Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Vintagem-verkkokauppa
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta
    • Tietosuojaseloste

Oih, nyt se on virallista – hirvimuhennos

1.11.2017 by Mari

hirvimuhennos, hirvipata, hirviruokia, hirviresepti, hirvenniska, mitä tehdä hirvenniskasta

Niin virallista että! Siis joulusesonki alkoi, onhan 1. marraskuuta. Ja se tarkoittaa sitä, että nyt saa kuunnella joululauluja ihan luvan kanssa. Joka päivä. Ja vaikka koko ajan.

Usko pois, olen joululaulujen suurkuluttaja. Pidän mollivoittoisesta musiikista ja joululaulut, jos jotkut ovat riipivän surumielisiä, joten bring it on.

Joululauluajan lisäksi nyt on mitä parhain riista-aika.

Kesällä kaivoin pakkasen uumenista hirven niskan – luulin ottavani paistin savustusta varten – ja tein hirvipaistin sijaan siitä mielettömän herkullisen hirvimuhennoksen. Sellaisen, jossa mennään melko simppeleillä mausteilla ja hirvi saa olla pääosassa. Eikä lientä ole liikaa. Tuossa alla pata matkalla uuniin, siitä se ihanasti muhentuu meheväksi muhennokseksi.

hirvimuhennos hirvenniskasta, hirvipata, hirviruokia, hirvireseptejä

Hirven niska on mureinta mahdollista hirveä ja se muhentuu ihanasti pitkään hauduteltuna. Siitä saisi myös mitä mainioimman hirvikeiton. Pidän tästä muhennoksesta enemmän kuin ikisuosikistani hirvipadasta.

hirvimuhennos, hirvenniska

Tänään tein samaa pataa uudestaan ja nyt jaan reseptinkin, koska nyt on sen aika. Tein muhennokselle maa-artisokista kivan lisukkeen, mutta säästetään se seuraavaan kertaan.

HIRVIMUHENNOS

4 hengelle
 
1 kg hirvenniskaa
25 g kuivattuja tatteja
3-5 laakerinlehteä
2 tl sormisuolaa, esim. Maldon
mustapippuria
3 tl hunajaa
5-6 katajanmarjaa
2-3 maustepippuria
2 punasipulia
1 rkl riistafondia
3 dl punaviiniä
2 dl vettä
2 rkl spelttijauhoja
voita paistamiseen
 
Leikkaa niska paloiksi. Pilko sipulit. Paista lihan palat palat ruskeiksi sipulin kanssa, suolaa ja pippuroi lihat. Lisää lopuksi jauhot ja pyörittele palat kauttaaltaan jauhoissa.
Nosta lihan palat valurautapataan ja lisää joukkoon mausteet eli katajanmarjat, hunaja, maustepippurit, riistafondi sekä nesteet.
Anna muhennoksen muhia parin tunnin ajan kannen alla, poista sitten kansi ja hauduta muhennosta vielä parin tunnin ajan, kunnes liha on aivan murenevaa. nauti puikulaperunoiden kera.

Entä viini sitten? Rakastan Riojan viinejä ja tämän Coto de Imaz Gran Reservan olen jo hirvipaistin kera testannut. Menisi mainiosti myös tälle intensiivisiä makuja uhkuvalle muhennokselle. Tätä ei toki kolmea desiä pataan tohdi kaataa, vaan siihen kannattaa käyttää jotain syrahia Chilen suunnalta. Näin muhennos saa lisäpippuria ja marjaisuutta viinistä.

Ja sitten vähän ruokakuvaus-asiaa. Valokuvaajafrendini Tim on tänään avannut varsin makoisan kaupan Etsyyn. Hän on syksyn mittaan tehtaillut mitä upeampia kuvausalustoja antiikkisista pellavakankaista. Olen tässä niitä testaillut jo tovin ja kyllä, tykkään. Kangas toimii todella monipuolisesti ja siinä on kaksi erikuosista puolta. Oheisissa kuvissa yksi tällainen liina taustana. Aika kiva, eikö?

