Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa sanoo sananlasku. Mutta mitäs ne sananlaskut tietää. 

Eikä ainakaan viineihin tuo sanonta päde. Huokeakin voi olla hyvä.

Kilistelin eilen Suomen musiikkitaivaan kovimmille tähdille Emma-gaalassa. Lasissa kupli Jaume Serra, kovasti suitsutusta saanut ja hinta-laatusuhteeltaan kerrassaan erinomainen kupliva. Hienostuneisuutta ja arvokkuutta alle yhdeksän euron.

Kuplien takaa kurkistelin lavalla leiskuvaa tulta ja lentelevia konfetteja. Näyttävät bileet, oh yes. Sympaattisinta oli, kun Kasmir pokkasi ekan pystinsä ja oli selkeästi liikuttunut. Totesikin lopuksi, että ’nyt mä meen tästä mun pöytään itkemään’. Uu, pisteet sulle! Toinenkin pysti vielä liikutti miestä. Mutta mikä tyyppi. Alusta asti olen tykännyt. Kasmirin musa on jotain aivan tuoretta. Partainen jannu ja herkkää laulantaa. Eihän siitä voi kuin tykätä.

Mutta takaisin edukkaisiin viineihin. Ja tulta tässäkin tarinassa. Eli muistatte varmaan, kuinka poltin terassiani kuvauksissa tässä päivänä eräänä. Kuvasin The Original M8 2014 -viiniä. En tiennyt hintaa, en makua. 

Kuvausten päätteeksi paistoimme pihvit ja korkkasimme tämän aussiviinin. No terve, kaveri! Tämähän on kerrassaan mukava viini. Aloin oitis kaivata kesää. Maku on todella mehevän hedelmäinen, viini on pyöreä. Juuri sellainen hauska viini, jonka pakkaan kesällä mökille mukaan grillibileisiin. Helppo ja miellyttävä. Pullossa on hauska, äijämäinen ote, mutta lasissa viini lempeytyy. Veikkaan, että merlot hallitsee tätä viiniä, sen verran pehmeän hillomainen maku on. 

Nyt havahduin, kun tuote oli saapunut hyllyille, että hinta on pöyristyttävän huokea. Montako kelpoa viiniä saa alle seitsemällä eurolla? En kyllä tämän hintaluokan viinejä juurikaan ole ostanut, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Tästä Australian mate:sta tuli kyllä mun kaveri!

Pullo saatu näyteenä maahantuojalta.