoma.

Lansonin Extra Age Rosé. Tämä vuosikertashampanjoiden sekoitus  on hienostunut, viinimäinen ja lohenpunainen juoma. Hieman hapan tai paremminkin hyvähappoinen ja mansikkainen maultaan. Ensimmäisten

Kerro se kukkasin.

mansikoiden seuraksi tai kevään kevyelle kala-aterialle ottaisin tämän viiniksi. Tai nauttisin kullan kanssa kahdestaan. Tätä herkkua täytyy tuoda mukanaa maailmalta. Alkosta löytyy vain vastaava, hyvä sekin,  valkoinen.

Laurent Perrier Cuvée Champagne Brut Rosé. Elegantti juoma elegantissa pullossa. Äitienpäivänä lasillinen tätä, tai miksei koko pullollinen – äidille. Pöytään parsaa ja muita kevään herkkuja. Tai tarjolle keveiden canapéiden kera.

Mutta muistakaa. Hill Street Bluesin sanoin ’Be careful out there’, kun avaatte shampanjapulloja. Shampanja säilyy kyllä lempijuomanani. Mutta jatkossa. Muut saavat aukoa pullot. Jookos?

Muita juttuja kuplista:

Kuplia kitalaessa, hymy huulilla

Shampanjaa ja muita kuplia

Maailma cavanpunaisten lasien läpi