Klikkaa siis Etsyyn, Balkan backgrounds kauppaan ja shoppaa omasi!

Hirvimuhennos tuli juuri uunista, nyt täytyy mennä!

Lisää herkkuja hirvestä:

Hirvihampurilainen
Metsäinen hirvipata
Hirvilihapullat
Hirvenpaisti

Lisää Jotain maukasta ?

Instagram / Facebook / Twitter 

Kategoriassa: Korkattu, liha ja riista, Pääruoat, Punaviinit, Reseptit, ruokakuvaus, viini Avainsanoilla: hirvenniska, hirvimuhennos, hirvipata, hirviresepti, hirviruokia, hirviviini, mitä tehdä hirvenniskasta

W & J Graham’s – maukas oppimäärä portviiniin

26.10.2017 by Mari

graham's portviinit, tawny portviinit, portviinit, hyvä portviinit

Porto. Tuo ränsistyvä, mäkinen ja joen halkoma karamellisävyinen kaupunki. Piskuisia kuppiloita, järjettömästi turisteja  ja näyttäviä siltoja. Joen rantaa reunustavat portviinitalot. Kyllä, nyt ollaan asian ytimessä, tutustumassa portviineihin ja askeltamassa kohti Symingtonin perheen omistamaa Graham’sin portviinitaloa.

Vaikka portviini juomana on hyvinkin tuttu, niin käynti Portossa oli silmiä avaava. Koin montaa ahaa ja vain niin– elämystä ja opin portviinistä uusia asioita. Muun muassa sen, miten se nautitaan.

Karujen olosuhteuden laatuviini

Tiesitkö, että vaikka kaikki tunnetut portviinitalot pitävät majaa Portossa, niin portviini syntyy reilun 90 kilometrin päässä tästä kaupungista? Douron laakso, jota yhdeksi maailman kauneimmaksi viininvalmistusalueeksikin tituleerataan, on paikka, jossa portviiniksi kutsuttavien viinien rypäleiden tulee kasvaa ja kypsyä.

Portviinin taustalla, kuten monen muunkin huippuviinin taustalla, ovat karut olosuhteet. Kesällä Douron laakson lämpötila huitelee 40-50 asteessa ja talvet ovat hyiset. Kuivuus, kuumuus ja ankeat olosuhteet leimaavat portviinirypäleiden elämää. Ja nämä rankoissa olosuhteissa kitkuttelevat rypäleet tekevät ne parhaat viinit.

Entä mitkä rypäleet? Niin, tässä suhteessa Portugali kulkee aivan omia polkujaan. Portviinit – kuten muutkin viinit Portugalissa – valmistetaan paikallisista, alkuperäisistä rypälelajikkeista, joita on useita kymmeniä. Rypälelajikkeet, kuten Touriga Nacional, Tinta Amarela, Tinta Barroca, Tinta Roriz, Touriga Francesa eivät kuulosta tutuilta, mutta mainioita viinejä niistä syntyy, usko pois!

graham's portviinit, tawny portviinit, portviinit, hyvä portviinit

Väkevöidyn viinin taikaa

Vaikka ei Douron laaksossa kävisikään, saa Porton kaupungissa hyvin tuntumaa tähän väkevöityyn viiniin ja sen historiaan. Voit vierailla lempiportviinivalmistajallasi tai vain nautiskella lukuisten baarien mittavia portviinivalikoimia.

Portviinin historia henkii kaikkialta. Hyvällä tavalla.

Mikä on se salaisuus makeiden, aromeja uhkuvien ja yksinkertaisesti herkullisten portviinien takana? Portviinin makeuden ja täyteläisyyden takana on viinin väkevöinti. Viinin käyminen keskeytetään brandyllä ja näin suuri osa rypäleiden makeudesta jää viiniin. Ja viinistä tulee erittäin hyvin säilyvää ja se kypsyy hienosti upeita aromeja vuosien varrella kehittäen.

Trendikäs tawny kypsyy tynnyrissä

LBV? Tawny? Vintage? Merkinnät portviinipulloissa sekoittavat viininautiskelijan pään. Mikä portviini nautitaan heti ja mikä paranee pullokypsytyksessä? 

