Jotain maukasta

Banaanileipä – tulee hyvä kakku

15.2.2013 by Mari

Taas kävi näin.

Banaanit viettävät taas syntymäpäiviään hedelmäkulhossa. Tai iäkkäiltä ne ainakin näyttävät. Roskiin? Vai pitäisikö leipoa banaanileipä?

Tai ei se mikään leipä ole. Kakku siitä tulee. Ja ihana sellainen.

Kuorin neljä parhaat päivänsä nähnyttä banaania. Paksu, imelä tuoksu täytti nenän. Vaikka pidänkin enemmän kypsän puoleisista, niin näiden tuoksu oli jo melkein liian yltäkylläinen. Uh.

Musta paistui meheväksi.

Mutta annas olla, kun muussaat mustuneet kaverit, sekoitat joukkoon voita, sokeria, kermaviiliä ja vaniljatangon siemenet näin muun muassa, niin tuloksena on kuohkea, lempeästi banaanilta maistuva hedelmäinen taikina. Oli jo lähellä, että en lusikoinut kaikkea taikinaa sellaisenaan. Onneksi kuuma uuni katseli touhujani syyttävästi. Kakku leipävuokaan ja uuniin. Jo vartin päästä uunista luikerteli ihastuttava tuoksu. Vielä piti malttaa, kakku kypsyy tunnissa.

Ei tullut paha.

Banaanileipä

3 dl jauhoja
1 tl soodaa
1/2 tl suolaa
125 g voita
1 dl ruokosokeria
1,5 dl sokeria
2 munaa
3 kypsää banaania
vaniljatangon siemenet
1/2 prk kermaviiliä
voita vuoan voiteluun

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi, lisää munat yksitellen. Muussaa banaanit ja sekoita joukkoon. Lisää kermaviili ja lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu sooda ja suola. Paista 175 asteisessa uunissa vajaan tunnin verran. Tarjoa kakku haaleana creme fraiche lusikallisen kera.

Mitä jäljelle jää..

Tämä kakku on ihan käsittämätön. Se maistuu jäätelölle tai pirtelölle tai jollekin sellaiselle ihanalle lapsuudenmuistolle, mitä en kykene sanoiksi pukemaan. Nyt suren jokaisen roskiin heitetyn, pilkuttuneen banaanin takia. Mitä niistä olisikaan voinut saada aikaan..

Puukkoa pöytään

14.2.2013 by Mari

Tultihin syömähän.

Ja viiden tähden maalaisruokaa. Glogatan 4 on auki. Pöytä on katettu.

Rapeat lohennahkapalat keikkuvat aroniapensaan oksilla värikkäiden juureslastujen seuralaisena. Mullasta, pensaan juurelta kaapaistaan dippiä maukkaisiin lastuihin. Kyllä, nyt alkoi kiinnostaa. Edessä kutkuttava ilta.

Juurestaidetta.

Kluuvikadun hotelli Glo on saanut arvoisensa ravintolan. Huippuravintoloiden – Savoy, Chez Dominique, Noma -oppipojasta on kasvanut mestari.

Kolmekymppinen Ville Rainio on päässut purkamaan oppivuosien aikana ideoista täyttyneiden ruutuvihkojen antia ja luonut ravintola Glogatan 4:ään omannäköisensä, rustiikkiseen maalaisruokaan keskittyvän ja nyt niin trendikkään, konseptin.

Alkupalapuun myötä mukaansa temmannut jännitys säilyi onnistuneesti koko maistelumenun ajan. Kippoja ja kappoja kannettiin tarjolle. Niissä höyrysi raavasta perinneruokaa, jota voisi kuvitella syödyn silloin, kun peltoja vielä kaskettiin miesvoimin. Mutta perinteet ovat saaneet gastronomisen twistin keittiömestarin osaavissa käsissä. Annokset ovat tarkkaan mietittyjä, värikkäitä ja herkkiäkin. Se piskuinen, savuava nauris. Ja keväinen

Rapsakkaa ja suolaista.

perunasoppa muikunmädillä ja friteeratulla perunasuikerolla – aitoa silmänruokaa ja herkullisinta, mitä olen vähään aikaan lautaselta lusikoinut.

Illan aikana selvisi myös se, että en ole luuytimen ystävä. En edes friteeratun. Se vaan on liian.. No..Hmm..ydintä. Menun kliimaksi saavutettiin, kun pöytään tuli luu, puukko ja palttua. Keittiössä on temmelletty oikein toden teolla.

Glogatan 4 on elämys. Elämys, josta saa eniten irti ilman etukäteistietoja. Joten en pilaa yllätystä tämän enempää.

