Jotain maukasta

Kirsikkajuttu

24.7.2013 by Mari

Mitäs se tänään olisi?

Pieniä, happamia kirsikoita. Kaksi puuta täynnä. Tämä vaatii toimenpiteitä.

Tikkaat, kulho ja korkeuksiin.

Näitä piisaa.

Kolme litraa keräsin ja jäljelle jääneet kirsikat ilkkuivat. Niitä oli vielä ainakin 75 prosenttia jäljellä. No, I’ll be back. Mutta ensin vähän muffinsseja.

Maistuisiko tällaiset?

Kotimaisten kirsikoiden happamuus sopii vallan mainiosti muffinsseihin. Myös upsidedown-kakun kirsikoista voi leipoa, mutta kirsikka tuppaa muuttamaan kaunista, verenpunaista väriään kuumennettaessa, niin itse mielummin piilotan ne muffinssin sisään.

Pölyä päälle.

Ei nämä nyt ihan terveysmuffinsseja ole, vaikka – valkoisten jauhojen käyttöä vähentäneenä – käytin taikinaan puolet grahamjauhoja ja puolet vehnäjauhoja. Mutta voi sitä aina vähän itseään huijata. Ja sitä paitsi täysjyvävehnäjauhot antavat muffinsseille nallekarhun ruskean värin. Maalaistunnelmaa.

Nyt näyttää hyvältä.

Kirsikkamuffinssit
10 isoa muffinssia

150 g voita
2,5 dl ruokosokeria tai tavallista sokeria
2 munaa
1 3/4 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
4 dl kirsikoita
1 vaniljatangon siemenet
100 g marsipaania raastettuna
1 dl maitoa
1 dl luonnonjugurttia

Tällä kelpaa nostella.

Crumble muffinssien päälle:

3 rkl sulaa voita
1 dl sokeria
n. 3/4 dl grahamhauhoja

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset kanamunat yksi kerrallaan ja sekoita hyvin. Raasta joukkoon marsipaani. Sekoita joukkoon jauhot, joihin on lisätty leivinjauhe. Lisää jugurttiin vaniljatangon siemenet ja lisää jugurtti ja maito taikinaan. Viimeiseksi sekoita kirsikat joukkoon kevyesti nostellen. Täytä muffinssivuoat taikinalla, jätä nousuvaraa n. 1/3.

Sekoita crumblen ainekset ja ripottele ne vielä muffinssien päälle. Crumblesta tulee kivan rapea ja makea pinta näille muffinsseille. Paista 200 asteessa n. 25-30 minuutin ajan.

No, mihinkäs se kakkulapio meni?

Tupsuta valmiiden muffinssien päälle vielä pölysokeria ja vie tarjolle kello viiden teen aikaan! Kyllä kelpasi näitä muffinsseja nostella lautasille Jotain maukasta-nimikkokakkulapiolla, jonka Päivi naputteli. Jo jotta totuus ei unohtuisi kotoa poissa ollessakaan, myös kotiavaimet saivat vanhan lusikanvarren peräänsä. Jotain maukasta-tekstillä, luonnollisesti.

Käy katsomassa beloved.fi. Mä tykkään.

Da chicken

22.7.2013 by Mari

Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin..

Ja kuinkas sitten kävikään?

Liian monta kokkia, huono soppa vai miten se sanonta menikään?

Mutta kyllä yksikin kokki sotkun aikaan saa. Ainakin kun samaan aikaan valmistelee hiiligrilliä, lämmittää saunaa, valmistelee ruokaa ja lopulta vielä saunoo ruoanlaiton aikaana. Hyi, hyi!

Lähdin soitellen sotaan. Ajattelin , että laitan ensin hiilet tulille. Päätin skipata – ihan laiskuuttani tai muuten vaan – savupiippusytytysvaiheen ja sytyttää hiilet suoraan grillissä. Ei sitä ennenkään tuollaisia sytyttimiä grillatessa tarvittu.

Heitin siten hiilet grillin ja sytytyspaloja perään. Noin. Eiköhän kunnon hiillos ole valmis puolen tunnin päästä. Kanaa valmistelemaan siis.

Ylhäältä..

Hieroin kanaan hartaudella voita ja yrttejä ja laskeskelin, että tosi tehokkaalla toiminnalla ehdimme saunoa kanan kypsymisen aikana. Kävin sytyttämässä tulet saunaan.

Palasin puolisen tunnin päästä grillin luo. Ei siellä mitään hiillosta ollut. Palaneet sytyspalat ja vähän savua niillä kohdin, missä palat olivat.

Kääk, äkkiä hiilet ylenkatsottuun sytyttimeen, parinkymmenen minuutin odotus ja sitten kana vihdoin pääsi grilliin.

Huu, saunakin on jo valmis. Äkkiä saunaan nyt. Kana jää grillaantumaan. Välillä käyn kääntämässä sen.

Reilun tunnin päästä hyppäsin saunasta pyyhkeisilläni katsomaan, joko alkaa olla kypsää. Joo-o. Hyvältä näyttää. Otanpa parit valokuvat ja laitan kanan takaisin grilliin odottamaan, että peseydyn. Pysyy siellä lämpöisenä.

Grilli tirisi vielä iloisena, mutta eihän tässä hätää, jos otan grillikuvun pois. Ja saunaan vaan. Moikka, kana!

..ja alhaalta.

Kipaisin vartin päästä pestynä ja puunattuna kanaa katsomaan. Ja katsottavaa oli. Näin heti, että alapuoli näytti tummalta. Lii-an tummalta.