Kun portviinin annetaan kypsyä pidempään tynnyrissä, sen väri alkaa hapen vaikutuksesta muuttua syvänpunaisesta kullanruskean meripihkaiseksi, runsas hedelmäisyys pyöristyy ja tanniinit pehmenevät. Tawnyt kypsytetään tammitynnyreissä ja ne eivät pullokypsytyksestä enää suuremmin nauti, vaan nämä portviinit ovat pnautittavissa heti pullotuksen jälkeen. Hienoimmat tawnyt ovat kypsyneet tammen syleilyssä vuosikymmeniä – Graham’sillä muun muassa 10, 20 tai 40 vuotta –  aromikkaiksi, pähkinäisiksi, toffeisiksi ja kypsien hedelmien aromeja uhkuviksi. 

graham's portviinit, tawny portviinit, portviinit, hyvä portviinit

Tiesitkö, että trenditietoiset nautiskelevat nyt juuri näitä kullanruskeita tawneja? Ei lie yllätys, että tawnyt ovat trendi jo Tanskassa, jossa portviinejä eniten pohjoismaista nautitaan.  Myös portviinibaareja pumpsahtelee sinne tänne Tanskanmaalla – Kööpenhaminassa, Århusissa ja Åskildessä voit jo astella nautiskelemaan lasillisen pari tätä Portugalin ihmettä.  

Ja se tawnyn oikea nautiskelulämpötila? Tämän eteen Graham’sillä työskennellään hartiavoimin. Tawnyt ovat parhaimmillaan hyvin viilennettyinä, noin 10-12 asteisina eli niin viileinä, että lasi aivan hikoilee. Tämä tarjoilulämpötila poistaa alkoholin poltteen ja tawnien upeat aromit pääsevät oikeuksiinsa.

Joka kerta, kun astelin baariin Portossa kysyin, ennen kuin laskin pyllyni tuolille, että onko teillä hyvin viilennettyjä tawneja. Jos vastaus oli kielteinen, vaihdoin kapakkaa. Suomessa jäisin tällä taktiikalla kuivin suin, Portossa jouduin pari kertaa siirtymään muualle. Jos haluat maksimoida tawnynautintosi, niin viilennä hyvä ihminen, viilennä!

Vintagea vain parhaimpina vuosina

Vain parhaimpina vuosina tuotetut vuosikertaportviinit, vintageportit, kypsyvät kookkaissa tynnyrissä noin parin vuoden ajan, jonka jälkeen ne pullotetaan ja kypsyminen jatkuu pulloissa. Vintage portviinit säilyvät ja kehittyvät vuosikymmeniä pullotuksen jälkeen, vaikka ovat toki nautittavissa myös nuorina.

LBV portit eli late bottled vintage portviinit kypsyvät tynnyrissä tupla-ajan vintage portviineihin verrattuna eli jopa kuuden vuoden ajan.

W & J Graham’sin tarina

Brittien vaikutus portviinien historiassa näkyy jo portviinitalojen nimissä. 1700-luvulla Porton kaupunkiin muodostui brittiläisten viinikauppiaiden yhteisö, jonka liiketoimintana oli portviinin valmistaminenja toimittaminen janoisille englantilaisille. Skotlantilaiset veljekset, William ja John Graham, Graham’sin portviinitalon perustajat, olivat ensimmäisten joukossa hankkimassa maata Douron laaksosta ja loppu onkin historiaa.  

Tänä päivänä heidän viljelysalueensa kattavat parhaimmat alueet Douron laakossa ja Graham’sin perheomisteinen portviinitalo on nykyään yksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista portviininvalmistajista. Eikä tuo lie ihme, ovathan he toimineet  alalla jo lähes 200 vuoden ajan. 

Hyvin paljon myöhemmin eli 1970-luvulla Graham’sin omistus siirtyi Symingtonin perheelle. Tällä hetkellä viisi Symingtonin suvun serkusta on itse vastuussa talon toiminnasta. 