Nälkäisimmille kaluttavaksi.

Maalaisruoka on tullut. Ei ehkä jäädäkseen, mutta kyllä näitä antimia syödään ravintolapöydissä vielä tovi. Silloin ollaan oikeilla jäljillä, kun joku toteuttaa omaa intohimoaan ja näkemystään. Symppiksen oloinen Ville selkeästi tekee näin. ’Musta se vaan on tosi hyvää’, hän totesi ykskantaan lasimestarin silakka-annoksen syntyä tiedusteltaessa.

Niinpä. Omaa tähteään tulee seurata.

Rakastaa, ei rakasta..

13.2.2013 by Mari

Aito. Ei tinakuoria.

Tätä pohtiessa voi leipoa. Jotain makeaa, jotain keväistä. Ystävänpäiväksi.

Kevät alkaa rytinällä. Ainakin juhlapäivissä. On Runeberginpäivää, laskiaista ja ystävänpäivää. Itsellä menee ainakin puolet näistä ohi, mutta nyt havahduin, että huomenna pitää rakastaa.

Ystävänpäivänä tupataan tarjoamaan rakkaille makeita herkkuja ja jos hyvin sattuu, myös kuohuvaa. Nyt ystävänpäivä on arkena, joten aika on kortilla. Nämä pienet leivonnaiset eivät vie aikaa. Tänään kun tekee piirakkapohjan, niin huomenna herkutellaan.

Näissä somistuksissa, joita voisi kutsua vaikka leivoksiksi, on kevään maku. Sitruunainen, raikas täyte ja häivähdys sinistä taivasta pinnalla. Ja kaikki, missä on mascarponea, on aina huumaavaa. Ja leivottaessa tehdään rakkauden taikoja.

Rakkaustaikoja tehden leivottu.

Mustikkaleivokset
n. 8 kpl

Piirakkapohja

100 g voita
1 muna
2 rkl vettä
3,5 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
1 1/4 dl tomusokeria

Nypi voi ja jauhot käsin muruiksi. Lisää kanamunat ja sokeri. Levitä taikina pieniin kakkumuotteihin ja laita hetkeksi kylmään odottamaan paistamista. Jos oikein hienostella haluaa, kylmenneisiin muotteihin laitetaan palanen foliota ja herneitä. Näin pohja ei nouse liikaa. Mutta olen myös jättänyt tämän vaiheen väliin, kun ei huvita tai ole herneitä. Riittää, kun pistelee pohjiin haarukalla reikiä. Ja peittäähän se täyte kuitenkin sen pohjan. Paista pohjat 175 asteessa, kunnes taikina on kypsää. Tämä vie vajaat 10 minuuttia. Tästä piirakkaohjeesta saa muuten rapean pohjan kaikille marjatortuille. Käytän tätä käytännössä kaikissa tekemissäni piirakoissa. Annos riittää mainiosti yhteen perinteisen kokoiseen piirakkavuokaan.

Näihin leivoksiin, kakkumuoteista riippuen, taikinaa voi olla useampaankin muottiin kuin mihin täyte riittää. Silloin kannattaa täyttää muotit ylimääräisellä taikinalla ja pakastaa ne pakastepussissa. Näin tarvittaessa pakkasesta löytyy paistoa vaille valmiit, herkulliset piirakkapohjat, jotka voi täyttää sopivilla aineksilla. Kermalla, marjoilla, vaniljakastikeella..

Rakkauden raaka-aine?

Täyte:
Täyte riittää n. 8 pieneen kakkumuotilliseen

1 pkt pensasmustikoita
1 prk mascarponea
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan mehu
2 rkl sitruunamarmeladia
2 rkl pölysokeria
2 rkl Cointreauta

Sekoita mascarponeen sitruunanmehu ja raastettu kuori, pölysokeri sekä Cointreua. Lusikoi täyte rapeaksi paistettuihin pohjiin, koristele leivokset mustikoilla ja siivilöi koristeeksi vielä pölysokeria.

Tunnusta rakkautesi.

Näissä leivoksissa pohja on rapea, sisus sitruunainen, mutta makea ja suussa rikki rapsahtavat mustikat kruunaavat makuelämyksen. Jos ei rakastanut, niin näiden leivosten jälkeen kyllä varmasti rakastaa.

Ja vielä – näitä mustikkaunelmia ei kerta kaikkiaan voi syödä, ainakaan ystävänpäivänä – ilman jotain tunnetta tihkuvaa rakkaslaulua. Olkoon se tällä kertaa tämä, Eminemin pateettinen Space Bound, josta rakkauden ihanuus ja angsti tihkuu suloisesti läpi.