Ja niinhän siinä kävi, että kana sai kunnon karsinogeenihiillostuksen toiselle puolelle, mutta toinen puoli oli okei. Ei jaksanut kana odotella mua saunasta.

Ei tällaista puolimustaa kanaa pöytään ilennyt tarjoilla, mutta saunan terassilla sormiruokana se maistui. Kaikki meni. Jäljelle jäi kasa luita ja palanutta pintaa.

Könötysasento.

Hiilillä grillattu yrttikana

3 rkl tuoretta oreganoa
2-3 vartta tuoretta rosmariinia
3 valkosipulin kynttä
25 g voita
1 sitruunan kuori
1 kokonainen kana
3 tl sormisuolaa

Pehmennä voi huoneenlämmössä. Silppua joukkoon yrtit, lisää suola ja raastettu sitruunankuori. Hiero voi kanan pintaan ja leikkaa muutama viilto kanan nahkaan, jotta saat voita myös nahan alle.

Grillaa hiiligrillissä välillä käännellen n. 70 minuutin ajan. Älä sauno samaan aikaan! Tarjoa sitruunaisen yrttivoin ja kesäisen lehtisalaatin kera.

Kastike kypsälle kanalle:

50g sulatettua voita
1 sitruunan mehu
4-5 rkl yrttejä silputtuna; ruohosipulia rosmariinia oreganoa
sitruunasormisuolaa
mustapippuria

Well done, eikö?

Mitä tästä opimme? Haluaisin kanani kyllä kypsänä, mutta en ihan noin well done. Joten jatkossa ’Jos otat, et poraa’ -ohjeen lisäksi noudatetaan tuoretta ohjetta: ’Jos saunot, et rillaa’.

Ja hei, käythän vastailemassa blogini lukijakyselyyn? Vastaaminen vie noin minuutin, kiitos!

Eedenistä itään, Barcelonasta länteen

20.7.2013 by Mari

Siellä se Penedès sijaitsee. Kivenheiton päässä suurkaupungista. Yksi kolmesta Espanjan merkittävimmistä viinialueista. Cavan kehto. Mutta silti vailla turismin leimaa.

Olisinko käynyt Penedèksessä nyt kesälomalla? En varmaan ainakaan juuri tänä kesänä, ellen olisi keväällä tavannut Joan Cusine Carolia, Parés Baltàn viinitilan omistajaa Suomessa keväällä. Extempore sovin supersympaattisen Suomi-ystävän Joanin kanssa, että tulen tutustumaan heidän luomu- ja biodynaamiseen viinitilaansa Costa Brava-keikauksen yhteydessä. Ja sitten mentiin.

Luontoa seuraillen.

Tämä matka oli kesäkuussa. Mutta tiedättekö sen tunteen? Tunteen, kun joku kokemus on niin ihana, että sitä haluaa vaalia. Mutustella ja maistella vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Eikä sitä pysty sanoiksi pukemaan. Pitkä viikonloppu Penedèksessä oli tällainen kokemus. Paras matkakokemukseni tähän mennessä. Miksi?

Siksi, että täällä cava-rypäleiden vehreässä kehdossa on viinitiloja niin paljon, että jos kiven johonkin suuntaan heittää, niin varmasti osuu niistä johonkin. Me kiersimme 4,5 tuntia Parés Baltàn viiniviljelyksiä, kuulimme kuinka viljeltäessä huomioidaan myös planeettojen liikkeitä, kaikki työ tehdään käsin lukuunottamatta ampiaisten ja lampaiden apua. Ja maistelimme Parès Baltàn viinitilan upeita tuotteita.

Luomuhotelli.

Siksi, että asuimme mitä vieraanvaraisimmassa maatilamajoituksessa. Cal Ruget Biohotellissa, jossa omistajat Florian ja Veronica koirineen pitävät vieraitaan kuin kukkaa kämmenellä. Lähes lukevat ajatuksia siitä, mitä vieras saattaisi haluta. Penedèksessä ei nimittäin hotelleja juuri ole. Turistit – n. 400 000 sellaista vuodessa – hurauttavat Barcelonasta bussilla tutustumaan johonkin viinitilaan, tekevät ostoksensa ja bussit hurisuttelevat takaisin Barcelonaan, missä turistit yöpyvät.

Munakoisoa, sardiineja ja lehtevää taikinaa.

Siksi, että Penèdeksessä söin elämäni parhaimman tasting menun Cal Pere del Maset-ravintolassa Sant Pau d’ordalissa, jossa Michelin-herra on muistanut useampaakin ravintolaan Bib Gourmand-mainillalla. Ja puhumattakaan niistä maukkaista, pitkistä viini-illallisista, jotka Cal Ruget Biohotelin Florian meille tarjoili. Viinit tulivat heidän viinikellaristaan – lähituottajien tuotteita tottakai ja ruoka kasvoi pihamaalla.

Siksi, että lämmin kesäaurinko helli meitä matkalaisia. Kun aamulla hipsin altaalle, aurinko porotti viiniviljelyksille ja Montserrat näkyi taustalla.

Ja kaikki tämä tapahtui yhdessä ja samassa paikassa, kumpuilevien viinimaastojen kehdossa. Mitä muuta ihminen voi tarvita?

Jokainen näistä ansaitsi oman kirjoituksensa. Mutta en kykene kirjoittamaan tapahtumista puoliksikaan niin hyvin kuin pitäisi ja riittävällä paatoksella. Penedès, se on koettava itse.

Cal Ruget Biohotel
Cal Pere del Maset-ravintola
Parés Baltàn viinitila