Graham’sin portviinitalo on Portossa portviinitaloista joen varrella se jonossa viimeisin, mutta ei suinkaan vaatimattomin. Kymmenen minuutin kapuamisen jälkeen saavut Graham’sille ja heti ensimmäisenä houkuttaa istua aurinkoiselle terassille nauttimaan lasillinen white port tonicia ja ihailla silmien eteen aukeavaa näkyvää Porton kaupunkiin.

Mutta kannattaa varata aika ja tehdä pieni kierros talossa ja vasta sitten heittäytyä nautiskeluun. Tässä auttaa mainiosti pöydän varaaminen Graham’sin ihastuttavasta Vinum ravintolasta.

Olen palannut tähän Porton matkaani useaan otteeseen viime viikkojen aikana. Enkä vähiten siksi, että Portugali yllätti ruoilla ja juomillaan. En muista, milloin viimeksi olisin jatkuvasti syönyt yhtä hyvin kuin tuon neljän päivän aikana Portossa. Joten tähän palaan vielä vinkein, en lupaan!

Tutustu Graham’siin:

Graham’sin Tawnyt

Pääsin maistamaan 10-, 20, 30- 40-vuotiaita tawneja sekä vuoden 1972 tawnya. Ehdoton suosikkini näistä oli Graham’s 20 Y Old Tawny Port (Alkossa tällä hetkellä vain tuo näyttävä 4,5 litran pullo), jossa on upea pähkinäinen ja kypsän hedelmäinen aromi. 

Kypsyessään tawnien maku muuttuu intensiivisemmäksi, enemmän kuivatun hedelmän makua sisältäväksi, jopa suklaiseksi. 10-vuotta nuorempi tawny, Graham’s 10 Y Old Tawny Port on parikymppiseen verrattuna vasta lapsenkengissä eli värissä on vielä selkeää punaisuutta ja maussa vasta kevyttä rusinaa. Tämä portviini on mainio seuralainen jälkiruokapöytään kuivattuja hedelmiä sisältävien kakkujen kera nautittavaksi.

Graham’s The Tawny Port

Tämä ’The’ tawny on oikein omiaan jouluksi ja joulun juustopöytään. Vielä hieman punaruskea tawnyn maku on hedelmäinen ja makea ja omiaan vaikkapa tujun sinihomejuuston kylkeen katettuna. Mainio hinta-laatusuhde.

Chirchill Reserve Port

Tässä tummanpunaisessa portviinissä on runsaasti suun täyttävää makeutta ja marjaisuutta. Tätä nauttisin sellaisenaan tai lorauttaisin tilkan mustikkaisen glögin terästykseksi. Pullo on hauska, 02 l miniatyyripullo, jos pelkää, että isompi pullo ei tule joulun aikana nautittua.

Matkan tarjosi Interbrands.

 

Kategoriassa: Drinkit, Korkattu, viini Avainsanoilla: graham's tawny, graham'sin portviinitalo, hyvä portviini, joulun portviinivinkkejä, juomia jouluksi, porto, portviini, tawny port, visiitti graham'sin portviinitalolle

Chapter ja Zonin

23.10.2017 by Mari

zonin, zonin prosecco, zonin viinit, sommelier's themed lunch, lorenzo zonin

Maistettu!

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun tekee mieli nauttia lasillinen jotain kivaa viiniä? Ja jo kolmas pullo korkattuna ja juomatta, koska mikään näistä viineistä ei juuri nyt kelpaa. Ei ole juuri se sellainen hyvä, mitä suu kaipaa. Tällaista on ollut ilmassa.

Syynä tähän nirsoilevaan makuuni lienee lähiviikoissa. Varsin viinillistä aikaa nimittäin takana eikä loppua näy.. 

Toissa viikolla olin asiakkaan matkassa juttelemassa alkolaisten kanssa viinien sekä ruokien yhdistämisestä ja maistelimme suunnittelemiani ruokia komppaaville viineille. Ihan älyttömän kivaa ja alkolaiset oli tosi jees.  

Askel kävi myös aivan loistavan herkulliseen ja innovatiiviseen ravintola Chapteriin, jossa takana aiemmin vain lounaskokemus, mutta sekin varsin oiva sellainen. Nyt paikalla oli italialaisen viinitalo Zoninin yksi viinintekijöistä eli Lorenzo Zonin, kymmenkunta sommelieriä ja 9 viinin sokkotastingkattaus aka Sommelier’s themed lunch, jossa tällä kertaa italialaiset ja ranskalaiset viinit ottivat mittaa toisistaan teemanimellä David and Goliath.

zonin, zonin prosecco, zonin viinit, sommelier's themed lunch, lorenzo zonin

Mietteliäs Lorenzo Zonin viinien äärellä.

Konsepti on Zoninin jo pidempään jatkama konsepti, jossa eri teemoilla yhdistellään ruokaa ja viiniä ja kokoonnutaan eri maiden laaturavintoloihin viinillisen pöydän ääreen. 

Zoninin viinit lienevät suomalaisille tutuimpia tarjolla olevien edullisten ja eloisien Proseccojen, noiden Italian suosituimpien kuplajuomien muodossa, mutta Zonin on paljon muutakin. Heillä on viinitiloja ympäri Italiaa – Sisiliasta Piemonteen-, viinejä valmistetaan biodynaamisesti ja rakkaudella, perheyritys kun on kyseessä.

Tasting oli järjettömän mielenkiintoinen, opettavainen ja todella rento. Jos jotain nenäni on tässä vuosien varrella viineistä oppinut tunnistamaan, niin selkeästi ainakin sen, miltä italialainen viini tuoksuu (rustiikkiselta, maanläheiseltä) ja mikä viini tulee Ranskasta (se elegantimpi, niukempi aromimaailma). Nenä ei pettänyt kertaakaan. Tässä tastingissä ihan konkreettisesti hiffasi sen, kuinka paljon nenä vaikuttaa makuaistiin. Kieli kertoo sitä, minkä nenä jo tunnisti.

zonin, zonin prosecco, zonin viinit, sommelier's themed lunch, lorenzo zonin

Kilpakumppaneita.

Proseccoista vielä. Zoninin perhe on valmistanut viinejä ja juurikin näitä Proseccoja Venetossa jo vuodesta 1821. Tiedätkö rypäleen näiden keveiden kuohuvien takana? Valkoinen Glera-rypäle ei lie nimeltään niin tuttu, mutta se on Proseccon maun ydin ja Zonin luottaa Proseccoissaa 100 prosenttisesti Gleraan, vaikka myös muita rypäleitä voi Gleran lisäksi Proseccoihin hippusen verran sekoittaa.

Entä se ravintola Chapter sitten? Aivan mahtava!

Chapterissä, jos jossain osataan laittaa kasviksista – etenkin moninaisista juureksista – oivia aterioita. Pääasia ei ole se, että juurekset maistuvat juureksille, kuten monissa kasvisravintoloissa tuppaa olemaan, vaan se, että juurekset maistuvat aivan käsittämättömän herkulliselle, ne ovat valmistettu mielenkiintoisesti ja annokset ovat hyvin herkän näköisiä, kuin pieniä maalauksia.

Makumaailma Chapterissä miellytti todella paljon – yhdellä aterialla saattaa saada lanttua, juuriselleriä, palsternakkaa, valkoista porkkanaa, you name it -, suolaa ripotellaan annoksiin reteellä ranteella. Kuin pisteenä ii:n päällä  molemmilla visiiteilläni ruoissa oli paljon ruskistettua voita – tähän sydämiä ja huuhtomerkkejä – ja ruokien kanssa tarjolla speltti- tai emmervehnäpuuroa, jotka makoisuudessaan yksistään ovat syy ravintolavisiittiin. Ja lihansyöjille tiedoksi, kyllä, annoksissa on kasvisten lisäksi toki myös kalaisia ja lihaisia vaihtoehtoja eli jokaiselle jotain.

Chapterille myös pojot siitä, että tekivät palsternakasta jälkkärin, joka oikeasti oli kiva. Olen enemmän kuin pettynyt maa-artisokkakakkuihin, kurkkupehmiksiin sun muihin, mutta usko palasi tuon jälkkärin myötä.

Chapterin ote viiniin jäi vähän kysymysmerkiksi, sillä lounasvisiitillä viinilista oli juuri muuttunut ja tarjoilija ei osannut kertoa muuta kyselemistämme viineistä, kuin että ne olivat Ranskasta ja sen toki jo listalta osasimme itse lukea. Lista oli myös niukahko. Ja tällä toisella kertaa Zoninin maukkaat viinit kisasivat paikalle tuotujen ranskalaisten kera, joten ravintolan omista viinin ja ruoan komboista en ole saanut kokemusta. Tässä Zonin-setissä oli varsin oivia yhdistelmiä.

Chapterissä vieraillut ystäväni kertoi, että listalla on ainakin pienen tuotannon natural-viinejä. Itse toivon, että myös muitakin, sillä natu-viinien kanssa voi mennä todella pieleen, jossa näiden viinien hallinta ei ole hyppysissä. Helsingin ravntoloissa on niitä, jotka tämän homman osaavat ja niitä, jotka eivät..

zonin, zonin prosecco, zonin viinit, sommelier's themed lunch, lorenzo zonin

Viinilistan sisältä on itselleni yhtä tärkeä kuin mitä ruokalistalta löytyy, joten tämä on sitten se viimeinen, joka tulee kertomaan, kuinka korkealle Chapterin tulevaisuudessa rankkaan. Chapter tarjoaa illallistajille ainoastaan 7-10  lajin menuuta 79 euron hintaan ja annoskoko on sellainen, että tällä kyllä saa rahalleen vastinetta. Mikä näillä hinnoilla on kyllä ihan suotavaakin.

Jos et ole Chapteriä vielä testannut, niin heitä varausta sisään – pikimmiten. Paikan sommelier kertoi, että pääsalin auettua ravintolan varauslista on täyttynyt pikavauhtia ja kun näin joulua kohti mennnään, vauhti todennäköisesti vain kiihtyy. Lämmin suositus ravintola Chapterille, joka on mainio lisä Helsingin ravintolasceneen maukkaine annoksineen ja cooleine ja skandinaavisine sisustuksineen. Ja ei tuo maisemakaan ole paha illallisvieraiden ihastella, kun ikkunan takaa Helsingin Tuomiokirkko kohoaa kohti taivaita. 

Ei hassumpaa, ei ollenkaan!

Sommelier’s Themed Luncheon tarjosi Pernod Richard.

 

 

Kategoriassa: ravintolaelämyksiä, Ravintolaelämyksiä, speltti, vihannekset ja juurekset, viini Avainsanoilla: lorenzo zonin, prosecco alko, ravintola chapter, ravintolaelämyksiä, sommelier's themed lunch, zonin, zonin prosecco, zonin viinit

  • « Edellinen sivu
  • 1
  • …
  • 52
  • 53
  • 54
  • 55
  • 56
  • …
  • 103
  • Seuraava sivu »

Jotain Maukasta

Maistele sienihullun ruokaentusiastin ja viininystävän maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa

Tilaa Sienikirja

Tilaa Sienikirja

FPOTY Finalist Graphic

Pink lady food photographer of the year 2024
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Vanhan tavaran verkkokauppa

antiikkiverkkokauppa, vintagem

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • MAAGINEN SIENIRETRIITTI – matka sienirihmastoon ja -herkutteluun
  • Fermentoitu parsa – hapatustako?
  • Punajuuriorzotto ja fetalumi -väriä talveen
  • Hapanjuuripatonki – helposti täydellistä!
  • Toscalaskiaispullat – siis mitä ihanaa?!?

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Mitä kaikkea?

#arkeakympillä aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kasvisruoka kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat sienet sienireseptejä sieniruoka sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu vihreä parsa viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta

 

Ladataan kommentteja...